Haastattelussa Tuomas Korkia-Aho

 Näyttelijä Tuomas Korkia-Ahon tapasin Helsingissä Kahvila Willensaunassa joulukuun alussa 2025. Haastattelun jälkeen hän suuntasi suoraan töihin Titanique-musikaaliparodian näytökseen Aleksanterin teatteriin. Vuonna 1994 syntynyt Tuomas on kotoisin Vantaan Tikkurilasta. ”Oon siellä käynyt koulut ja viettänyt nuoruuteni, bensalenkkarinuoruuden. Musiikkiluokalla oon ollut, muuta varsinaista kulttuurikasvatusta en oo nuorena kokenut. Jossain elämänvaiheessa ja välillä edelleenkin tietynlaisessa humalatilassa mä kyllä huijaan ihmisiä kertomalla, että oon kotoisin Kokkolasta. Mulla on siellä paljon sukulaisia, mutta asunut en koskaan oo.”

Something Rotten!/Lahden KT (c) Aki Loponen

 Mitä harrastat tai miten vietät vapaa-aikaasi? ”Jo TeaKin aikaan halusin harrastaa jotain kehittävää ja aivoja stimuloivaa, joten kiinnostuin silloin shakista ja sitä pelaan edelleen. Nyt freelanceriksi jättäydyttyäni huomasin, että vanhemmat kollegani pelaavat paljon frisbeegolfia ja niissä porukoissa pyörin nyt itsekin. Kesällä aloittelin vähän golfia, mutta se on vähän kallista joten se jäi nyt toistaiseksi. Lisäksi pelaan salibandya. Joku uusi harrastus olisi mukava aloittaa, kiipeilyä tai boulderointia oon miettinyt.”

 Missäs vaiheessa sitten kiinnostuit näyttelemisestä, eli milloin teatterikärpänen puraisi? ”Mä oon aina ollut tämmöinen, miksiköhän tämmöistä ylivilkasta esiintymisnälkäistä nuorta sälliä ei tajuttu laittaa jo aiemmin näyttelemään? Teatterikärpänen puraisi vasta lukiossa 17-vuotiaana, olin Lumon lukion esittävän taiteen linjalla enkä juurikaan ollut näytellyt “tosissaan” sitä ennen. Silloin sattui olemaan draamaa opettamassa Pinja Hahtola, joka sanoi mulle jotakuinkin niin, että ”Pitäiskö sun keskittyä tähän kunnolla, koska sä oot tässä tosi hyvä!” Nuorena kukkoilevana poikana vähän loukkaannuin tästä, ja kostoksi aloin panostamaan. Halusin näyttää, että osaan ajatella. Ja innostuinkin! Täähän onkin kivaa! Hyvä ystäväni oli samaan aikaan koulussa, ja vähän kilvoiteltiinkin. Olin kyllä ollut Musiikkiteatteri Skenessä mukana, mutta se oli ”vain” harrastushommaa, jonne päädyin vähän niin kuin silloisen tyttöystäväni völjyssä."

 "Olin siis kyllä ikään kuin “päätynyt” näyttelemään aikaisemminkin tai löysin itseni tilanteista, niinku Skene, ja jollain kurssilla tehtiin ylä-asteella musikaali ja se oli jotenkin kaikille ilmiselvää että mä näyttelen siinä, mutta mä en koskaan suhtautunut näyttelemiseen vakavissani. Oikeastaan en suhtautunut mihinkään vakavissani. Näin jälkeenpäin ajateltuna universumi antoi aika selkeitä merkkejä, mutta en typeryyksissäni tajunnut mitä ympärilläni tapahtui. Mutta sitten kun tajusin, että täähän vois olla se juttu, se lähtikin sitten kunnon rytinällä. Jätin kaiken taakseni ja halusin heittäytyä kunnolla mukaan. Mä tavallaan aistin sen, että nyt on edessä iso maailma, josta en tiedä yhtään mitään, ja haluan heittäytyä täysillä. Ja se oli sitten menoa. Enhän mä aiemmin ollut kuullutkaan vaikkapa Kallion lukiosta, kun opiskelemaan hain. Skenessä oli paljon porukkaa, jotka olivat jo vähän harjaantuneet asiaan ja motivoituneita siihen, että haluavat ammattilaisiksi. Siellä tuli opittua tiettyjä juttuja ja kuulin siellä myös TeaKista. Lukion jälkeen hain ekaa kertaa Teakiin ja pääsin suoraan viimeiseen vaiheeseen, onneksi en silloin vielä päässyt sisään. Se olisi ollut vähän liikaa, ja liian monta asiaa opeteltavana. Pääsin sitten neljännellä hakukerrallani sisään, ja ajoitus oli täydellinen. Olin ehtinyt vähän rauhoittumaan ja myös oppimaan. Koulussa ei mennyt aikaa kipuiluun eikä näyttelijäntyön opiskelun harjoittelemiseen, pystyin ottamaan suoraan ns. pihdeistä kiinni. Näyttelemisessähän oli muuten kaikki ne asiat, joita tykkäsin tehdä ihan huvikseni! Temppuilut, kärrynpyörät, voltit, akrobatia, parkour, musiikki, laulaminen. Kutsunkin TeaKia Temppukouluksi. Ainoastaan tanssi ei ollut mulle tuttua, paitsi Skenestä tietysti. Sitä oonkin saanut sitten opetella.”

