Aikuisten Joulukalenteri / Helsinki Dance Company

Aikuisten Joulukalenteri / Helsinki Dance Company, HKT:n pieni näyttämö 

Ensi-ilta 15.11. 2017, kesto noin 1h 40min (väliaikoineen)

Alkuperäiskonsepti ja koreografia Jyrki Karttunen
Ohjaus Jyrki Karttunen/Kari Heiskanen
Dramaturgi Sanna Niemeläinen
Valosuunnittelu ja lavastus William Iles
Pukusuunnittelu Laura Dammert
Äänisuunnittelu Mauri Siirala
Laulujen sovitus Arttu Takalo (Nissepolkka ja Porsaita äidin oomme kaikki)
Naamiointi ja kampaukset Henri Karjalainen

Lavalla : Jyrki Karttunen, Jyrki Kasper, Heidi Naakka, Emilia Nyman, Mikko Paloniemi, Tiina Peltonen, Katri Soini, Leenamari Unho ja Mikko Vihma

 Ja tapahtui niinä päivinä, että Teatterikärpäselle sattui kaksi jouluaiheista teatterihommelia peräkkäisille päiville. Tekevälle sattuu. Ensin olin katsomassa tätä Aikuisten Joulukalenteria, seuraavana päivänä Musiikkiteatteri NYT:n Vain Jouluelämää -enskaria. Molemmissa oli erilaisia hahmoja, ja vähän jo menin sekaisin ajatuksissani, että kuka missäkin seikkaili.

 Aikuisten Joulukalenterissa tutut jouluisat hahmot (Pähkinänsärkijä, Lucia-neito, Joulun Taika, Joulutonttu, Joulukuusi, Mänkki, Jouluenkeli ja tietysti Joulupukki) saapuvat jouluterapeutti Leo-Matti Kurkiaisen (Jyrki Karttunen) terapiaistuntoon ja kalenterin laatikoita availemaan. Katsojat siinä samalla saavat terapiaa ja traumanpurkua myös, tilanteet kun ovat monelle tuttuja. Imuroida pitäisi muttei kiinnosta, joulustressi pukkaa päälle ym.

Emilia Nyman ja Jyrki Karttunen 

 Kalenterin luukuista paljastuu mm. terapianalle Gustav (tähän miellyin erityisesti, #TeamGustav forever), jolle sitten voi huoliaan purkaa. Paljon musiikkia, tuttuja ja vähän tuntemattomampiakin joululauluja ja tanssia. Laulupuolen hoitelivat lähinnä Emilia Nyman (Joulun Taika) sekä "working class hero"-paidassa keekoileva Joulupukki Mikko Vihma. Molempien lauluahan kuuntelee enemmän kuin mielellään. Hahmoista omat suosikkini olivat veikeä Tonttu Mikko Paloniemi sekä huikea Lucia-neito Heidi Naakka, joka tempaisi tumman peruukin päähänsä ja kertoi italialaisella aksentilla todellisen Lucia-neidon tarinan.

Jyrki Kasper 

 Minua miellytti kovasti tanssilliset osuudet, jouluterapeutin yliampuvat joulukuosiset vaatteet, valtaisa määrä pehmoleluja (itse sain heittää lavalle vanhan kulahtaneen aasintapaisen otuksen) ja villin karnevalistinen tunnelma, joka paikoitellen lavalla vallitsi. Vähemmän lämpenin yleisön eri puoliskojen huudattamiselle (olimme vielä niin kaukana toisistamme) sekä Suomi100-aiheiselle tanssille, vaikken edes joutunut lavalle mukaan jorailemaan. Tuntui siltä, että alkuperäinen idea oli jotain aivan muuta, ja kaikkea oli lopulta liikaa/liian vähän, ja mukaan sitten kehiteltiin näitä yleisöä osallistavia osuuksia. Aika paljon riippuu yleisöstä se, miten homma loppupeleissä toimii ja oma porukkani oli aika kesyhköä. Voipi olla, että isommat pikujouluporukat kun paikalle saapuvat, voi meno olla moninverroin vauhdikkaampaa.

 No, joka tapauksessa lähdin hymy huulillani katsomosta ja eikös se ole pääasia?

Esityskuvat (c) Marko Mäkinen

(Näin esityksen ilmaisella pressilipulla, kiitos HKT!)

