Ensi-ilta 28.6. 2017, kesto noin 2h 15min (väliaikoineen)
Teksti Aleksis Kivi
Sovitus ja ohjaus Satu Säävälä
Lavastus ja puvustus Tuuli Pesonen
Musiikin sovitus Stella Kullström ja työryhmä
Äänet Matti Taponen
Koreografiat Työryhmä
Veljekset : Markus Karekallas (Juhani), Ville Mäkinen (Tuomas), Mikko Laine (Aapo), Väinö Weckström (Simeoni), Stefan Andersén (Timo), Anssi Hyvönen (Lauri) ja Kalle Sulalampi (Eero)
Bändi ja muissa rooleissa : Jukka Teerisaari, Aapo Ravantti, Veera Rinkinen, Joonas Mäyrä ja kapellimestari Stella Kullström
 |
| Veljekset rivissä (c) Terhi Rautiainen |
Voisi sanoa, että minulla on ollut "klassikkokesä 2017". Suomen satavuotisjuhlat, Ryhmäteatterin 50v-juhlat ja Pesäkallion kesäteatterin 10v-juhlat etunenässä ovat siivittäneet meikäläisen katsomaan niin Niskavuorta, Tuntematonta sotilasta kuin Seitsemää veljestäkin. Viimeksimainitun parissa on pyöriskelty keskikesällä useampaankin otteeseen. Kävin katsomassa juhannuksen korvilla Ryhmäteatterin Veljeksiä (ja viikkoa aiemmin kävin katsomassa näytelmän harjoituksiakin), parit haastattelut on tullut tehtyä näyttelijäporukasta ja kävin sitten innostuksissani vielä uudestaankin katsomassa nimenomaan Ryhmiksen vetoa. Kesän aikana olisi ollut mahdollisuus nähdä myös Ypäjän Musiikkiteatterin versio, mutta en saanut aikataulujani sopimaan esityskalenteriin mitenkään. Niin se vaan on, että jostain on myös suosiolla luovuttava. Eipä meinannut löytyä sopivaa ajankohtaa Pesäkallion visiitillekään ja vähän jo pelkäsin, että jääkö tämä veljespoppoo näkemättä kokonaan. Ennalta minua kiinnosti tämäkin kovasti, sillä miellyin Pesäkallion meininkiin ja näyttelijäporukkaan viimekesäisen proggiksen myötä (Mies, joka ei osannut sanoa ei + Tuure Kilpeläisen musiikki) ja tänä vuonna luvassa olisi Ismo Alangon tuotantoa (Hassisen Konetta, Sielun Veljiä, soolohommia) sekä Tuomari Nurmiolta ja Anssi Kelaltakin biisit! Varsin kiintoisaa!
Visiitti Lahteen jäi aika viime tippaan, sillä ehdin paikalle toiseksiviimeisenä esityspäivänä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan... Päivänäytökseen lähtiessäni kotokulmilla satoi kaatamalla vettä ja niin satoi koko junamatkankin ajan. Onneksi oli sadeviittaa ja muuta vermettä mukana. Itse esityksen aikana koettiin sitten säätiloja laidasta laitaan - ripsi vettä, porotti aurinko ja pieni tuulenpuuskakin yllätti loppupuolella. Tuulen mukana meinasi näyttämölle lentää parkkipaikan kulmilta yksi iso päivänvarjokin, mutta se saatiin napattua sivuun viime hetkillä. Kohtaus oli sikäli huvittava, sillä menoa ja meininkiä oli estradillakin ja veljekset kirmasivat innoissaan takaoikealle aikamoisen älämölön kera. Yksi päivänvarjo oli siinä vauhdissa vain pikantti lisuke. Tuuli toi myös väliajan hujakoilla neniimme huumaavan makkarantuoksun juuri sopivasti. Selkeä markkinointikikka!
Kaikki tahtoo elää säkenöivästä voimasta säkenöivässä voimassa säkenöivästä voimasta
Oli joskus aika, jolloin inhosin tuota Sielun Veljien biisiä ja rytmin siivittämää maanistakin tempoilua suuntaan jos toiseenkin. Iän karttuessa olen oppinut arvostamaan Siekkareiden alkuvoimaista menoa ja jo oli aikakin nähdä ja kuulla se teatteriin yhdistettynä. Säkenöivästä voimasta laulaa Pesäkallion seitsemän veljestä heti alkuunsa haka-tanssin kera ja näyttää, että täältä pesee. Olin välittömästi myyty. Lukutaidosta ja korrekteista käytöstavoista ei hajuakaan, mutta voimaa ja uhoa riittää vaikka muille jakaisi (tosin ei Toukolan pojille).
Jos sais kerran reissullansa rakkaudesta ruikuttaa - tekisin sen heti!
Suosikkilauseeni kappaleesta 'Rakkaus on ruma sana', ja sopi sekin kuin nenä päähän keskelle ruikutusta, kun ihanalta Venlalta tuli pakit koko porukalle. Juhani se tuntui riutuvan rakkaudettomuuden taakan alla kaikista eniten, eikä oloa taatusti helpottanut se, että velipojat ympärillä tätä kipaletta lauloivat. Ensin pitäisi se Aapinen ottaa haltuun, ennen kuin pystyy edes ajattelemaan mitään naimapuuhia. Ei ole helppoa, ei.
Seinään pää ja uudelleen, sitä rytmissä päivittäin mä teen
Painitaan ja kilvoitellaan leikkimielellä ja vähän tosissaankin, lällätellään Rajamäen rykmentille ja Toukolan pojille, kaadetaan mallasjuomat kiukaalle ja pistetään sauna joulun kunniaksi palamaan. Ei ihme, että Simeonilla meinaa moiseen melskeeseen hermot mennä useampaankin otteeseen. Tietysti jäädään isolle kivelle jumiin, kun härkälauma saapuu. On muuten melkoinen härkäsakki, heheh! Laurikin avaa sanaisen arkkunsa...
Kun Suomi putos puusta kaikki kävi äkkiä
Kolminkertainen eläköönhuuto sille, joka keksi liittää veljesten lukuharjoittelun ja 'Kun Suomi putos puusta'-biisin! Miten nerokasta! Kirjaimia taotaan päähän ja biisi soi. 'Kukko tulee vastaan' yhdelle jos toisellekin, ja riemu on rajaton siinä vaiheessa, kun Juhanillakin alkaa homma luistamaan. Siinä huokasi yleisökin yhdestä suusta.
No mutta tämähän oli varsin miellyttävä kokonaisuus! Kiva, erilainen porukka veljeksinä (jostain kumman syystä se Simeoni sieltä iski taas kuin sata volttia), taidokasta laulantaa yhdessä ja erikseen, tekemisen meininkiä ja hyvää energiaa, loistava bändi, sopivasti huumoria ja vakavoitumisenkin paikkoja.
 |
| Tuomasta, Lauria ja Simeonia naurattaa |
Onnea ja pitkää ikää 10-vuotiaalle Pesäkallion Kesäteatterille. Vielä olisi yksi esityspäivä, eli nyt tulevana sunnuntaina 13.8. 2017 esitykset klo 14 ja 19. Lisäinfoa tästä linkistä, vielä siis ehtii katsomaan!
Ai niin, bongasin päivänäytöksestä Jussi Kinnusen (mm. Hassisen Koneen basisti) ja iltanäytöksessä olikin sitten kuulemma ollut mukana kaatosadetta ja Ismo Alanko. Se se vasta olisikin ollut näytös!
 |
| Bändi |
Esityskuvat (c) Jarno Keski-Jylhä
(Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Pesäkallion Kesäteatteri!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).