Elias
Salosen tapasin toukokuun puolivälissä 2014 Ravintola Sävelessä
Helsingissä.
Vuonna
1994 syntynyt Elias on horoskooppimerkiltään leijona. ”Mä oon
Helsingin Malmilta kotoisin, 13-vuotiaaksi asuin siellä ja sitten
muutettiin Porvooseen isäni työn perässä. Nyt asun taas takaisin
Helsingissä. Kallion lukion kävin ja rantauduin takaisin tänne”,
Elias selvittää ja vartti puhutaan Kalliosta ja sen hyvistä ja
huonoista puolista...
Mitä harrastat? ”Aika paljon viime vuodet mun harrastukset on pyöriny
teatterin ympärillä. Liikuntaa pyrin harrastamaan, käyn
kuntosalilla ja lenkillä esimerkiksi. Nyt tänä keväänä mä oon
aloittanut lauluharjoitukset Jukka Nylundin opissa, hän on kyl
terävä alan ammattilainen, jos saa mainostaa tässä välissä! Mä
oon ollut aika epävarma laulaja aiemmin, ja nyt oon saanut tosi
paljon itsevarmuutta.”
Osaatko
soittaa jotain soitinta? ”En mä kyl osaa. Joskus 7-vuotiaana oon
harrastanut pianonsoittoa ja opin soittamaan esim. ”Joulupuu on
rakennettu”, mut sit menikin liian vaikeaksi heheh.”
Mitä
sanoisit ammatillisessa mielessä sinun
vahvuudeksesi/erityistaidoksesi? ”Sanotaan vaikka että mulla on
aika hyvä läsnäolo. Ja oon myös aika herkkä, ei siitäkään
varmaan haittaa ole.”
Mikä
olisi sellainen taito, jonka haluaisit osata? ”Teatterin
näkökulmasta kaikista eniten mä haluaisin osata tanssia. Kyllä mä
sitä laulamistakin haluaisin oppia enemmän, mutta senhän mä oon
nyt pistänyt jo aluilleen”, Elias myhäilee.
Löytyykö
suvustasi muita teatteri-tai muulla taiteellisella alalla olevia? ”Ei
löydy kyllä muita. Oikeastaan lähes kaikki sukulaiseni ovat
opettajia, onhan niissä ehkä jotain yhtäläisyyksiä.”
Milloin olet kiinnostunut teatterista/näyttelemisestä/esiintymisestä yleensä? "Ollessani ekalla luokalla koulussa meillä oli ihan
mielettömän hyvä Kristiina-niminen opettaja ja me tehtiin pari
kertaa vuodessa esityksiä kouluun. Muistan ekan kerran kun
näyttelin, tehtiin hääaiheinen näytelmä ja halusin näytellä
ihan välttämättä pappia. Sain yleisön nauramaan, ja se tuntui
kauheen siistiltä. Siitä se innostus sitten lähti, ja 7-vuotiaasta
alkaen oon tehnyt koko ajan enemmän tai vähemmän jotain.
Yläasteella oli pieni tauko, mutta Kallion lukiossa aloin sitten
taas tehdä.”
”Koulussa
oli teatterikerho ja ala-asteella olin myös sellaisessa
teatterikerhossa, joka oli koulun ulkopuolella. Tietysti olin
kaikissa kevät-ja joulujuhlanäytelmissäkin aina mukana. Jostain
tuli mieleen nyt sellainen tapaus, että koulussa oli Kalevala-juhla
ja näyttelin Lemminkäisen vaimoa. Mun paras kaverini oli
Lemminkäinen. Olin silloin 8-vuotias. Heh! Ja ekan luokan
kevätjuhlassa tehtiin esitys nimeltä ”Sammakkosaari”, mä
näyttelin siinä suurta sammakkotietäjää.”
Elias (c) Teatterikärpänen |
Kerro
vaikka niistä kamerajutuistakin. ”Joo! 13-vuotiaana mä tein ekan
kamerajuttuni, se oli Taideteollisen Korkeakoulun lyhytelokuva
”Repeämä” ja siinä tutustuin ohjaaja Oskari Sipolaan, jonka
assistenttina oon nyt tulevana kesänä yhdessä leffaprojektissa.
Oskarin kanssa oon tehnyt paljon proggiksia, ystävystyttiin tuon
jutun myötä. Pirkka-Pekka Peteliuksen ohjauksessa oon tehnyt
sellaisen jutun kuin ”Pullukat”. Ai se tuli taas telkasta just!
