Ladykillers - Sarjahurmaajat / Helsingin Kaupunginteatteri

Ladykillers - Sarjahurmaajat / Helsingin Kaupunginteatteri, Suuri näyttämö

Ensi-ilta 25.9. 2014, kesto noin 2h 20min (väliaikoineen)

Ohjaus Neil Hardwick

Rooleissa : Pirkko Mannola, Rauno Ahonen, Risto Kaskilahti, Mikko Kivinen, Asko Sarkola, Sauli Suonpää, Heikki Sankari, Sari Haapamäki, Helena Haaranen, Hannele Lauri, Leena Rapola ja Eija Vilpas

 Rouva Wilberforce (Pirkko Mannola) majoittaa asuntoonsa viulukotelot käsissään kulkevan rikollisporukan. Porukan pomo professori Marcus (Asko Sarkola) kertoo miesten olevan klassisen musiikin taitureita, ja tämä meneekin rouvaan täydestä. Viulukoteloista löytyy kuitenkin ihan oikeat soittimet, jotta huijaus onnistuisi paremmin. Luvassa olisi huippukeikka, jota on kätevä suunnitella uudesta vuokra-asunnosta käsin, se kun sattuu sijaitsemaan rautatieaseman välittömässä läheisyydessä. Rouva tosin sattuu olemaan klassisen musiikin ystävä, ja pyytääkin herroilta pientä konserttia teekutsujen lomassa. Ja mitäs sitten tapahtuikaan...

Veretseisauttava konsertti / (c) Tapio Vanhatalo, HKT

 Lavastuksen tummanpuhuva ilme miellytti silmääni, vaikkakin samantyylisiä ratkaisuja olen nähnyt useammankin kerran. Ei mitään uutta sillä osastolla siis. Pastellinsävyisissä mekoissaan tepsutteleva herttainen rouva Wilberforce oli oiva vastapari tummalle taustalle. Eniten pidin rosvojoukon erilaisista tyypeistä. Kauniiden mekkojen perään oleva majuri Courtney (Mikko Kivinen), vanhoja naisia inhoava herra Harvey (Rauno Ahonen), "tää olis nyt se herra Lawson"-Lawson (Risto Kaskilahti) sekä levoton siivousintoilija nuorimies Robinson (Sauli Suonpää) olivat kiintoisa porukka, jotka kuitenkin vaikuttivat kaikki liian kunnollisilta ollakseen paatuneita rikollisia. Olisin odottanut enemmän jonkinsorttista synkistelyä alkupuolellakin, jotta olisi käynyt ilmi, että tämän porukan kanssa ei kannata pelleillä.

Pirkko ja sangen taipuisa Sauli papukaijaa ihmettelemässä

 Näytelmän sanotaan olevan mustan farssikomedian helmi. Vai niin. Farssiksi tätä en kyllä kutsuisi, sillä siihen tahti oli liian verkkainen eikä yleisö tuntunut siinä mielessä lämpenevän. Yksittäisiä hekotteluita kuului kyllä sieltä sun täältä. Itseäni huvitti eniten Sauli Suonpään (joka viulu kädessään muistutti hyvin paljon Nigel Kennedyä) kikkailu ja ilmehdintä sekä maaninen eri paikkojen puunaaminen, vähän kyseenalaisella tyylilläkin välillä. Asko Sarkolan tavaramerkiksi on muodostunut vallaton käsien käyttö ( mielessäni kuvittelin usein tahtipuikon Askon käteen, hänestä saisi loistavan kapellimestarin...) sekä omalaatuinen sanojen painotus. Kiinnostavaa seurattavaa, koska kukaan muu ei tee vastaavaa. Tuli siellä kannanottoa taiteen nimissä huijauksesta ja kriitikoiden halveksunnastakin...Olihan se ennen väliaikaa nähtävä (ja kuultava) "konsertti" aikas jäätävä kokemus myöskin.

Asko, Pirkko ja liina / (c) Tapio Vanhatalo

  "Ihan jees" oli mielessäni ensimmäinen ajatus esityksen päätyttyä. Odotukset eivät ihan täyttyneet, enkä edes osaa sanoa mistä kiikasti. Varsin kelvollisia näyttelijäsuorituksia kuitenkin ja itse juoni on herkullinen. Paljon kysymyksiä ja vähän ristiriitaisiakin aatoksia jäi mieleeni pyörimään. Miksi papukaija häkkeineen oli koko ajan sangen keskeisellä paikalla, vaikka sillä ei itse juonen kannalta ollut minkäänlaista merkitystä? Miksi vino taulu ja sen jatkuva suoristelu kiinnitti huomioni? Liikaa kiinnitin huomiotani myös superpitkään kaulaliinaan ja askelkuvioihin sen kanssa. Sinne sun tänne siirtyilevät seinät häiritsivät, samoin junan ylikirkkaat valot ja liian kova ääni. Ja itse näytelmän ulkopuolelta suunnattomasti häiritsi jostain päin katsomoa kuulunut lähes jatkuva simultaaniselostus tapahtumista. "Katso, Asko Sarkola tuli lavalle. Onko tuo Risto Kaskilahti, onhan se. Heheh, nyt se mummo astui liinan päälle." Huoh.

 Kyllähän tämä varmasti houkuttelee väkeä katsomoon, en epäile sitä. Ihan jees on ihan jees, pienillä lisämausteilla näytelmä olisi saanut neljännenkin tähden. Nyt siis kolme ***.

ps. erityismaininta hymyileväiselle narikkanaiselle, joka toivotti minut varsin lämpimästi tervetulleeksi teatteriin. Kahvilassakin sain erityisen mukavan mielen. Hienoa asiakaspalvelua kerrassaan!

(näin esityksen pressilipulla)