Saranat ja sardiinit / Mikkelin Teatteri

 Kaikenlaisia reissuja sitä järkkäilee. Lauantaina päivänäytökseen Hämeenlinnasta Mikkeliin katsomaan farssia Saranat ja sardiinit ja sieltä illaksi Kuopioon katsomaan Valkoinen valas -draamaa. Muuten hyvä suunnitelma, mutta matkalla Mikkeliin tuli tekstiviestitse ilmoitus iltanäytöksen peruuntumisesta... (Ajelimme silti Kuopioon, koska hotellihuone oli varattuna ja maksettuna, ja tein sitten päivää sovittua aiemmin haastattelun, josta lisää myöhemmin.)

 Mikkelin Teatterissa olin visiteerannut vain kerran aiemmin, kun muutama vuosi sitten kävimme katsomassa näytelmää Diktaattori. Tykäistyin silloin kovasti leppoisaan ilmapiiriin ja nyt suunnatessani narikkaan takkiani jättämään sain tervetulotoivotukseksi samantien "Päevee!" ja tiesin heti, että tästäkin tulee hyvä vierailu. Murteet kun ovat lähellä sydäntäni. 

 Saranat ja sardiinit kiinnosti ennalta siksi, että 25 vuotta sitten Hämeenlinnan Kaupunginteatterissa pyöri sama näytelmä, tosin nimellä Ei ketään kotona, ja muistan nauraneeni itseni lähes penkiltä alas ja kävinkin sen katsomassa useampaan kertaan. Aina nauratti tietyissä kohdissa yhtä paljon. Mieleeni jäi etenkin Ilari Johansson housut nilkoissa, hoopossa peruukissa, kirje liimaantuneena käteensä sekä ikkunasta toistuvasti saapuva(t) murtovaras/murtovarkaat. Myös farssia Näytelmä joka menee pieleen katsoessani tämä on tullut useasti mieleeni, kutsutaanhan tätä myös kaikkien farssien äidiksi ja syystäkin. Hämeenlinnan vuosien jälkeen en tätä näytelmää ole uudestaan nähnyt.

 Näyttelijäporukka harjoittelee komediaa, jolla olisi seuraavana päivänä ensi-ilta. Hiukan on vielä viilattavaa repliikkien, ajoitusten sekä rekvisiitan viemisten ja tuomisten kanssa. Ohjaaja (Aapo Oranen) on hermoromahduksen partaalla. Hommaa ei helpota yhtään se tosiseikka, että näyttelijöillä on yhdellä jos toisella sutinaa keskenään, ja suhdekiemurat meinaavat nousta pintaan kesken harjoitusten. Ja missä on Seppo (Risto Kopperi)? Jatkuva huoli porukan seniorista, jolla ei meinaa korkki pysyä kiinni ja jonka takia pitää varmuuden vuoksi tehdä etukäteisuunnitelmia tiettyjen kohtausten varalta. Harjoituksissa ovet sekä tunteet paukkuvat ja sardiinilautasia/laukkuja/mekkoa/laatikoita kuskataan paikasta toiseen kiihtyvällä vauhdilla ja etsitään myös kadonnutta piilolinssiä.  

 Väliajan jälkeen koetaankin jotain yllättävää. Lavasteet ovat vaihtuneet toisinpäin ja varsinainen esitys nähdään toiselta puolelta, kulissien takaa. Hohoh mikä meininki ja sekoilua potenssiin sata, kun kädestä toiseen kulkee muun rekvisiitan lisäksi eräskin piiloteltava viskipullo ja kukkakimppu. Ja missä luuraa Seppo, jonka pitäisi tietyllä iskulla saapua murtovarkaana ikkunasta sisään? Eikä siinä vielä kaikki. Lopulta nähdään varsinainen esitys, ja sekös vasta sähläämiseksi meneekin. Pientä kyynisyyttä havaittavissa...

 Vauhti on kyllä aikamoinen, ei voi muuta kuin ihailla ja ihmetellä. Verbaalista tykitystä ja menoa, jossa saattaa mennä sanojen lisäksi kengännauhatkin solmuun. Taitolajihan tämä on. Murtovaraskohtaus se vaan jaksaa naurattaa kunnolla edelleen, toki koko näyttelijäporukka on mainiossa iskussa alusta loppuun. 

Vasemmalla Seppo

 Mukava visiitti oli jälleen Mikkeliin! Erityispointsit maukkaille kahvion tuotteille, kellonkilistelylle katsomoonsiirtymisen merkiksi sekä Mikkelin omalle Edward Weyselle, Tuomas Turkalle (samat jäi mieleeni myös Diktaattorin jälkeen). 

 ~

SARANAT JA SARDIINIT / Mikkelin Teatteri 

Ensi-ilta 11.10. 2025, kesto noin 2h 10min (väliaikoineen) 

Rooleissa : Marjaana Manninen, Joonas Kääriäinen, Riina Uimonen, Risto Kopperi, Aapo Oranen, Tuomas Turkka, Tuuli Anikari, Vintte Viitanen ja Marjo-Riikka Nissinen

Käsikirjoitus Michael Frayn, suomennos Mikko Koivusalo, ohjaus Mika Nuojua, lavastuksen suunnittelu Veli-Matti Itkonen, puvustuksen suunnittelu Tarja Kopperi, valosuunnittelu Riku Salminen, äänisuunnittelu Leevi Heinonen, kampaukset ja maskeeraus Marjo-Riikka Nissinen sekä tarpeiston suunnittelu Mari Heinonen

Esityskuvat (c) Jere Lauha