Haapajärven Elvis / Lahden Kaupunginteatteri

 Tunnelmasta toiseen mentiin Lahdessa lauantaina. Ensin pienellä näyttämöllä hurmaava satunäytelmä Nysä, jättiläismäisen pieni seikkailu (suositusikä 6 +) ja illalla Studionäyttämöllä tositapahtumiin perustuva Haapajärven Elvis (suositusikä 16 +). 

 Äidilläni oli yhteen aikaan tapana ostaa uusin Alibi. Minäkin niitä aina selailin, kaikkein järkyttävimpiä juttuja lueskelin ja shokeeraavia kuvia katselin. Kai se oli jotenkin "turvallinen" konsti hankkia pientä jännitystä elämäänsä, lukemalla muiden tragedioista ja kotoisassa Suomessa tapahtuneista kauheuksista, jotka monelle kuitenkin arkipäivää. Ihan liian monelle. Hämärästi muistan yli 30 vuotta sitten Haapajärvellä sattuneen tapauksen, kaiketi siitäkin Alibin sivuilla kerrottiin. Parhaiten jäi mieleeni kuitenkin muutamia vuosia sitten lukemani Katariina Vuoren kirjoittama kirja Erään tapon tarina. Kirjan luettuani muistan ajatelleeni "Siitäs sai!". Haapajärven Elvis perustuu tähän kirjaan, Lauri Maijalan sovittamana ja ohjaamana.

Asko (Vilma Kinnunen) ja Elvis-seinä

 Oman kodin pitäisi olla kaikille se maailman turvallisin paikka elää, olla, kasvaa. Toisin on nuorella Askolla (huikean upean roolityön tekevä Vilma Kinnunen), joka äitinsä (Anna Pitkämäki) kanssa joutuu elämään jatkuvan pelon ja väkivallan uhan kanssa. Askon isä Esko (Tapani Kalliomäki) on viinaanmenevä räjähdysherkkä väkivaltainen hulttio, ja rauha laskeutuu kotiin ja koko Haapajärvelle hetkeksi vain silloin, jos isä on joutunut vaihteeksi vankilaan. Muuten saa varoa jokaista sanaansa ja suunnitella nopeinta pakoreittiä mummon (Lumikki Väinämö) luo. Mummon luona saa hetken hengähtää, vastapaistettu sipuli tuoksuu pannulla. Kodikas tunnelma. Kotona Asko saa lohtua musiikista ja hänellä on seinät tapetoituna itsensä Elviksen kuvilla. Kuningas itse singahtaa tämän tästä estradille ja mekin yleisössä saamme hänen lauluistaan nautiskella (roolissa vakuuttaa Teemu Palosaari notkeine lanteineen). 

Elvis (Teemu Palosaari)

 Näytelmä muuten räjähtää käyntiin Eskon singahdettua verhoista esittämään meille Irwinin biisiä Riemu ja ratto (joka on suosikkini Irwinin tuotannosta ja kyllä, laulelin mukana), renttumainen olemus tekee kyllä vaikutuksen vaan toisin on myöhemmin. Siihen loppuu riemu ja ratto. Anteeksi kirosanat, mutta helvetti sentään mikä hullunkiilto silmissä ja mikä kaikkienaikojen pelottavin, ällöttävin ja vastenmielisin teatterin lavalla näkemäni tyyppi on tämä! Huh huh. Tapani Kalliomäki uppoutuu rooliinsa kyllä hyytävän hienosti, jos näin voi sanoa. Miten kammottavaa viinan kanssa läträämistä ja se saunomiskohtaus, hyi hitto!

Esko (Tapani Kalliomäki)

 Siwan muovikassi nosti nostalgiapisteitä, samoin verhojen kuosit, tuulipuvut, hillitön bingoilta. Haikeansuloisin mielin seurailin Askon ja parhaan/ainoan ystävänsä Kimmon (Jari-Pekka Rautiainen) yhteisiä puuhia. Liukurit, keinut, peli-illat, styroksinpalan uittaminen ja etenkin kertomus siitä, että kyläilemään mennessä ei tarvinnut edes ulkovaatteita eikä kenkiä. Rappukäytävästä sisäkautta menin minäkin sukkasillani ystäväni luo lapsena viereiseen rappuun.

Kimmo ja Asko liukureineen

 Kirjan nimi siis on Erään tapon tarina. Kuka tappoi kenet? En paljasta sitä tässä, jos tapaus ei ole ennestään tuttu. Mummon tyynen rauhallisena, helpottuneena lausuma monologi on näytelmän herkistävintä antia, samoin kaikki seinälle nastalla kiinnitetyt kaipaavat, vankilasta lähetetyt postikortit. Isällä on hirvittävän kova ikävä. Myös loppukohtaus nostaa palan kurkkuun. 

Mummo laukkuineen

 Tämä teatteriesitys on Tapaus. Raju, koskettava ja pysäyttävä. Ja silti kaiken hirveyden keskeltä löytyy lämpöä, toivoa, oikeutta, rakkautta. Pistää miettimään. Kauttaaltaan upeita näyttelijäsuorituksia, ihan sanattomaksi vetää. Kiintoisa kaksiosainen katsomo, eturiviin en olisi uskaltanut edes mennä. 

 Katso ensin näytelmä ja katso sitten Areenasta tämä jakso. Tai katso linkki ensin ja sitten äkkiä Lahden Kaupunginteatteriin lippuja ostamaan, toukokuun puoliväliin on aikaa.

~

HAAPAJÄRVEN ELVIS / Lahden Kaupunginteatteri 

Kantaesitys 18.2. 2026 Studionäyttämöllä, kesto noin 2h 10min (väliaikoineen)

Rooleissa : Jori Halttunen, Tapani Kalliomäki, Vilma Kinnunen, Anna Pitkämäki, Teemu Palosaari, Aki Raiskio, Jari-Pekka Rautiainen, Liisa Vuori ja Lumikki Väinämö 

Perustuu Katariina Vuoren kirjaan Erään tapon tarina

Käsikirjoitus, ohjaus ja lavastus Lauri Maijala, pukusuunnittelu Tiina Hauta-aho, valosuunnittelu Jouni Nykopp, äänisuunnittelu Jukka Vierimaa ja naamioinnin suunnittelu Kati Keronen

Esityskuvat (c) Janne Vasama

(Esitys nähty ilmaisella kriitikkolipulla, kiitos Lahden Kaupunginteatteri!)