Nummisuutarit/Lahden KT (c) Tommi Mattila 

 Mitä teit lukion ja TeaKin välissä? ”Olin Työväen Akatemiassa vuoden ja sitten menin armeijaan. Kävin sen Upinniemessä ja taas lähti käsistä, kävin RUKin. Sen jälkeen olin Lahden Kansanopistossa, ja sieltä TeaKiin 2016. Valmistuin 2021.”

 Mikä oli kirjallisen lopputyösi aiheena? ”Olin lukenut stoalaisuutta, ja sitä kautta lähdin pohtimaan kontrollia näyttämöllä ja sitä, että kuinka loppupeleissä voi hallita vain omia tunteitaan. Pohdin mihin kaikkeen voi näyttämöllä vaikuttaa. Lopputyötä kirjoittaessani tajusin, että mähän kirjoitan oikeastaan rohkeudesta. Siitä tuli mielestäni vähän epätäydellinen opinnäytetyö sillä kirjoitin kontrollista vaikka halusin kirjoittaa rohkeudesta, ja olisin tarvinnut kiteytykseen puolisen vuotta lisää aikaa. Lopputyöni nimi on ”Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi”. Tuutikin sitaatti Taikatalvesta.”

 Mikä oli taiteellinen lopputyösi? ”Jyväskylän Kaupunginteatterin West Side Story ja siinä Tonyn rooli.”

West Side Story/Jyväskylän KT (c) Agata Anttonen

 Kuka oli kumminäyttelijäsi? ”Aaro Wichmann.”

 Missä eri teattereissa olet näytellyt? ”Jyväskylän Kaupunginteatterissa, Lahden Kaupunginteatterissa olin kiinnityksellä, Kansallisteatterin Omapohjassa, Teatteri Takomossa (Tohtori Frankenstein voittaa kuoleman, jota esitettiin aluksi Ridasjärvellä navetan vintillä), Keski-Uudenmaan Teatterissa, Riihimäen Teatterissa ja Aleksanterin teatterissa. Kohta on tulossa Tampereen Komediateatteri, kun Titanique siirtyy esitettäväksi sinne, mutta vielä en oo siellä näytellyt.”

 Mainitse muutama itsellesi merkityksellinen roolityö tai koko proggis. ”Mä oon tiimipelaaja. Jos proggis on hyvä, oon silloin tosi tyytyväinen. Tohtori Frankenstein voittaa kuoleman oli ensimmäinen juttu, jossa itselle tuli fiilis ”V*ttu tää on jees! Tää on ihan saatanan kivaa!” Juttua tehdessä tuli se tunne, että täällähän voi tehdä ihan mitä vaan. Tuli todella voimaantunut olo, ja siinä oli tosi mageeta olla mukana. Superrakas juttu mulle on myös Black Rider, joka tehtiin Lahden Kaupunginteatteriin. Sitä oli todella iloista tehdä, olin sen esityksen puolella täysin. Teatteriestetiikan puolesta siinä oli paljon myös sellaista, mitä tykkäisin itse tehdä. Pääsin tekemään siinä monipuolisesti kaikenlaista, mimiikasta lähtien. Ammatillista itseluottamusta sain Nummisuutareista, joka tehtiin myös Lahteen.”

