Ansa / Eräs Teatteri

 (Esitys nähty kutsuvieraana ensi-illassa.)

 Mikäs sopisikaan pyhäinpäivän hämärtyvään iltaan paremmin kuin kiehtova mysteerinäytelmä! Siinä mielessä tämä Ansa ei mysteeri ollut, että toki tiesimme suurin piirtein mitä olimme menossa katsomaan ja minne. Eräs Teatteri on hämeenlinnalainen harrastajateatteri, joka on toiminut jo vuodesta 2000 ja sijaitsee kätevästi rautatieaseman ja radan toisella puolella. Vuosien varrella olen nähnyt siellä todella paljon suurella sydämellä tehtyjä näytelmiä, rakkaudesta lajiin. Teatterin lämpiössä on aina omanlainen mukava tunnelmansa - ja väliajalla usein tarjolla maailman parasta pullaa! Tämä on fakta. Näytelmien ohjaajina on myös toiminut hämeenlinnalaislähtöisiä ammattinäyttelijöitä (Sauli Suonpää, Tatu Siivonen) ja nyt ohjaajadebyyttinsä sai näyttelijä Mikko Virtanen!

Daniel ja polliisi

 Robert Thomasin kirjoittama Ansa (Piège pour un homme seul) on saanut ensi-iltansa jo vuonna 1960! Ja minä kun luulin tätä paljon tuoreemmaksi tapaukseksi, ajattelin että ehkäpä jostain ysäriltä. Aikamoinen ansa on nyt katsojalle kyllä viritettynä. Vasta kolmisen kuukautta aviossa ollut pariskunta Daniel (Aleksi Rantanen) ja Elisabeth (Laura Huovinen) ovat viettämässä Alpeilla idyllisessä majassa lomaa. Muuten kiva, mutta Elisabeth on mystisesti kadonnut jo kymmenen päivää sitten. Riidan päätteeksi nuori rouva on pakannut laukkunsa ja suutuspäissään lähtenyt menemään ja kadonnut sen siliän tien. Hermoheikko Daniel on siinä vaimonsa paluuta odotellessaan lipitellyt erinäisiä alkoholijuomia ja toki ottanut yhteyttä myös paikalliseen poliisiin (Harri Laine), joka ramppaa tämän tästä raportoimassa kadonneen etsintöjen vaiheista. 

 Ensimmäisen käänteensä tarina saa heti alkumetreillä siinä vaiheessa, kun ovesta saapuu pastori Maxim (Riku Laine) ensin ikään kuin alustamaan seuraavaa käännettä, ja aika hyvin tuntuu Maximillekin viinakset maistuvat, sen verran innolla lasiin tarttuu kun tarjotaan. Ovesta nimittäin seuraavaksi sisään astelee comebackin tehnyt Elisabeth. Daniel ei tosin tätä naista tunne lain, vaikka hän käyttäytyy kuin olisi Danielin vaimo. Vähemmästäkin Daniel-paralla menee pää entistä enemmän sekaisin, ja niin on suloisesti sekaisin ainakin tämän katsojan aivonystyrät aika nopsaan. Keskellä unta, painajaistako tässä ollaan? Onko Daniel sekoamassa totaalisesti? Miksi Maxim kiihtyy ajoittain nollasta sataan eikä käyttäydy pastorille soveliaalla rauhoittavan hillityllä tavalla? Elisabeth taas tuntuu olevan tooodella outo, vähän pelottavallakin tavalla. Katseet, äänenpainot, käytöksen muutos... Onko hän kenties hypnoosissa tai jotain? Komisariokin on avannut lankapuhelimesta suoran linjan poliisilaitokselle, jotta kätevästi saisi yhteyden, jos apua kaivataan. Vai minne lie on linja auki, hmmmm. 

Daniel, pastori ja Elisabeth

 Eikä siinä vielä kaikki. Koska kaikki tämän tästä poistuvat vuorollaan majasta asioilleen tai kuka mihinkin, jää Daniel-riepu yksinään. Onneksi pulloja piisaa, ja sen huomaa riemastuttavalla tavalla ovesta sisään tupsahtava nuuskamuikkusmainen kuljeskelija-taiteilija "Kapakala" (Jukka Salminen), mainio tyyppi ja hyvät jutut. Istuu kuulemma kesät ja kävelee muuten, siitä voi jo jotain päätellä. Ja tässä tapauksessa kohta makaakin, ensin majan lattialla ja sitten sairaalassa leikattavana. Ovesta saadaan paikalle vielä yksi henkilö, nimittäin neiti Berton (Sanna Kukkonen), joka on käynyt antamassa pistoksia Elisabethille ja voisi täten toimia todistajana ainakin siinä, että onko paluun tehnyt Elisabeth oikea henkilö lain. Tässä vaiheessa olin aaaaivan ihanasti kujalla ja "Hetkinen!" oli ajatuksissani useammankin kerran. Agatha Christiet kävi mielessäni, tosin tässä ei Poirotia eikä Neiti Marplea näy. Danielin viiksiin tietysti kiinnitin heti alkusekunneilla huomioni, hienoa että ihan minua varten panostetaan näihin viiksekkäisiin hahmoihin eikä edes tarvita viiksiliimaa. :) 

Kapakala

 Loppuratkaisuahan ei tietenkään paljasteta tässä eikä puskaradiossakaan, tulkoon se kaikille katsojille yllärinä joten hys hys. Vaan olipas ovela näytelmä! Sopivasti epäilyttäviä hahmoja kaikki, aivonystyrät vinksauttavia käänteitä toisensa perään, sujuva rytmi ja kivasti huumoriakin joukossa. Oikein onnistunut esikoisohjaus Mikko Virtaselta, hän kyllä tietää miten pitää katsojan mielenkiinto yllä. Muutenkin tässä toimi kaikki hienosti - musiikki, äänimaailma ja lavastus nyt etunenässä. 

Neiti Berton ja Daniel

Tätä sopii saapua katsomaan kauempaakin! Esityskausi jatkuu 19.12. asti ja tästä linkistä pääset tsekkaamaan esityspäivät. 

 ~

ANSA / Eräs Teatteri 

Ensi-ilta 31.10. 2026, kesto noin 2h 20min (väliaikoineen) 

Rooleissa : Aleksi Rantanen, Harri Laine, Laura Huovinen, Riku Laine, Sanna Kukkonen ja Jukka Salminen

Käsikirjoitus Robert Thomas, suomennos Raoul af Hällström, ohjaus Mikko Virtanen, lavastus Juhani Keinänen ja työryhmä, puvustus Marja Räikkönen ja Pirjo Valokorpi, valo- ja äänisuunnittelu Kari Salmenoja sekä tarpeisto Reija Isosuo ja Anette Siltanen

Esityskuvat (c) Heikki Löflund, Hämeenlinnan Raatikuva