Mä olin siinä se tanssijapoika.”
”Lukioaikoina
eli 2012 mä pääsin Kellariteatteriin ja oon ollut siellä
muutamassa jutussa. Kotikadussa mä olin pari vuotta mukana. Sit olin
”Jäminkipohja”-nimisessä novellilyhärissä. Nyt kesällä
näyttelin mun ekan roolin pitkässä elokuvassa. Oulun
Kaupunginteatteriin päädyin siten, että ohjaaja Fiikka Forsman oli
nähnyt tän Jäminkipohjan telkasta ja hän laittoi mulle viestiä,
että olisinko kiinnostunut tulemaan Ouluun ”Toiset
kengät”-näytelmän päärooliin ja saisinko koulun kanssa
järkättyä kursseja. Innostuin heti totta kai ja menin juttelemaan
opon kanssa. Saatiin järkättyä asiat. Joulukuussa aloitettiin
sitten treenit, ja koko kuukausi meni mulla siinä, että oppi
ylipäätään olemaan isolla lavalla. Tammi-ja helmikuu treenattiin
tiiviisti, tosi rankkaa ja tosi opettavaista oli se. Joulukuussa
vielä lentelin Oulun ja Helsingin väliä, mutta vuodenvaihteen
jälkeen kun treenit lähti kunnolla käyntiin, mä asuin Oulussa
ihan viikonloputkin. Maaliskuussa oli ensi-ilta ja nyt viime
viikonloppuna oli viimeiset esitykset. Oli kyllä kokemus, jota en
ikinä vaihtaisi pois!”
Mikä
on seuraava siirtosi? ”Ainakin ajattelin pitää loman.
Kaikenlaista pientä viritelmää on, mutta aika auki on tulevaisuus.
Ihan kivaa.”
Mikä
muu ala mahdollisesti kiinnostaisi? ”Ohjaaminen kiinnostaa kyllä.
Ja mä seuraan urheilua aika paljon, että urheilutoimittajan ammatti
voisi mua kiinnostaa kyllä.”
Miksi
teatteri, miksi näyttelijäksi? ”Huh, mikä kysymys! Sellaista
fiilistä ei vaan saa mistään muusta, kun on lavalla. Ei mulla oo
mitään parempaakaan vastausta tähän. En mä saa vastaavia
kicksejä mistään muusta. Siksi!”
Miten
ajatuksesi näyttelijän työstä ovat muuttuneet tässä vuosien
varrella, vai ovatko ne muuttuneet? ”Totta kai ne on muuttuneet sen
myötä, mitä enemmän on päässyt tekemään. En mä todellakaan
pidä itseäni mitenkään näyttelijänä vielä. Tuo Oulun reissu
oli kyllä kaikista konkretisoivin juttu. Tajusin sen, että
sielläkin on näyttelijöitä, joilla on samaan aikaan kolme ison
lavan juttua meneillään, uusien treenausta joka päivä ja ilta, ja
vielä lisäksi perhe. Miten paljon aikaa se viekään, et ei se oo
niin, että mennään vaan ”vähän näyttelemään”. Se on pirun
rankkaa työtä ja aikamoista paloa ja antautumista vaativaa. Tuo
”Toiset kengät” kesti melkein kolme tuntia ja olin koko ajan
lavalla, ja harjoitusten aikana joskus tuli sellainen tunne, että mä
en pysty tähän, tää on niin vaikeeta. Tän vuoden aikana on kuva
muuttunut kyllä realistisemmaksi, mutta siitä huolimatta mä haluan
tehdä tätä, ehkä jopa enemmän kuin ennen”, Elias intoilee.
Onko
sinulla mahdollisesti omia esikuvia, joita ihailet tai arvostat
erityisen paljon? ”Voi, vaikka ketä. Ekana tulee mieleen Eero Aho.
Niin paljon on huikeita tyyppejä. Heidi Herala, Seppo Maijala,
Taneli Mäkelä, Aake Kalliala, Mikko Leskelä Oulusta...
Ulkomaisista leffatähdistä Leonardo DiCaprio, Samuel L. Jackson,
Christoph Waltz, Uma Thurman, Meryl Streep.”
Kuka
olisi unelmiesi vastanäyttelijä, jos saisit valita maailmasta ihan
kenet tahansa? ”Jennifer Lawrence!”
