Ensi-ilta 5.9. 2014, kesto noin 1h 45min (väliaikoineen)
Ohjaus Tommi Auvinen
Rooleissa Esa Latva-Äijö ja Jukka Leisti
Tampereen Teatteri on viime vuosina erikoistunut jännäreiden esittämiseen (Murhaloukku, Kylmä murha) ja mikäpä siinä, tätä lajityyppiä voisi olla mielestäni vieläkin enemmän. Sen verran kutkuttavan fiiliksen tämäkin näytelmä jälleen jätti.
Mustapukuinen nainen perustuu Susan Hillin kauhuromaaniin "The Woman in Black" ja näytelmä on pyörinyt ainakin Lontoossa vuosikaudet. Pari vuotta sitten sai ensi-iltansa myös elokuva, jonka pääosassa nuorena lakimiehenä nähdään Daniel "Harry Potter" Radcliffe. Jännä yhteensattuma muuten, perjantaisen ensi-illan jälkeen elokuva nähtiin Nelosella heti seuraavana päivänä (en uskaltanut katsoa sitä kuin osittain...).
Näytelmä lähtee käyntiin näytelmäharjoituksena. Asianajaja Kipps (Jukka Leisti) on hakeutunut teatterialan ammattilaisen (Esa Latva-Äijö) luo oppiin, jotta osaisi oikeaoppisesti kertoa tarinansa sukulaisilleen ja ystävilleen. Kipps sai muinoin tehtävän mennä setvimään edesmenneen rouva Drablow´n papereita Ankeriasräme-nimiseen paikkaan jossain huitsin nevadassa, ja rouvan talollekin pääsi vain laskuveden aikaan. Reissussa tapahtui jotain kammottavaa ja painajaiset ovat piinanneet Kipps-parkaa siitä lähtien. Tarinansa kerrottuaan hän toivoisi vihdoin saavansa mielenrauhan.
 |
| Esa Latva-Äijö ja Jukka Leisti / (c) Harri Hinkka, TT |
Aluksi mieleeni tuli parikin muuta näytelmää; 39 askelta ja jopa Kiviä taskussa. Leisti hyppää lennossa roolista toiseen vähän kökösti, koska näyttelijäähän hänestä ei saa sitten millään. Ammattilaisen opissa sivuhahmot alkavat pikku hiljaa löytää oikeanlaista otetta, ja Latva-Äijön näyttelemä näyttelijä hyppää Kippsin saappaisiin. Esitys lähtee lentoon kuin varkain.
Lavasteitahan tässä ei liiemmin ole - vain taustakangas, pari ovea ja muutama tuoli sekä arkku, joka tarvittaessa muuntautuu vaikkapa hevosrattaiksi. Kaikki muu luodaan valoilla, savulla, äänitehosteilla ja heijastuksina kankaalle. Suuri merkitys on myös sillä, mitä katsoja luo omassa päässään ja mielikuvituksessaan. Pahinta on pelätä sitä, mitä ei edes näe, eli valo jos on kohdistettuna toisaalle, miettii jo mielessään, mitä pimeydessä luuraakaan... Sydän hakkasi jo valmiiksi kun arkkua tai ovea avattiin, kauhuleffoista tuttu säpsähdyskikka lienee siis liiankin tuttu. Ja kyllä vaan, hikikarpalot kohosivat otsalle kun sivusilmällä näin katsomon käytävällä omituista liikettä...
Alun käynnistelyn jälkeen tästähän kehkeytyi pirullisen ovela näytelmä, jossa teatterin taika nappaa otteeseensa. Mielikuvitus on tehdä itselle tepposet ja se jos mikä on piinallista. Poislähdettäessä pilvetkin lipuivat Keskustorin yllä pahaenteisesti kuun eteen ja parikin kertaa tuli vilkuiltua taakseen.
Lisää näitä! En suosittele heikkohermoisille, mutta muille kyllä. Mustapukuiselle naiselle neljä tähteä ****.
(näin esityksen kutsuvieraana)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).