Syrjähyppy - Vaihtoehtoinen kulissikierros / Helsingin Kaupunginteatteri

Syrjähyppy - Vaihtoehtoinen kulissikierros / Helsingin Kaupunginteatteri

Ensi-ilta 28.8. 2014, kesto noin 1h

Konsepti ja esiintyjät : HDC/Johanna Elovaara, Sofia Hilli/Jenni-Elina von Bagh, Jenny Jumppanen, Jyrki Karttunen, Kai Lähdesmäki, Heidi Naakka, Mirja Neuvonen, Mikko Paloniemi, Eero Vesterinen ja Sofia Ylinen

 Usein on harmittanut tieto siitä, että teattereissa kulissien taakse pääsee tutustumaan vain isommassa ryhmässä (työporukat, yhteisöt ym.) ja siten kaltaiseni "yksinäiset hiihtelijät" jää kaiken kivan ulkopuolelle tuon suhteen. Aivan mahtavaa, että Kaupunginteatterissa alettiin viime syksynä järjestää näitä hiukan toisenlaisia kulissikierroksia, jossa matkan varrella hieman ylläreitäkin...

 Varsinainen kulissikierros ei tarjonnut minulle juurikaan uutta tietoa, sillä olin syksyllä mukana bloggareille järjestetyllä kierroksella, jossa mm. lavastamot ja pukujen valtava määrä tulivat tutuksi. Mukaan tälle syrjähypylle lähdin ihan siitä syystä, että tiesin kierroksen varrella tapahtuvan paljon muutakin, kun vaan piti silmänsä ja korvansa auki. Opas tietysti kertoi talon historiasta ja knoppitietoa lukuina, mutta sitä kuunnellessa muualla tapahtui kaikenlaista. Tulipa käytyä myös suurella näyttämöllä kumartamassa!

(c) Jenny Jumppanen

 Melkoinen sokkelohan teatteritalo on ja ominpäin jos lähtisi seikkailemaan, eksymisen vaara olisi suuri. Portaita riittää, joten tämä kierros ei sovellu huonojalkaisille. Eikä totisesti heikkohermoisille... Kammottaa ajatuskin siitä maanalaisesta lammesta ja reiteistä, jotka johtavat Suomenlinnaan asti. Vähän saatiin esimakua kolkoista käytävistä jossain siellä syvällä. En ihan heti menisi niistä ovista sisään. Välillä oli olo kuin olisi seurannut jotain kammottavaa painajaista, tunnelma oli hyvin unenomainen välillä ja mieleeni tuli japanilaiset kauhuleffatkin.

 Koko ryhmä kuitenkin selvisi käytäviltä hengissä takaisin yleisölämpiöön, tietääkseni. Rouvilta sateli heti kehuvia kommentteja Nature Boyn laulajalle ja tanssijoiden komeille säärille. Olihan tämä mielenkiintoinen kokemus, jota suosittelen lämpimästi! Näitä kierroksia on luvassa useita vielä tämän kevään aikana, joten mukaan vaan!

Keijukaisneuvos Koo / Helsinki Dance Company

Keijukaisneuvos Koo / Helsinki Dance Company, HKT:n Studio Elsa

Ensi-ilta 9.10. 2014, kesto noin 1h 30min (väliaikoineen)

Koreografia ja käsikirjoitus Jyrki Karttunen

Valosuunnittelu ja lavastus William Iles

Sävellys ja äänisuunnittelu Tuomas Fränti

Pukusuunnittelu Karoliina Koiso-Anttila

Naamiointi ja kampaukset Milja Mensonen

Videot Matias Ojanen, William Iles ja Jyrki Karttunen

Tanssijat : Sofia Ylinen, Mikko Paloniemi, Sofia Hilli, Eero Vesterinen, Heidi Naakka, Jenni-Elina von Bagh, Kai Lähdesmäki ja Jyrki Karttunen.

 Keijukaisneuvos Koo eli "oppineita mietteitä keijujen (ja muiden henkiolentojen) ymmärtämiseksi". Olen havainnut pitäväni kovasti teatteriesityksistä, joissa on jollain tavalla tanssin liikekieltä mukana. En nyt tarkoita isoja musikaaleja näyttävine tanssinumeroineen, vaan vähän pienempiä produktioita. Ihme onkin, että vasta nyt löysin tieni katsomaan tanssiteatteria! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan...

