Perheistä parhain / Hämeenlinnan teatteri

Perheistä parhain / Hämeenlinnan teatterin päänäyttämö

Ensi-ilta ja kantaesitys 18.10. 2012 , kesto noin 2h 15min väliaikoineen

Käsikirjoitus ja ohjaus Pentti Järvinen

Rooleissa : Heikki Nousiainen, Johanna Reilin, Lauri Kukkonen, Turkka Mastomäki, Birgitta Putkonen, Usva Kärnä, Katariina Kuisma-Syrjä, Lasse Sandberg ja Harri Ekonen

Taustaa : Nykyaikaan sijoittuva perhekomedia vähän entisaikojen Virtasten ja Lahtisten tyyliin, mikäli joku sellaisia vielä muistaa. Tässäpä tavataan sitten Vuoristot ja Kapulaiset, paritalossa asustellaan ja vaimot ovat keskenään siskoksia. Isä-Vuoristo (Heikki Nousiainen) laukoo miettimättä totuuksia milloin mistäkin aiheesta, seinänaapuri Pekka Kapulainen (Turkka Mastomäki) viettää viisikymppisiään ja saa melkoisen yllärin lahjaksi. Nuori lempikin leimahtaa ja naapurin Simolla riittää ihmeteltävää nykyteknologian parissa. Hämeenlinnalaisittain mukana on kosolti paikallisjuttujakin, mutta niillä ei ole merkitystä juonen kannalta joten ulkopaikkakuntalaisetkin voivat mainiosti seurata tätä esitystä.

Lasse Sandberg ja Heikki Nousiainen / kuva Tommi Kantanen

Plussaa : Pidin kovasti alusta! Oli kuin uutta telkkusarjaa olisi seurannut, kun tekijöiden nimiä vilisi kankaalla. Loppua kohti animaatiot alkoivat saada koomisia käänteitä ja harmitti, ettei kaikkea varmaan edes tajunnut "sillä silmällä" katsoa. Naapuri (Lasse Sandberg) painelee sitten lehtipuhaltimen kanssa ja Vuoristojen poika Roope (Lauri Kukkonen) pitää alkupuhetta stand-up - koomikon tyyliin. Alussa tuntui että juttujen sijaan lentoon lähti ainoastaan Heikki Nousiaisen vaatteet hänen kotiutuessaan, vaimo Kaarina (Johanna Reilin) päivittää Facebookkia sohvalla ja ei juurikaan kuuntele miehensä hölinöitä. Tuntui kovinkin tutulta se... Heikki pisteli totisesti parastaan ja loppua kohti intoutui enemmänkin, hän on kyllä mainio ja loistava näyttelijä! Suuri ilo saada hänet tänne vierailemaan! Moni hänen letkautuksistaan kuulosti vielä kumman tutulta, ihan kuin omaa isäänsä olisi välillä kuunnellut. Roope-pojasta kovasti odotetaan juristia, mutta haavekuvat saavat kyytiä kun poika opiskeleekin näyttelijänplantuksi. Juuli-neitokainen (Usva Kärnä) purkaa terapeutille (Harri Ekonen) isän roolimallin puutettaan, varjokuvat olivat hauskoja. Ihana ja uskottava oli Roopen ja Juulin ensikohtaaminen, ja kuullaan vaihteeksi vähän Shakespeareakin. Oi nuorta rakkautta! Ja Juulin esittäjä Usva oli raikas uusi tuttavuus! Seinän takana Kapulaisten perheessä ei juttu lennä ihan yhtä vauhdikkaasti, mutta tärkeän asiakirjan allekirjoitusreissu seinänaapurin luo saa kunnon käänteen ja jestas millainen show saadaan yhdestä ryijystä aikaan! Sirpa (Birgitta Putkonen) ja Kaarina taistelevat kynsin hampain vanhasta koinsyömästä ryijystä, jota ei lavalla edes nähdä missään vaiheessa. Kunnon perintöriita, joita tässäkin maassa päivittäin harrastetaan ja varmasti yhtä "järkevällä" tavalla. Katariina Kuisma-Syrjä Lissuna (Juulin äiti ja Sirpan ystävä) oli myös oikein mainio roolissaan. Koko shown meinaa sen sijaan varastaa Lasse Sandbergin hykerryttävällä tavalla esittämä naapuri, joka taivastelee kovaan ääneen milloin mitäkin uutta laitetta ja asiaa golfista älypuhelimiin. "Jo on ihme peli!" lienee käyttökelpoinen slogan jatkossakin, sillä esityksestä poistuttaessa moni hämmästeli liikennevalojen toimivuuttakin ensimmäisessä risteyksessä samaan tyyliin. Naapurinmiehen osuutta tarinan sisältöön jäin tosin miettimään, ehkä juuri se että maailmassa monta on ihmeellistä asiaa ja ihmeellistä perhekuviota? No, hauska hän kuitenkin oli tyylillä jonka Lasse kyllä taitaa.
Lavastuksesta pidin kovasti myös, avoin tila oli toimiva ja tiesi milloin missäkin perheessä ollaan. Erityisplussaa etenkin Juulin, Lissun ja Sirpan vaatteista! Ihana värimaailma, joka kovasti miellytti silmääni.

Tähän pitäisi saada ääni mukaan ... Katariina Kuisma-Syrjä, Johanna Reilin ja Birgitta Putkonen / kuva Tommi Kantanen

Miinusta : En oikein ymmärtänyt stand-up -juttujen mukanaoloa, olihan se keino kertoa luontevasti yleisölle asioita. Samoin äidinsurma-jutut ei kauheasti innostaneet. Välillä juttu jäi vähän jauhamaan paikoilleen, mutta ehkä saa toistojen myötä lisävauhtia. Sorahommat ja metsäpalstat meni tyystin ohi korvien. Harri Ekonen oli harmillisen vähän estradilla. Musiikkipuoli meni minulta ohi lähes täysin, alkua lukuunottamatta en siihen kiinnittänyt huomiota. Kyllä tämä toimii oivallisena pikkujoulukauden hauskuuttajana, ja kannattaa kyllä tulla katsomaan ihan vaan Heikki Nousiaisen takia jos ei muuten innosta aihe.

Muuta : Käsiohjelmassa pisti silmään "10 kysymystä". Kas, itsekin kun samoja kysymyksiä tuolla haastattelupuolella olen kysellyt näyttelijöiltä :)

Teatterikärpäseltä "asennekomedialle" neljä tähteä **** !!