Kenen
kanssa haluaisit laulaa dueton ja mikä olisi kappale? ”Voisin
laulaa Vesa-Matti Loirin kanssa Lapin kesän.”
Mikä
on omasta mielestäsi tärkein/onnistunein roolityösi toistaiseksi?
”Kyllä mä vastaan tähän tuon Oulun jutun, se on kasvattanut mua
niin paljon. Kamerahommista vaikkapa Jäminkipohja.”
Onko
sinulla jotain tiettyä roolihaavetta? ”Jos en vastaa tähän
mitään konkreettista? Mä saan tosi usein ns. kiltin pojan rooleja.
Haluaisin tehdä jonkun ihan päinvastaisen roolin, pahiksen.”
Mikä
on mielestäsi parasta teatterissa noin yleensä? ”Ehkä se, kun se
tapahtuu just siinä hetkessä, ja se on yleisön ja näyttelijän
välinen juttu, jos verrataan esimerkiksi kameraan. Se on myös
mageeta, että joka esitys on erilainen ja jokainen yleisö tuo aina
erilaisen fiiliksen.”
Miten
sinä määrittelisit sanaparin ”teatterin taika"? ”Mulle tulee
ekana mieleen yksi oma esimerkki, joka liittyy ”Toiset
kengät”-näytelmään. Näytelmässä mun ensi-ihastustani esitti
yksi Sanni, joka on samanikäinen kuin minä ja hän sairastui
yllättäen. Näytelmän ohjaaja hyppäsi sitten paikkaushommiin, ja
sehän toimi loistavasti. Samassa näytelmässä vanhemmat ihmiset
esittävät alakoululaisia, ja siinä ei ole mitään omituista.
Leffassa moinen ei toimisi, mutta teatterissa illuusio pysyy”,
Elias pohtii.
Mitkä
asiat inspiroivat sinua? ”Ihmiset, joita mä nään ja tapaan
inspiroi mua tosi paljon.”
Podetko
ramppikuumetta/esiintymisjännitystä? ”Kyllä mä poden,
ensiyleisö on kaikista pahin ja jännitys sitten pienenee esitys
esitykseltä. Se ilmenee mulla sillai, että aamusta asti jo vähän
tuntuu ja ruoka ei oikein maistu ja on todella levoton olo muutenkin.
Aina kun mua jännittää, mä ravaan eestaas enkä pysty olemaan
paikallani ollenkaan. Jännitys on kyllä ihan kiva tunne kuitenkin,
koska se kuuluu asiaan. Ensi-illan alla ei ole kyllä mikään kiva
olo...”
Onko
sinulla jotain omia rituaaleja tai rutiineja, joita huomaat
toistavasi esityspäivinä tai juuri ennen esitystä? ”Ei mulle ole
ehtinyt vielä muodostua mitään kaavoja, mutta en mä lavalle halua
ihan kylmiltään mennä. Käyn lenkillä, venyttelen. Oulussa esitys
oli niin pitkä, joten mä aina pari tuntia ennen esitystä mietin
sen koko näytelmän läpi reploineen kaikkineen. Pari kertaa
kokeilin tehdä ilman sitä ja oli heti paljon epävarmempi olo,
joten kyllä mä tarvitsin sen mielessäläpikäymisen.”
Kerro
joku kommellus. ”Onhan niitä. Kellariteatterissa mulla ja yhdellä
Jaakolla oli pelkät toogat päällä ja tarkoitus oli tiputtaa yhden
tytön päälle lumihiutaleita eli paperisilppua. Yhdessä
esityksessä mä sitten huomasin, että mun tooga lähtee tippumaan
ja en voinut sille enää mitään, joten se putosi mun päältäni.
Oli mulla onneksi boxerit jalassa! Repliikkimokiahan on sattunut
useammankin kerran.”
Kerro
joku hyvä muisto. ”Viime kevääseen liittyy paljon hyviä
muistoja, aloin seurustella silloin.”
Käytkö
katsomassa muiden teatterien esityksiä? ”Kyllä mä pyrin käymään,
kavereiden juttuja varsinkin. Musta on tosi kiva käydä katsomassa
teatteria. Aina vähän harmittaa, jos ei pääse katsomaan jotain
tiettyä juttua. Viime aikoina on jäänyt erityisesti mieleeni
Helsingin Kaupunginteatterin ”Kohtauksia eräästä avioliitosta”.