 Heti saliin astuessani minut valtasi sama tunne kuin yli 35 vuotta sitten päästessäni ensimmäistä kertaa koulun kanssa katsomaan Punahilkka-näytelmää Hämeenlinnan Kaupunginteatteriin. Kiehtova, maaginen värimaailma kutkutteli mielikuvitusta heti mukavalla tavalla - mitähän kohta tapahtuu, sillä kaikkihan on mahdollista!

 Itse Keijukaisneuvos Koo (Jyrki Karttunen) on hiukan höpsähtäneenoloinen herra, jonka johdattelemana lähdemme yhteiselle matkalle aikaan ja keijukaisten maailmaan. Minullekin tuli täytenä yllätyksenä se, että on olemassa eri viikonpäiville eri keijut, joiden kuuluu putkahdella esiin juuri oikeassa järjestyksessä, koska muutenhan viikko menee ihan sekaisin. No, Lauantai (Jenni-Elina von Bagh) tupsahteli lavalle ilkikurisesti aina väärään aikaan ja lapset katsomossa tästä riemuiten ja varoitellen aina muistivatkin huudella. Ja tietenkin kun tuli Lauantain oikea vuoro saapua, mokoma halusikin pitää rokulipäivän. Tyypillistä!

Maanantai alkaa käynnistyä vihdoin / (c) Marko Mäkinen

 Aikuisia tuntui huvittavan erityisesti Maanantai (Sofia Ylinen), joka pyllähti kumoon heti alkuunsa ja muutenkin tämä keiju tuntui tarvitsevan muita enemmän tukea käynnistyäkseen. Tiistai (Mikko Paloniemi) ja Torstai (Eero Vesterinen) kantoivat hiuksissaan pieniä ärripurri-hahmoja. Tiistaissa nämä vihulaiset aiheuttivat levottomuutta ja paineita onnistua, koska tiistaisin ei ole enää varaa kaatuilla maanantain tapaan. Torstain keijulle pikkuhahmot taas toivat lisää intoa ja voimaa.

Tiistai, pieni kiukuttelija ja Keijukaisneuvos / (c) Marko Mäkinen

 Lavalla nähtii myös nyrkkeilyottelu, joka oli itse asiassa koreograafinen variaatio nyrkkeilykohtauksesta Chaplinin elokuvasta Kaupungin valot. Torstai myös ihastui ja suorastaan liiteli ilman halki kevein askelin. Tunnelma oli useastikin hyvin unenomainen. Itsekin unissani otan monesti muutaman pomppuaskeleen ja lentelen tien ylitse. Lentelykohtauksessa takaani kuului ihastunut huokaisu "Olispa vähän siistiä osata lentää noin!" Niinpä!

Nautin suunnattomasti tästä esityksestä! Ihastuttavaa ja omanlaistaan liikekieltä jokaisella keijulla (oma suosikkini oli näistä hassu Tiistai), perhosia ja tulikärpäsiä ja tähtiä. Värejä ja kauniita kuoseja puvuissa, huomaa että näihin oli panostettu kunnolla. Tajusin välillä itsekin keinuvani penkissä liikkeen mukana puolelta toiselle. Hurmaavaa musiikkia, joka vei mennessään! Ihanaa oli huomata lapsikatsojien eläytyminen ja ilo ja riemu. Tästä riittää varmasti kerrottavaa pitkäksi aikaa. Esitys upposi hienosti monenikäisiin katsojiin (tosin lähistöllä joku näpräsi kännykkäänsä ihan koko esityksen ajan, arrrrgh!) ja eri asiat huvittivat ja liikuttivat. Lopuksi kaikki viikonpäiväkeijut tanssahtelivat iloisina kimpassa ja hyvässä sovussa, koska muutenhan viikot olisivat yhtä kaaosta koko ajan. Mieleeni jäi tosin se, ettei se aina kuitenkaan mene niin kuin on ennalta määrätty. Keskiviikkoisinkin voi kompastella ja sunnuntaina voi sataa, ja vaikka olisi mahikset tehdä ihan mitä huvittaa, silti ei aina vaan huvita.

(c) Marko Mäkinen

  "Vaikuttava ja lumoava!" sanoo sisäinen jormauotiseni tyytyväisenä näkemäänsä ja kokemaansa. Ehdottomasti jatkossakin aion käydä tanssiteatteria katsomassa!

 Keijukaisneuvos Koo ja koo koo koo koo saa vahvat neljä tähteä ****.

(näin esityksen pressilipulla)