Jotuni / Kansallisteatteri

Mainos / lippu saatu Kansallisteatteri

 Hyvää uutta vuotta 2026! Yleensä olen viettänyt alkuvuodesta hiljaiseloa teatterireissujen suhteen ja aktivoitunut vasta tammikuun loppupuolella uusien ensi-iltojen koittaessa. Olen kuitenkin tehnyt sellaisen havainnon, että aika monta kertaa olen heti vuoden vaihduttua löytänyt itseni Kansallisteatterin katsomosta, kas kun siellä on ollut edellissyksynä niin monta ensi-iltaa, etten millään ole ehtinyt kaikkea kiintoisaa katsoa. Kansallisteatterissa tuli vuonna 2025 käytyä muuten kahdeksan kertaa, teattereista toiseksi eniten.

 Jostain tuntemattomasta syystä olen vuosien saatossa nähnyt yllättävän vähän todellisiin henkilöihin perustuvia näytelmiä, en edes tiedä miksi. Ehkä olen enemmän fiktiivisten hahmojen perään, heistä kun ei pysty etu- eikä jälkikäteen hankkimaan lisäinfoa tiedonjanoon tai tsekkaamaan, että miten heidän elämänsä ihan oikeasti kulki vai kulkiko ylipäätään mitenkään. Kirjailija ja näytelmäkirjailija Maria Jotuni (1880 - 1943) kuuluu kyllä niihin henkilöihin, joista kuuluisi tietää nimen ja muutaman teoksen lisäksi enemmänkin ihan yleissivistyksen vuoksi. Hävettää ihan tunnustaa perehtymättömyyteni! Onneksi on teatteri, jossa olen saanut ja tulen jatkossakin saamaan rautaisannoksen tietoa kiinnostavassa ja paikoin yllätyksellisessäkin muodossa. Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä nähtävä Jotuni oli ensi-illassa jo syyskuun alkupuolella 2025, ja jatkaa ohjelmistossa ainakin huhtikuun loppuun, joten hyvin ehtii vielä katsomaan muutkin mattimyöhäiset.

 Maria Jotunin (Sari Puumalainen) ja Viljo Tarkiaisen alun seesteinen mutta loppua kohti synkempiä sävyjä saava avioliitto oli paljon muutakin kuin tyylikästä flaneerausta pitkin katuja ja suoranaisella vimmalla syntyvää tekstiä (hienosti projisoituna seinille). Miten huvittava olikin Tarkiainen (Antti Pääkkönen) ylevine elkeineen ja kulttuurikodin ihanteineen, pelkkää kulissia kaikki. Jotunin kohtaus kohtaukselta entistä sekaisempi kampaus kuin pyörremyrsky, mitä lie ilmentämässä, lopussa taas kutrit paremmin järjestyksessä ja kaiketi elämäkin. Pienet uteliaat kirkaskatseiset lapsukaiset Jukka (Ilja Peltonen) ja Tuttu (Heikki Pitkänen) liikuttavasti talon katolta lähettämässä kirjettä Jumalalle ja rakentamassa riemukkaina milloin mistäkin materiaalista taloja, huojuvia tosin. Tanssiaskelia, nuoruuden intoa. Pian katse jaloissa, huoliryppyjä otsissa, synkronoitua syömistä, hermostunutta teputusta jalalla. Tapettien kauniit kuviot muuttuvat tummiksi pilviksi, ovia ja tunteita paiskotaan. Kaiken keskellä pitkine letteineen nuori ja viaton kotiapulainen Siiri (Anna Airola), kuin annos raitista ilmaa hengitettäväksi. Kulttuurikodin ilmapiiri kun on kovin tunkkainen ja raskas.

Siiri, Maria, Jukka, Tuttu ja Viljo 

 Enpä tiennyt, että romaani Huojuva talo julkaistiin vasta 20 vuotta Jotunin kuoleman jälkeen! Vaan nytpä tiedän. Ymmärrän hyvin teoksen aiheuttaman kohun ja spekulaation.

Ai että. Tämähän oli reilut kaksi tuntia silkkaa herkkua! Viihdyttävä, sivistävä, ajatuksia herättävä, liikuttava, paikoin ahdistavakin (aina kun joku kohottaa nyrkkinsä lyödäkseen edes eleenä, samoin kurkku suorana huutaminen näyttämöllä saa pulssini kiihtymään, vaikka en ole edes/onneksi kohde). Muusikon läsnäolo näyttämöllä koko esityksen ajan tuntuu olevan nyt enemmän sääntö kuin poikkeus, ja minä kyllä nautin siitä. Salla Markkanen ei pelkästään soita - hän kommentoi soittimineen tapahtumia ja tunnelmia, elää ja hengittää roolihenkilöiden mukana, on olennainen osa teosta. Pitkine letteineen myös.

 Pitäisiköhän kulkea kaduilla ryhdikkäämmin, kuten kulttuuri-ihmisten tämän perusteella kuuluu. Ja pitäisiköhän jatkossa ryystää pannutolkulla kahvia ja polttaa ketjussa tupakkaa (vaikken edes polta) näitä tekstejä kirjoitellessani, hiukset sekaisin, jos se helpottaisi ajoittaista luomisen tuskaa...

 Erinomainen aloitus teatterivuodelleni tämä Jotuni! Suosittelen lämpimästi. 

~

JOTUNI / Kansallisteatterin Pieni näyttämö 

Kantaesitys 10.9. 2025, kesto noin 2h 20min (väliaikoineen) 

Rooleissa : Sari Puumalainen, Antti Pääkkönen, Anna Airola, Ilja Peltonen, Heikki Pitkänen sekä muusikko Salla Markkanen 

Käsikirjoitus Anneli Kanto ja Heini Tola, ohjaus Heini Tola, lavastussuunnittelu Katri Rentto, pukusuunnittelu Tarja Simone, musiikki Salla Markkanen, koreografinen konsultaatio Marjo Kuusela, valosuunnittelu Kare Markkola, videosuunnittelu Paula Lehtonen ja naamioinnin suunnittelu Petra Kuntsi 

Esityskuvat (c) Mitro Härkönen