Se aihe oli ehkä kaukana omasta elämäntilanteesta, mutta ihan
pelkästään sen näyttelijäntyön takia meni kylmät väreet.
Merja Larivaara ja Eero Aho oli todella loistavia siinä.”
Onko
sinulla jotain mottoa? ”Sillä ei ole väliä, kuinka paljon
elämässäsi on päiviä, vaan sillä kuinka paljon päivissäsi on
elämää.”
Onko
jotain muuta, mitä haluaisit ehdottomasti itsestäsi vielä kertoa?
”Hmmm.... sen voisin sanoa, että mä oon hirveen neuroottinen
ihminen! Aina kun mä menen nukkumaan, mun pitää ensin tarkistaa,
että kaikki sähköjutut on varmasti pois päältä ja ovet on
lukossa.”
Osaatko
imitoida ketään? ”Vesa-Matti Loiria ja Aku Hirviniemen kaikkia
Putous-hahmoja.”
Mikä
sarjakuvahahmo/fiktiivinen hahmo haluaisit olla ja miksi? ”Haluaisin
olla Batman. Jaa miksi? Siksi, koska se on paras. Siinä on syvyyttä
ja se on äijä.”
Jos
sinulla olisi joku erityiskyky ja sitä kautta joku ”supersankaruus”,
mikä se kyky olisi ja mikä olisi hahmosi nimi? ”Hahah! Tän nimi
olisi Elmeri ja se osaisi laulullaan lumota kaikki. Tosi
katu-uskottava tyyppi, hahah! Viitta heiluen menisi tuolla ja
laulaisi...”
Jos
saisit viettää päivän naisena, mitä tekisit? ”Se olisi kyllä
aika ainutkertainen kokemus, et kannattaisi ottaa kyl kaikki irti
siitä päivästä. Tekisin kaikkia sellaisia juttuja, mitä miehet
ei voi tehdä. Jaa mitä? No mä menisin baariin ja testaisin, että
onko miehet oikeesti niin helppoja tapauksia. Miten helppoa olis
saada mies tarjoamaan drinkki.”
Jos ihminen menisi
syksyllä talviunille ja heräisi keväällä, mitä ottaisit omaan
talvipesääsi mukaan siltä varalta, että heräätkin kesken
kaiken? ”Voisin ottaa sinne Trivial Pursuitin ja opetella ne kaikki
kysymykset ulkoa. Kun tuun talvipesästä ulos, haastaisin kaikki
pelaamaan. Mulle on jäänyt siitä traumoja, kun aina häviän.
Ruuaksi ottaisin intialaista ruokaa, tikka masalaa tai vastaavaa..
Tutti Frutti Passion-karkkeja pitäisi myös olla ja
vanilja-cokista.”
Jos
rakentaisit puuhun majan, mitä sinne ottaisit mukaan? ”Siellä
pitäisi olla hyviä kirjoja paljon, patja, peitto ja tyynyjä. Ja
joku iso screeni, mistä voisi katsella urheilua.”
Jos
voisit palata aikakoneella menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen
tai ajanjaksoon, minne menisit? ”Mä haluaisin nähdä, miten ne
pyramidit on rakennettu. Olisi myös kiva nähdä äidin ja isän
nuoruusaikoja.”
Mitä
aiot tehdä seuraavaksi? ”Menen käymään kotona ja sitten menen
varmaankin moikkaamaan mun yhtä oululaista kaveriani, jolla oli
tänään TeaK-haku. Pelaan vähän pleikkariakin ehkä.”
Bernard
Pivot´n kymmenen kysymystä :
Mistä
sanasta pidät eniten? - Kesä
Mistä
sanasta pidät vähiten? - Marraskuu
Mikä
sytyttää sinut? - Innostuneet ihmiset
Mikä
sammuttaa intohimosi? - Kyynisyys
Suosikkikirosanasi?
- Vittu
Mitä
ääntä rakastat? - Meren kohina
Mitä
ääntä inhoat? - No se liitujuttu, tai haarukka lautasta vasten!
Mitä
muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Viininmaistelija
Missä
ammatissa et haluaisi olla? - Oon niin huono siivoamaan, eli siitä
ei tulisi kyllä mitään.
Jos
Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut
Taivaan porteille? - Eiköhän ne pari juttua voida antaa anteeksi,
joten tänne vaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).