Ensi-ilta 11.10. 2012, kesto 2h 40min väliaikoineen
Käsikirjoitus Richard Bean
Suomennos Mikko Koivusalo
Ohjaus Neil Hardwick
Rooleissa : Rauno Ahonen, Tidjân Ba, Sanna-June Hyde, Markku Toikka, Iikka Forss, Sari Siikander, Santeri Kinnunen, Anna Lipponen, Sauli Suonpää, Tommi Huovinen, Antti Timonen ja Sami Paasila sekä lisäksi The Brighton Peers-yhtye
 |
| Santeri Kinnunen / kuva HKT, kuvaaja Tapio Vanhatalo |
Taustaa : "Yksi mies, kaksi pomoa" perustuu Carlo Goldonin näytelmään "Kahden herran palvelija", joka yksi commedia dell´arte - tyylin taidonnäyte. Tuossa tyylilajissa oli hyvin tyypillistä, että näyttelijät viljelevät hyvin roisia puhetta, leikkivät ruualla, puhuvat suoraan yleisölle ja jopa vetävät näitä mukaan esitykseen pilkan kohteeksi. Tämä versio on tuotu 60-luvulle ja näytelmässähän herra nimeltään Francis Henshall (Santeri Kinnunen) yrittää selviytyä kunnialla siitä, että on lupautunut palvelemaan kahta pomoa samanaikaisesti ja tietäähän sen, että kommelluksitta ei selvitä mitenkään. Charlie "Ankka" Clenchin (Rauno Ahonen) luona vietetään tyttären kihlajaisia ja yllättäen paikalle saapuukin neidon aiempi sulhanen, jonka piti olla kuollut...
 |
| Tommi Huovinen, Sauli Suonpää ja Santeri Kinnunen / kuva HKT, kuvaaja Tapio Vanhatalo |
Plussaa : Tässä oli sellaista samankaltaista hillittömyyttä kuin koheltavassa brittikomediassa parhaimmillaan ja hetkittäin mieleeni tuli jopa klassikkojen klassikko "Illallinen yhdelle". Aluksi tuntui, ettei näytelmä lähtenyt oikein käyntiin, mutta kun estradille saapui Santeri Kinnunen liian lyhyissä punteissaan, olin myyty. Sitä ennen olin toki ehtinyt ihastella etenkin Iikka Forssin upeaa kampausta, polkkis heilahteli hienosti puolelta toiselle ja mies kyllä klaaraa "ylinäyttelemisen" jalon taidon sopivassa kohtaa. Sari Siikander Dollyna oli varsin verevä ilmestys ja pidin myös paljon Sanna-June Hyden pirtsakasta Paulinesta. Nautin kohtauksista, joilla ei oikeastaan ollut mitään tekemistä juonenkulun kanssa, esim. Pelastusarmeijan sotilaan perässä juoksentelu ja hienojen volttien teko toimi. Yleisön käyttö nosti esiin hämmennyksen tunteita lähes sydänkohtaukseen asti jatkuneen naurukohtauksen jälkeen, että olikin yhdellä miehellä sopivat leivät mukana ja Pekka & Jaakko saivat painavan matka-arkun kannettavakseen. Lavalla tapahtuu myös jotain niin uskomatonta, että se herätti kovasti kysymyksiä väliajalla ja mietitytti vielä kotonakin. En pysty/voi/halua paljastaa enempää, jokaisen on itse tultava toteamaan tämä... Yksittäisistä kohtauksista mieleenpainuvin todellakin oli ruokien tarjoilu kahteen eri kabinettiin, etenkin kun mukana oli sähläämässä iäkäs ensikertalainen tarjoilija Alfie (huippu Tommi Huovinen). Raukka putoili portaikkoon tämän tästä, sai tällejä ovesta ja perunanlohkot lentelivät yleisöön asti. Kinnusen ja Forssin lisäksi suosikkini oli Sauli Suonpää Stanley Stubbersina, että voikin mies olla samalla tyylikäs ja hillitynoloinen ja puhua sitten ihan päättömiä! ( toim.huom. ei yllättävää, jos on lukenut Saulista tekemäni haastattelun...) Askel oli välillä kuin "Hupsun kävelyn ministeriöstä" ja yleisön nauruhermoja kutkutti rakkaudessa riutuvan miehen kieriskely lattialla pitkin ja poikin. Hauskaa oli myös se, miten näyttelijä Antti Timonen partoineen jännästi huomioitiin ihan omana itsenään yhdessäkin kohtauksessa. Iikka Forss oli veitsineen myös mainio... Pidin lavastuksesta kovasti, etenkin kaukana häämöttävä laituri iltavalaistuksessa oli hyvin kaunis. Myös bändin käyttö oli oikein passeli, viihdytti yleisöä myös ennen esitystä ja väliajalla, ja näin väki pääsi sopivaan tunnelmaan. Välillä musisoitiin esityksenkin aikana ja silloin näyttelijätkin pääsivät esittelemään erityisosaamistaan mm. sähkökitaran ja pyykkilautavatsan läpsyttelyn muodossa.
Miinusta : Aluksi tuntui tosiaan, ettei homma oikein lähde käyntiin. Paikoitellen tuntui myös, että juttua tulee liikaa ja osa juonenkäänteistä menikin sitten ohi. Vähän liikaa sellaista saman asian jauhamista ja "omituista höpöttämistä". Jäin myös miettimään bändin todellista tarvetta, veihän se musa oivallisesti sopivaan aikakauteen ja sermin takana lavasteita vaihdeltiin soiton ajan, mutta kuitenkin. Odotin myös enemmänkin sellaista "ovifarssia" ...
Muuta : Muutama vuosi sitten näin "Kahden herran palvelijan" Työviksessä ja sekin kyllä oli oikein hyvä, kiintoisaa oli siis nähdä tämä nykyaikaan tuotu versiokin. Ja kyllä, tämä toimii myös mainiosti näin pikkujouluaikaan ja muutenkin!
Teatterikärpäseltä irtoaa neljä tähteä ****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).