Teatterin monitoimimies Veikko Pullin tapasin Hämeenlinnan
Kaupunginpuistossa heinäkuussa 2013 (kyllä vaan, tästäkin on
vierähtänyt jo yli vuosi...) kesäteatterin lauantain
tuplaesitysten välisellä tauolla.
Vuonna 1988 syntynyt Veikko on horoskooppimerkiltään härkä. ”Mä
oon Tyrvännöstä kotoisin, tällä hetkellä asun Parolassa ja
niillä Hattulan kulmilla olen asustellut koko ikäni.”
Mitä harrastat? ”Moneen vuoteen en ole ehtinyt oikein
harrastamaan mitään, kaikki aika menee tavalla tai toisella
teatterin parissa. Tai no, periaatteessa Hattulan teatteri on mulle
harrastus. Muulle harrastustoiminnalle ei vaan ole aikaa.”
Mitä sanoisit erityistaidoiksesi? ”Heh... No, mä en osaa sanoa
”ei”. Se on kaiketi se mun vahvuuteni/heikkouteni...” Veikko
naurahtaa.
Minkä taidon haluaisit osata? ”Kyllä mä luulen, että se vahvin
halu kääntyy ehkä musiikin puolelle, ja siitä nimenomaan joku
instrumentin soittaminen. Se on alue, joka mua kiinnostaa. Suuta
osaan soittaa ja kännykkää, mutta mitään muuta en sitten
osaakaan. Pikkupoikana tosin soitin vuoden verran klarinettia, mutta
sitten jouduin valinnan eteen. Vaihtoehtoina oli klarinetin soitto
tai Miniteatteri, ja liityin sitten Miniteatteriin. En kadu
päätöstäni, mutta mietin, että olisin voinut olla fiksu ja
säilyttänyt ne molemmat. En tiedä olisiko siitä ollut hyötyä,
mutta iloa ainakin.”
Jos nyt tarttuisit soittimeen, mikä se mahdollisesti olisi? ”Kyllä
mä luulen, että tarttuisin klarinettiin edelleen. Se on
persoonallinen soitin ja sitä ei löydy ihan joka kulmasta. Uskon,
että se sopisi mun tyyliini.”
Löytyykö suvustasi muita teatterin parissa työskenteleviä? ”Ei
löydy muita. Mä olen ollut meidän suvun ”musta lammas” siitä
lähtien, kun en halunnut mennä ammattikouluun putkimieheksi, vaan
halusin lukioon ja sitä kautta Teatterikorkeakouluun. Sen olen
kuullut, että äidin puolen suvussa pari sukupolvea taaksepäin
olisi ollut joku ns. kyläviihdyttäjä, mutta se on ehkäpä ainoa
jonka tiedän.”
Missä vaiheessa olet ensimmäistä kertaa kiinnostunut teatterista?
”Hattulan kirkkoherra muistuttaa mua aina siitä, että mä olen
ollut nelivuotiaana Tyrvännön enkelikirkossa enkelinä, mutta
varsinainen teatteriharrastus mulla alkoi 7-vuotiaana. Silloin
liityin Hattulan Harrastajateatterin lapsiryhmään ja siitä se
sitten oikeastaan lähti. Koulussa mä olin aina näyttämöllä, oli
juttu mikä tahansa, eikä siinä aina välttämättä tarvittu
näyttämöäkään, heh. En tiedä mikä mut teatterin pariin veti,
kai se on se itsensä nolaaminen, joka kiinnostaa! Kavereitakin oli
toki mukana, mutta samaa innokuutta ei sieltä löytynyt.”
Muistatko ensimmäisen roolisi? ”Muistan kyllä, ei sitä voi
unohtaa. Se oli Hattulan harrastajateatterissa ja vuosi oli 1995.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto täytti silloin vuosia ja me tehtiin
sellainen koulukiusaus-aiheinen juttu alakoululle, ja mä esitin
siinä M.A.L.L.I.-miestä, joka saapui aina erilaisiin
kiusaamiskohtauksiin paikalle ja kertoi, miten asia tulisi hoitaa.
Muistan sen ikuisesti...mulla oli punainen viitta ja punainen lippis,
johon oli tehty foliosta antennit. Se oli hienoa aikaa!” Veikko
muistelee lämmöllä.