Black Rider/Lahden KT (c) Janne Vasama

 Onko sinulle jäänyt mieleesi erityisesti jokin oppi tai ohjenuora vuosien varrelta? ”Mä palaan useimmin Mamet´n ajatuksiin näyttelijäntyöstä. Heti jos asiat tuntuu yhtään monimutkaisilta, mä tavallaan pilkon sen osiin. Opiskele repliikkisi, sano ne selkeästi ja painu pois näyttämöltä. Ajattelen sen loppupeleissä niin, että noin simppeliä sen täytyy olla. Viimeaikoina oon itselleni mantrannut lausetta ”Ihan v*tun sama, let’s go!” , kun välillä on tehnyt liikaa töitä ja kuitenkin aina haluaa tehdä työnsä hyvin. Tuon lausumisesta tulee jotenkin rento olo.”

 Mitkä ovat omasta mielestäsi sinun vahvuutesi näyttämöllä? ”Osaan täyttää tilan ja oon räiskyvä, jos se mulle sallitaan. Sitten kyllä lähtee. Näyttelijänä oon monipuolinen, osaan kaikenlaista. Osaan laulaa, osaan temppuja, osaan käsitellä tekstiä, osaan olla kiva tyyppi, osaan olla ikävä tyyppi. Skaala on mieletön. Oon nopea oppimaan uusia juttuja. Mulle on sanottu, että osaan omalla preesensilläni täyttää Lahden ison näyttämön, ja se tuntui kivalta.”

 Minkä taidon haluaisit osata? ”Haluaisin oppia steppaamaan, siinä oon tosi huono! Haluaisin oppia pelaamaan paremmin fudista ja jääkiekkoa. Selkeästi nää asiat liittyy mun jalkoihin. Haluaisin isommat pohkeet. Haluaisin oppia tekemään paremmin ruokaa, oon siinä kyllä ihan hyvä, mutta silti. Oon miettinyt kutomista, sitä voisi olla kiva tehdä samalla kun katsoo telkkaa. Ja haluaisin olla parempi shakissa.”

 Onko sinulla ollut muita urasuunnitelmia koskaan? Suunnitelmaa B? ”Oon siinä mielessä ehdoton, että ei pidä olla mitään varasuunnitelmia. Ainakaan nyt aktiivisesti ei pidä ajatella. Nuorena mä hurahdin ensin musiikkiin eli veikkaan, että musta olisi voinut tulla muusikko. Olin metallibändissä laulajana muinoin. Poliisin ammatti kiinnosti myös. Merikapteenikin kävi mielessä. 25-vuotiaana tajusin, että mua kiinnostaisi opiskella fysiikkaa. Teoreettista fysiikkaa ja sitä kautta erikoistua vaikkapa tähtitieteeseen. Olisi kiintoisaa ottaa muutamia kursseja yliopistolta.”

Tohtori Frankenstein voittaa kuoleman/Teatteri Takomo (c) Aleksi Nurminen

 Ehditkö itse käydä katsomassa teatteria? ”Nyt ehdin, ja se on ihanaa! Oon nyt neljä kuukautta ollut freelancer, I just love it! Vihdoinkin on aikaa. Akselilla Turku-Tampere-Helsinki tulee käytyä katsomassa lähinnä. Kovin laajalla skaalalla en käy katsomassa, haluaisin olla kultturellimpi ja katsoa enemmän erityylisiä juttuja. Toissakesänä tuli käytyä Rakveressä Virossa, siellä oli ihan tajunnanräjäyttävää meininkiä.”

 Onko sinulla omia ns. esikuvia, joita erityisesti ihailet tai arvostat? ”Onhan näitä isoja nimiä niin Suomesta kuin ulkomailtakin, mutta loppupeleissä oon kaikesta eniten ihaillut mun ystäviäni. Oon ihaillut ja ihailen edelleen. Oon saanut ystävistäni kaiken, aina. Sanotaan näin, että oon aina ollut parempieni seurassa. Siltä musta tuntuu.”

 Kauniisti sanottu. Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä/kanssanäyttelijä, jos saisit valita ihan kenet tahansa? ”Marlon Brandon kanssa voisi olla kiintoisaa näytellä, mutta toisaalta Vesku Loirin kanssa haluaisin näytellä jossain 80-luvulla.”

