Idän pikajunan arvoitus / Kuopion Kaupunginteatteri

 Minua ilahduttaa Kuopion Kaupunginteatterissa kovasti se, että näyttämöt on nimetty tylsien suuren ja pienen näyttämön sijaan nimillä Minna ja Maria. Alunperin teimme reissun Kuopioon jo joulukuun puolella, mutta teatterille asti emme koskaan päässeet, sillä näytöksemme harmillisesti peruuntui kesken menomatkan. Harvemmin tulee lähdettyä uusintayritykselle kauemmas, mutta poikkeus vahvistaa säännön, ja tammikuun puolivälissä tulikin sitten testattua samana lauantaina sekä suuri Minna-näyttämö että pienempi Maria. 

 Klassinen mysteeritarina Idän pikajunan arvoitus puksuttaa menemään Minna-näyttämöllä. Näin jälkikäteen hekumoin ajatuksella, että jospa Kuopijossa olisi tehty vähän toisenlainen versio nimellä Lentävän Kalakukon arvoetus, ja siinä olisi ikoninen juna lähtenyt liikkeelle Joensuusta kohti vaikkapa Poria ja jämähtänyt kinokseen juurikin Kuopion kohdalla. Junassa olisi tapahtunut kaamea rikos, jota sitten muhkeaviiksinen yksityisetsivä Poerotti olisi lähtenyt ratkomaan kyselemällä kaikilta immeisiltä "Mitteepä tiiät?". Tunnelma olj lupsakka, murre ja haitari olisi laulanut ja murhaaja selvinnyt. Aa että! Ehkä vielä joskus joku saisi muokata alkuperäisteosta oikein huolella... Kalakukkoja sen sijaan nähdään toisessa Minna-näyttämöllä pyörivässä teoksessa, "kalakukkomusikaalissa" Täydellinen resepti! Ehkä nämä kaksi olisi voinut yhdistää?

Hercule Poirot (Juha Pulli) 

 No mutta. Me näimme tämän perinteisen Ken Ludwigin version, jossa henkilöhahmoja ja epäiltyjä on reilusti vähemmän kuin Christien romaanissa, jonka ilmestymisestä on muuten jo yli 90 vuotta. Kuuluisa Idän pikajuna lähtee Istanbulista kohti Pariisia kyydissään kansainvälinen joukko matkustajia venäläisestä prinsessasta brittiläiseen everstiin ja unkarilaisesta kreivittärestä useasti avioituneeseen amerikkalaiseen rouvashenkilöön. Junan kyydissä on myös ransk belgialainen yksityisetsivä Hercule Poirot (Juha Pulli, jippiii), tuo viiksekäs miekkonen keppeineen, hattuineen ja tyylikkäine liivipukuineen. (Muuten, yleisön joukossa eturivissä istui myös yksi tyylikäs nuori Poirot, bravo!) Jotenkin tuntui olevan Poirot´n ajatukset edellisessä tapauksessaan, joka ei päättynyt toivotulla tavalla. Mies haluaa hiukan lepuuttaa ilmeisen ylikuumenneita harmaita aivosolujaan, vain lomailla ja matkustaa mahdollisimman pian Pariisiin, mutta niinhän siinä tietysti käy, että juna jämähtää kinokseen jossain Jugoslavian huudeilla keskellä yötä ja kun aamu sarastaa, eräästä vaunusta löytyy ruumis. Syyllisen täytyy olla joku junan matkustajista, ja johtolankojakin löytyy yksi toisensa perään. Kuka sen teki? 

 Väliajalla jo supina kävi. Minä pysyin hiljaa ja haarukoin mokkapalaa, kas kun juoni oli harmillisen tuoreessa muistissani. Idän pikajunan arvoitus tuli nähtyä teatteriversiona muutama vuosi sitten Tampereen Teatterissa ja sitä ennen olin nähnyt ainakin yhden leffaversion. Tämä ei kuitenkaan tunnelmaa latistanut, sillä mukavahan tätä mysteerinratkomista oli seurata. Mainioita ja kiintoisia henkilöhahmoja pullollaan, ja alun jäykistelystä ja ylikohteliaasta käytöksestä kun päästiin, niin johan alkoi erilaiset luonteenpiirteet erottua ja kulissit kaatuilla. Kerrassaan verraton oli arvoisan prinsessa Dragomirovin (Sari Happonen) näyttävä tuohtuminen leuanväpätyksineen. Olen nähnyt vastaavaa eräissä sukujuhlissa...

 Tämä oli vasta toinen visiittini Kuopion Kaupunginteatteriin, joten vakituinen näyttelijäkunta ei ole minulle kovin tuttua vielä (lukuunottamatta jo 30 vuotta Kuopiossa näytellyttä Ilkka Penttiä, jonka haastattelun julkaisin tätä edeltävässä postauksessa). Olinkin erityisen ilahtunut bongatessani näyttämöltä vuosien saatossa muilla paikkakunnilla ja muissa produktioissa jo vaikutuksen tehneitä kuten Leea Lepistö, Mika Juusela, Santeri Helinheimo, Akseli Ferrand ja Katariina Lantto.

 On ihmisiä, joille David Suchet´n Poirot on "se ainoa oikea Poirot". Minä en kuulu tähän joukkoon enkä juurikaan ole seurannut television Poirot-elokuvia, minun makuuni liian hidastempoista meininkiä. En muutenkaan ole sitä mieltä, että tietyn hahmon pitäisi olla aina juuri tietynlainen. On lupa tehdä oma tulkintansa ikonisestakin hahmosta - hienostunut kyllä, tyylikäs kyllä ja hiukan arvoituksellinenkin. Juha Pulli onnistuu roolissaan vallan mainiosti. Tammikuun lopussa sitten nähdään Hämeenlinnassa Kristo Salmisen tulkinta samasta hahmosta. Harvinaista, että parin viikon sisällä tulen näkemään samasta näytelmästä kaksi eri versiota!

 Erityismaininnat alun videosta, tulisesta tangosta, kiitävästä junasta (vaikka veturi lumeen jumiin jäikin, pyörö pyörii hienosti ja näyttävästi) ja Greta Ohlssonin (Katariina Lantto) aksentista. Suosittelen, ja oli teos tuttu tai ei, saa se mukavasti omatkin aivosolut raksuttelemaan, kun yrittelee yhdessä Poirot´n kanssa solmia johtolankoja samaan nippuun ja tulla yhdessä "Ai niin NOIN se meni!" -tulokseen. Ja hei, Snoopi Sirenin ohjaus! Pitkästä aikaa.

~

IDÄN PIKAJUNAN ARVOITUS / Kuopion Kaupunginteatteri 

Ensi-ilta 28.10. 2025 Minna-näyttämöllä (kesto noin 2h 25min väliaikoineen) 

Rooleissa : Juha Pulli, Ilkka Pentti, Lina Patrikainen, Santeri Helinheimo, Akseli Ferrand, Sari Happonen, Katariina Lantto, Leea Lepistö, Katri-Maria Peltola, Mika Juusela ja Ari-Kyösti Seppo 

Perustuu Agatha Christien romaaniin, näyttämösovitus Ken Ludwig, suomennos Laura Raatikainen, ohjaus Snoopi Siren, lavastussuunnittelu Sari Paljakka, pukusuunnittelu Sari Paljakka ja Taina Natunen, videosuunnittelu Jarmo Jääskeläinen, valosuunnittelu Juho Itkonen, äänisuunnittelu Kati Koslonen ja naamiointisuunnittelu Sanna Virkkula

Esityskuvat (c) Karri Lämpsä