Missäs vaiheessa menit sitten Miniteatteriin? ”Sinne menin 1999.
Siinä kävi niin, että harrastajateatterin nuorten ryhmä hiipui ja
yritin jostain löytää korvaavaa ryhmää tilalle. Tätini sitten
ehdotti Miniteatteria, ja sinne suuntasin. Aluksi olin mukana
opetusryhmissä ja kerhoissa ja sitten näytelmissä. Aulangon
Satuteatterissa olin ensimmäistä kertaa mukana kesällä 2000 Ronja
Ryövärintyttäressä. Tutustuin siellä mm. Suonpään Sauliin ja
Virtasen Mikkoon. Miniteatterin toiminnassa mä olen edelleenkin
mukana, olen johtokunnassa. Olen ollut sekä näyttelijänä että
valosuunnittelijana siellä, ja viimeisin juttu, missä olin mukana,
taisi olla ”Kipinähai” syksyllä 2008. Siihen tarvittiin
isokokoista vajaaälyistä pikkuveljeä, ja mua pyydettiin mukaan...”
”Lavalla mä olen Hattulan Harrastajateatterin ja Miniteatterin
lisäksi ollut Parolan Musiikkiteatterissa (mm. Kesäyön uni),
Lautsian Kartanoteatterissa (mm. Viulunsoittaja katolla-musikaali) ja
Teatteribarrikadissa (Kyrsyä). Tekniikkapuolella olen tehnyt sitten
useammassakin eri teatterissa.”
Tiedän mitä teit viime kesäteatterissa (c) Teatterikärpänen |
Opiskelet tällä hetkellä? ”Kyllä, mä oon Metropolia
Ammattikorkeakoulussa esittävän taiteen koulutusohjelmassa
esitys-ja teatteritekniikan suuntautumisvaihtoehdossa. Huh mikä
nimi! Valmistuttuani musta tulee esitys-ja teatteritekniikan
medianomi, ja valmistun keväällä 2015. Opinnot aloitin syksyllä
2011.”
Oletko koskaan hakenut Nätyyn tai TeaKiin? ”En koskaan. TeaKiin
mä olin hakemassa valo-ja äänisuunnittelun laitokselle ja olin jo
hyvässä vaiheessa ennakkotehtävissä, mutta se vähän kariutui
sitten. En nähnyt, että se olisi kuitenkaan mun paikkani. Tää
Metropolia on enemmänkin mun juttuni”, Veikko summaa.
Mitä mahdollisesti tekisit, jos et olisi tällä alalla? ”Mä oon
tehnyt nuorisotyötä/sosiaalipuolta jonkun verran. Pari vuotta
sitten syksyllä mulla oli sellainen kausi, ettei ollut oikein muita
hommia, ja koska olen ollut myös seurakuntatyössä paljon mukana,
niin sitä kautta olin puolisen vuotta seurakunnalla nuorisotyössä.
Sitä hommaa mä voisin kyllä tehdä, jos taide ei tarjoaisi mulle
sitä mitä haluaisin.”
Onko sinulla ammatillisessa mielessä ns. esikuvia? ”Hienoja
taiteilijoitahan on Suomi täynnä, tunnettuja ja tuntemattomiakin.
Mä oon niin paljon eri ihmisiä tavannut näissä teatteripiireissä,
että kädet ei riittäisi jos niitä kaikkia upeita tyyppejä
lähtisin luettelemaan. Ns. vanhan koulukunnan jäärät mua on
erityisesti aina kiinnostaneet... Jos sitten lähdetään ihan
julkkispuolelle, niin pikkupojasta asti olen kyllä ihaillut Vesku
Loiria, Heikki Kinnusta ja kumppaneita. Ne, jotka nolaavat itsensä
televisiossa, ovat mulle idoleita! Musiikkipuolelta kuuntelen kovasti
radiota ja Spotify soi myös, ja sit ihan tietyistä Semmarit eli
Seminaarinmäen Mieslaulajat on mun ihan ehdoton suosikkini, ja se on
ainut jota kuuntelen ihan kokonaisuutena, muilta kuuntelen vaan yhden
hitin ja sit vaihdan jo artistia.”