 Entä kenen kanssa haluaisit laulaa dueton? ”Lady Gaga ois ihan törkee. Mut olishan se upeeta sjungata Maria Ylipään kanssa.”

 Mitä laulaisit minun kanssani karaokessa? ”Mehän vedettäis Bohemian Rhapsody!”

 Kyllä lähtisi, laulutaidollani en voisi kehuskella mutta sanat osaan tuosta noin, ja siitä tulisi hieno performanssi. Mitkä asiat inspiroi sinua? ”Todellakin se olisi performanssi! Jaa mitkä asiat inspiroi? Tuo onkin hyvä kysymys, sillä tällä hetkellä oon vähän inspiraatioloukussa. Oon ollut pitkässä duuniputkessa ja Kaupunginteatteristakin jättäydyin pois siksi, että halusin tauon. No, tähän Titaniqueen tulin mukaan lyhyellä varoitusajalla, hyppäsin mukaan harjoituksiin about kolme ja puoli viikkoa ennen ensi-iltaa. Pääni on todella tyhjä tällä hetkellä. Enemmän tulee ajatuksille tilaa, mutta tulevaa joululomaa odotan todella paljon. Oon henkisesti aika puhki. Tällä hetkellä mulla ei ole hirveästi inspiraatiota. Duunikavereistani Titaniquessa saan kyllä elinvoimaa. Normaalisti saisin inspiraatiota melkein kaikkialta. Oon aika aktiivinen ihminen ja mulla tulee uusia ajatuksia koko ajan, ja kirjoitan päiväkirjaani koko ajan lauseita, ideoita, hyviä melodioita tai sointukiertoja. Nyt en oo tehnyt sitä moneen vuoteen. Onko se lopullisesti kadonnut? Toivottavasti ei.”

"Skaala on mieletön" Onnekkaat/Lahden KT (c) Tommi Mattila 

 Mitä sinun mielestäsi on teatterin taika? Onko sitä edes olemassa vai onko se pelkkä myytti? ”On se olemassa. Silloin kun näyttelijöiden ja katsojien välille onnistutaan synnyttämään kollektiivinen näkymätön, jonka kaikki tunnistaa. Toiset ovat herkempiä sille kuin toiset. Näyttämöllä se on helppo tunnistaa, että milloin katsojien ja minun väliini on muodostunut jotain meistä kaikista yhteenlasketuista osasista suurempi yhtälö. Yhteinen sopimus, leikki. Sen saavuttaminen ei vaadi mitään taikuutta, sen voi saavuttaa täysin käsiteltävissäolevilla järjellisillä asioilla. Siitä muodostuu sitten eräänlainen taikaperhonen, jota voi pitää kämmenellään kunnes se katoaa.”

 Onko sinulla omia rutiineja tai rituaaleja, joita teet juuri ennen esitystä tai esityspäivinä? ”Mun rituaalini on se, ettei ole rituaaleja. Yleisestiottaen musta on mukavaa olla vireessä. Yleensä vietän aktiivisen päivän, mulle on vaikeaa vain löhöillä himassa ja odottaa milloin voi lähteä. Totta kai tulee avattua ääntä ja tulee juotua paljon vettä. Joskus joogaan ennen esitystä. Kropan pitää olla hereillä, se on mulle tärkeää. Oon niin fyysinen tyyppi.”

 Kerro joku legendaarinen sählinki näyttämöltä. ”Waitress-musikaalissa Lahdessa kerran kulisseissa pieraisin niin kovaa, että sen kuuli kaikki. Muovituolissa olikin yllättävä kaikukoppa. Onnekkaat-nimisessä näytelmässä, joka oli viimeinen juttuni Lahdessa, laitoin Lumikki Väinämölle tippaa ja sanoin ”Anteeksi, laitoin tämän teidän välilihaan.” Alkoi naurattaa aika paljon ja siinä keräiltiin itseämme kauan, en edes muista mitä mun piti siinä sanoa. Nummisuutareissa jämähdin kerran katonrajaan roikkumaan, joku solki meni vinssin väliin ja sinne jäin, kun mut alunperin piti pudottaa katonrajasta alas. Sinne jäin roikkumaan seitsemään metriin, ja esitys piti keskeyttää. Kaikenlaista on sattunut, mutta se on vain hauskaa. Ja inhimillistä.”

