torstai 1. marraskuuta 2012

Hair-musikaali / Lahden Kaupunginteatteri

Hair-musikaali / Lahden Kaupunginteatterin Juhani-näyttämö

Ensi-ilta 5.9. 2012, kesto väliaikoineen noin 2h 30min

(Esitystä ei suositella alle 12-vuotiaille)

Ohjaus Maarit Pyökäri

Koreografia Jari Saarelainen

Kapellimestari Antti Vauramo

Rooleissa : Heikki Hector Harma, Laura Allonen, Lotta Kaarla, Annamaria Karhulahti, Tara Nyman, Jori Halttunen, Markku Haussila, Miro Lopperi, Ville-Veikko Niemelä, Tuukka Raitala, Henri Sarajärvi, Maija Rissanen, Elsa Saisio, Henna Simojoki, Kai Vaine ja Timo Välisaari

Lisäksi Lahden ammattikorkeakoulun musiikkiteatterilinjalta Anni Kajos, Annukka Korkala, Inka Maijala, Anna Pukkila, Petteri Hautala, Mikael Saari, Sami Ulmanen, Miikka Wallin ja Juho Vornanen

kuva Tarmo Valmela

Taustaa : James Radon ja Gerome Ragnin kirjoittama sekä Galt MacDermotin säveltämä hippiliikkeestä, seksuaalisesta vapautumisesta ja Vietnamin sodasta kertova Hair-musikaali sai ensi-iltansa New Yorkissa jo vuonna 1967. Milos Formanin ohjaama elokuva oli ensi-illassa 1979. Suomessa musikaali on esitetty ensimmäistä kertaa 1969 Tampereen Popteatterin toimesta, ja Helsingin Svenska Teaternin ruotsinkielisessä Hår-musikaalissa mukana oli myös tässäkin versiossa nähtävä Hector. Osa Hår-esiintyjistä perusti musikaalin jälkeen Cumulus-yhtyeen.

Plussaa : Menin niin totaalisen sekaisin tästä spektaakkelista, että unohdin tyystin ostaa käsiohjelman ja siksi en osaakkaan suitsutusta kohdentaa juuri tiettyihin henkilöihin, koska en tarkalleen tiedä kuka kukin oli. Täytyy myös heti alkuun todeta, etten ollut aiemmin nähnyt elokuvaa enkä liioin minkäänlaista versiota tästä. Pätkiä sieltä sun täältä ja tuttuja kappaleitakin, mutta varsinainen "Hair-neitsyys" meni tämän version myötä. Tämänhetkisten fiilisten myötä ei mikään muu versio enää juurikaan edes kiinnosta, en nimittäin halua nähdä ainakaan vähään aikaan mitään muuta versiointia vaikka kuka olisi pääosissa. Lavastuksesta heti alkuun iso plussa (Kari Junnikkalan lavastus), koko iso näyttämö hyödynnettiin mainiosti. Esitys myös lähti kuin varkain käyntiin sokeutuneen Vietnamin-veteraanin (Hector) soitellessa kitaraa ja laulellen, ja Bergerin (Kai Vaine) pyyhkäistessä lavalle kailottamaan että nyt ne kännykät ja muut laitteet viimeistään pois päältä. Toimiva lähtölaukaus! Siitä eteen päin mentiinkin sitten eikä meinattu! Jestas mikä energia-aalto suorastaan vyöryi näyttämöltä päälle, hippiporukassa mentiin kirjaimellisesti tukka putkella koko ajan ja tyypit tulivat ihan iholle. Osa tuli yleisön sekaan ihan kirjaimellisestikin. Laulullisesti ja tanssillisesti todellista tykitystä alusta loppuun, ei voinut kuin ihaillen seurata sitä millaisella meiningillä roolit vedettiin ja jokainen taustaporukoissakin tiesi paikkansa. Kaikki tekivät tasaisen varmaa työtä, tosin mieleeni olivat eniten röyhkeän rento Kai Vaine Bergerin roolissa sekä Timo Välisaari Claudena. Välisaarta en aiemmin ole juurikaan nähnyt ja mieshän tempaisi tällä suorituksellaan itsensä suoraan "Teatterikärpäsen talliin". Ihan huippua alusta karuun loppuun asti. Yksittäisistä kohtauksista mikään ei oikeastaan yllä toisen edelle, sillä pidin ihan kaikesta. Mies naisen vaatteissa alkaa olla jo aika kulunut juttu, mutta kieltämättä siinä oli oma viehätyksensä kun parrakas andropologi miehensä kera saapuu tutkailemaan hippikommuunin puuhailuja. Kadehdittavan komeat sääretkin Hectorilla oli, siitä asusta puhumattakaan. Paljasta pintaakin nähtiin (60-luvun versioissa oli kuulemma kohua enemmänkin,kai niissä sitten nakuiltiin oikein huolella) takapuolten muodossa, mutta kohtaus oli tyylikkäästi toteutettu eikä se mitenkään jäänyt mieleen kaivelemaan. Käännekohta oli se, kun muut hipit polttavat nuotiossa kutsuntapaperinsa ja Claudehan ei sitten moiseen ryhdykään. Monenmoista pössyttelyähän oli ilmassa myös ja hallusinaatiotkin olivat sitä luokkaa. Hienosti oli toteutettu neonvärihahmot,buddhat ja vaijereissaroikkumiset. Joukkokohtauksissa koko porukka sai lisävauhtia ja välillä vedettiin rauhanmarssia ja banderolleja yleisönkin seassa. Oli helppo kuvitella, miten hippiliike aikanaan sai nimenomaan joukosta ja yhteisöllisyydestä sen mielettömän voimansa. Vaatteista ja värimaailmasta pidin myös todella paljon, kesäfestareilla samanhenkistä porukkaa nähtävillä vuosittain näilläkin leveysasteilla ja se on aina mahtavaa! En yhtään ihmettele, että Hair-musikaali on pitänyt pintansa kaikki nämä vuosikymmenet. Upeita biisejä täynnä ja rauhaa ja rakkautta maailma ja pieni ihminen tarvitsee edelleen, se ei ole edelleenkään muuttunut. Kiitos tästä!