Luettelepas nyt vielä, että mitä kaikkea olet teatterin parissa
tehnyt! ”No oon ollut lavalla näyttelemässä. Oon ohjannut pari
juttua Hattulassa, käsikirjoittanut myös. Hattulan
Harrastajateatterissa olen puheenjohtajana ja siinä roolissa olen
tehnyt kaikenlaista. Oon ollut graafikkona, tiedotusvastaavana,
tiedottajana, kuvaajana, editoijana tehnyt taltiointeja, valo-ja
äänisuunnittelijana, valo-ja äänitarkkailijana,
Kaupunginteatterissa olen valomiehenä mm. operoinut seuraajaheitintä
eli liikuttanut lamppua kun suuri tähti juoksee pitkin lavaa...
Täällä Kaupunginpuistossa mulle on tullut sitten näyttämömestarin,
vahtimestarin ja nyt viimeksi käyttöpäällikön tehtävät, eli
sitä kautta olen saanut kosketusta kokonaisvaltaiseen teatterin
pyöritykseen. Puvustamaan en ole joutunut kertaakaan. Tarpeistoa
olen kyllä tehnyt. En ole meikannut enkä kammannut. Kuiskaajana
olen ollut ja lippuja olen myynyt. Kahvia olen keitellyt. Laulanut
olen, mutta soittanut en!” Veikko luettelee kuin apteekin hyllyltä.
Mitkä työt ovat mahdollisesti olleet ne itsellesi merkittävimmät,
vai pystyykö niitä laittamaan järjestykseen? ”Näytteleminen on
ollut sydäntä lähellä, jossain kohtaa se tosin selkis mulle, että
en tee siitä ammattia, mutta pidän sen rakkaana harrastuksena, ja
sitten käännyinkin sinne tekniikan puolelle ja sieltä etenkin
valotekniikka on tullut itselleni läheisimmäksi niistä alueista.
Kaikki muukin on ollut mukavaa, mutta ei yhtä antoisaa ja
miellyttävää tehdä. Siinä hommassa varmasti tuun jatkamaan.
Kokonaisuuden hallintakin on hyvin mielekästä, ei mikään ylimmän
johtajatason kaiken hallinta, vaan se, että on mahdollisuus tehdä
kaikkea. Täytyy vielä todeta, että päivääkään en oo tehnyt
sellaista, mistä en tykkäisi. Näyttämölläoloajoista etenkin se
Kyrsyä jäi kyllä vahvasti mieleeni, jos joku yksittäinen pitäisi
mainita, ”kauhukesäteatteri” on aika erikoinen lajityyppi...”
muistelee Veikko, ja luettelee samaan hengenvetoon monta muutakin
jollain tavalla merkittävää työtään kun vauhtiin pääsee.
Lista olisi kohtuullisen pitkä lueteltavaksi...
Mikä on mielestäsi parasta teatterissa noin yleensä?
”Yhteisöllisyys, ihmiset sekä työryhmässä että katsomossa ja
se välitön palaute, joka siinä ympärillä leijailee. Nämä on
ehdottomasti parasta.”
Näyttämöllä ollessasi podetko ramppikuumetta? ”Kyllä vaan.
Mua ihan pelottaa, jos ei yhtään jännitä kun menee näyttämölle.
Silloin tietää, että nyt ei homma suju, koska siitä pienestä
jännityksestä ja sen laukeamisesta tulee ainakin mulla se kantava
voima näyttämölle. Tekniikkapuolella ihan sama homma, kyllä mulla
se jännitys on sielläkin mukana ja kaikissa hommissani.
Loppuaplodeissa se vasta laukeaa.”
Kerro joku legendaarinen kommellus. ”Siellä harrastajateatterin
lastenryhmässä kävi kerran niin, että mulla oli kiirevaihto
pukuhuoneessa ja meillä oli niin, että oli näyttämö ja siinä
vieressä tyttöjen pukuhuone ja sitten poikien pukuhuone. Mä
juoksin näyttämöltä poikien pukuhuoneeseen, tein sen vaihdon ja
kuulin juorukaiuttimesta, että mun iskuni on tulossa ihan kohta.
Juoksin takaisin näyttämölle, ja kas, mun housuni valahtaa alas.