 Kerro joku hyvä muisto? ”Telkkarista oli just tullut Terminaattori 2, mä rakastin sitä elokuvaa lapsena. Olin löytänyt kirveen ilman terää, ja sillä leikin mökillämme Terminaattoria. Mummo näki mut ja kysyi, että ootko Terminaattori. Olin ihan ihmeissäni, mistä se tiesi! Rakas muisto. Pienestä telkasta siellä mökillä katseltiin ohjelmia. Mummoni oli Fazerilla töissä, lapsena tuli syötyä paljon Jaffa-keksejä.”

 Jos sinulla olisi supersankaripuoli, mikä olisi sinun supervoimasi ja hahmosi nimi? ”Mikäs tyyppi se oli Pahkasiassa? Peräsmies! Kävi pieremässä jossain ja maailma pelastui? Se! Mulla olisi jalassa pitkät kalsarit, joissa olisi Repe Sorsan kuvia ja persuksissa luukku. Ja uimalasit päässä!”

 Jos ihminen menisi talviunille ja heräisi keväällä, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan viihdykkeeksi siltä varalta, että heräätkin kesken kaiken? ”Mulla olisi mukana iso pino kirjoja, sanaristikoita, sudokuja ja pleikkari. Ja pullollinen konjakkia. Ja pakastin täynnä juustokakkuja.”

 Jos voisit aikakoneella palata menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai aikakauteen, minne menisit? ”No, tietysti voisin käydä Peräsmiehenä Kotkanpesässä, mutta oikeasti haluaisin mennä Antiikin Kreikkaan. Olisi hienoa tavata Sokrates!”

 Mitä kysyisit minulta? ”Miten pitkään olet oikein pitänyt tätä blogia? Ymmärsin, että pidit pitkän tauon tässä välissä?”

(Vastasin ensin, että aloitin blogin 2009 ja lopetin 2019 ensinnäkin siksi, että kymmenen vuotta tuli täyteen ja toisekseen siksi, että väsyin kirjoittamiseen ja kadotin inspiraationi. Tästä saimmekin aikaan kiintoisan keskustelun omasta jaksamisesta, tauosta ja henkisestä hyvinvoinnista.)

”Mitkä elementit tekevät hyvän teatteriesityksen?”

Silloin kun saan enemmän kuin mitä olen lähtenyt hakemaan, silloin esitys on onnistunut minulle. Yllätyksellisyys on valttia. Eikä ole mitään tiettyjä elementtejä, jotka toistuisivat aina.

 Mitä terveisiä haluaisit lähettää katsojille? ”Kiitos, että olette olleet katsomassa ja tulkaa uudestaan. Teatterin merkitys kasvaa koko ajan tässä maailmassa. Bussipysäkilläkään ei jakseta seitsemää minuuttia ihmetellä tähtiä, vaan heti otetaan puhelin käteen. Siihen toki syyllistyn itsekin, mutta teatterissa ollaan läsnä siinä hetkessä ihmisten kanssa. Vaalitaan niitä hetkiä. Ja muistetaan tonttuilla ja pöljäillä enemmän!”

Titanique/Riihimäen Teatteri (c) Nils Krogell

 Mitä teet tämän haastattelun jälkeen? ”Käyn ehkä hakemassa pari banaania, ja sitten suuntaan Aleksanterin teatteriin ja aloitan hyvin totisen ja vakavan paskanpuhumisen kollegoiden kanssa.”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

1. Mistä sanasta pidät eniten? - Hohde

2. Mistä sanasta pidät vähiten? - Kälviä

3. Mikä sytyttää sinut? - Hyvä biisi

4. Mikä sammuttaa intohimosi? - Mälsyys ja leikinhaluttomuus

5. Suosikkikirosanasi? - Vittu

6. Mitä ääntä rakastat? - Edesmenneen kissani ääntä

7. Mitä ääntä inhoat? - Kuiva sieni liitutaululla, huh huh!

8. Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Yksityisetsivä

9. Missä ammatissa et haluaisi olla? - Ison korporaation palveluksessa joku yksitoikkoinen työ

10. Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Helvetti on kusetusta, sillä tänne pääsee kaikki!

Perinteikäs yhteiskuva