Kai Vaine ja Timo Välisaari / kuva Tarmo Valmela

Miinusta : ei mitään moitittavaa

Muuta : Oli synkkä ja myrskyinen ja sateinen päivä, mutta jo ensimmäisten minuuttien aikana kaikki se poistui ja tuntui kuin olisi saanut piristysruiskeen. Tämän voimalla jaksaa hyvinkin pitkälle. Harmittaa myös että olen lyhythiuksinen, olisi ollut mageeta vetää ylväänä hiukset hulmuten kotiin ja vähän heilauttaa kutreja silloin tällöin. Teen sen kuitenkin noin kuvainnollisesti, sillä tässä hommassa oli asennetta vaikka muille jakaa! Niin, ja lisäpojot vielä loppujorailuille! Väki haki katsomosta porukkaa lavalle tanssimaan ja poistuessa kuulin takaani eräänkin nuoren miehen kommentin joka jäi elämään "v*ttu että tulipahan jorattua näyttämöllä, eipä olisi uskonut!" Teatterilla olisi käsiohjelmien lisäksi voinut olla myynnissä värikkäitä hippihuiveja, vannon että moni olisi sellaisen vetäissyt päänsä ympärille ja seuraavana päivänä töissä vähän hämmentänyt ...

Hairille täydet viisi tähteä ***** , tästä on paha pistää enää paremmaksi kenenkään! Let the sunshine in!


Tässä vielä YouTube-matskua teatterin omilta sivuilta.

ps. Teatterikärpänen tapasi Kai Vainen harkkakauden aikaan,haastattelu luvassa myöhemmin :)

4 kommenttia:

  1. Heh, kuulostaa siltä että lavalla oli menoa ja meininkiä. :D Minäkään en ole Hairia koskaan nähnyt eikä se ole to-see-listani kärjessä, joten en toistaiseksi ole suunnitellut reissua lahteen tai Turkuun. Alkaisi kyllä vähän kiinnostaa, kun niin moni on musikaalista tykännyt kummassakin kaupungissa...

    VastaaPoista
  2. Joo tämä oli kyllä sellainen energiapommi että!! Lahteen vaan Laura,hopi hopi :)

    VastaaPoista
  3. Näin Turun version ja tykkäsin – ja kun olen vielä kuullut monia kehuja tästä Lahden tulkinnasta, tässä taas yksi, niin kait se on pakko hypätä junaan joku viikonloppu! :D

    VastaaPoista
  4. Joo ilmanmuuta, ainakin näin kaamoksen aikaan toimi ihan täydellisesti se paketti !!

    VastaaPoista

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).