Se ei onneksi tapahtunut näytöksessä, vaan taisi olla kyseessä
kenraaliharkat. Ratkaistiin se homma sitten niin, että vaihdettiin
pukuhuoneet toisinpäin. On sitä kaikkea muutakin tapahtunut, housut
ratkesi kesken Palatsitanssiaisten Verkatehtaalla, Viulunsoittajassa
penkki romahti meidän alta ja lisäksi mä olen aika kova jekuttaja,
mitä tulee viimeisiin näytöksiin. Se on sitten ihan oma lukunsa”,
Veikko naurahtaa.
Käytkö katsomassa myös muiden esityksiä ja onko joku esitys
jäänyt erityisesti mieleesi? ”Kyllä, niin paljon kuin vaan
suinkin ehdin ja varsinkin ”vanhojen tuttujen” esityksiä ja
paikoissa, joissa olen itsekin ollut mukana tekemässä tavalla tai
toisella. Ypäjän ”Viulunsoittaja katolla” jäi kyllä mieleeni,
se oli ihan huikeaa. Kun sellainen määrä ihmisiä tuodaan lavalle,
niin huh huh. 40 näyttelijää ja kuorolaista, 20-henkinen
orkesteri, yksi hevonen...”
Onko sinulle jotain mottoa? ”Kyllä!” vastaa Veikko lyhyesti ja
ytimekkäästi.
Mistä haaveilet? ”Mä haaveilen siitä, että mä saisin tehdä
työtä josta välitän ja jota rakastan, ja siitä, että toiset
ihmiset nauttii siitä, että mä teen sitä työtä. Sitä se on
ollut, mutta että se jatkuisikin myös. Ja kaikki muu, mitä mulla
elämässä on, antaa mulle voimaa siihen lopputulokseen.”
Mikä supersankari haluaisit olla ja miksi? ”Teräsmiehenä mä
ehtisin tekemään nopeammin asiat loppuun, mutta Batmanina mulla
olisi enemmän vehkeitä tehdä ne hommat loppuun. Kissanaisena mä
saisin paljon miestyövoimaa mukaani auttamaan, se tosin antaisi ehkä
vähän väärän kuvan musta... Kyllä mä se Teräsmies olisin.”
Jos saisit viettää päivän naisena, mitä tekisit? ”Tietenkin
siivoisin kodin, pesisin ikkunat, tiskaisin astiat, laittaisin
ruokaa... hyi mua! Tietenkin mä toivoisin, että se päivä osuisi
just kuukautisten aikaan, jotta mä saisin luvan kanssa olla pahalla
päällä – tai olla olematta! Mekkojahan voi pitää ilman
naiseuttakin ja oon pitänytkin vähän liiankin monta kertaa
kaikenlaisissa esityksissä. Eikun nyt mä tiiän! Mä ostaisin
paljon Muumi-tikkareita ja vetäisin niitä vähän epäilyttävällä
tavalla keskellä toria ja katsoisin, miten ihmiset reagoi... ja
kertoisin kaikille kuka mä oon!”
Jos ihminen menisi syksyllä talviunille ja heräisi keväällä,
mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan siltä varalta, että
heräät kesken kaiken? ”Ottaisin mun vanhat kalenterini mukaan ja
viihdyttäisin itseäni tutkimalla niitä. Evääksi pitäisi olla
tomaatteja ja juomaksi kotitekoista mehua, hunajalla makeutettuna.”
Jos voisit matkustaa aikakoneella menneisyyteen johonkin tiettyyn
ajankohtaan tai hetkeen, minne matkaisit? ”Kyllä mä menisin
Antiikin Kreikkaan katsomaan, että mikä oli Deus ex machina. Ja
katsomaan teatteria, et miten ne on saaneet silloin luotua
akustiikan, jota nykyään ei pysty enää tekemään. Sen haluaisin
kokea.”
Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :
Mistä sanasta pidät eniten? - Kyllä
Mistä sanasta pidät vähiten? - Ei
Mikä sytyttää sinut? - Rakkaus
Mikä sammuttaa intohimosi? - Onnettomuus
Mikä on suosikkikirosanasi? - Perkhele
Mitä ääntä rakastat? - Kalenterin muistutusääntä
Mitä ääntä inhoat? - Kun kynsillä vedetään sukkahousuja
pitkin
Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Taksikuski
Missä ammatissa et haluaisi olla? - Tehdastyöläinen
Jos Taivas on
olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan
porteille? - Et sitten osannut sanoa EI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).