Jotain toista / Q-teatteri

Jotain toista - henkilökohtaisen halun näyttämö / Q-teatteri

Kantaesitys 19.2. 2015, kesto noin 2h 35min (väliaikoineen)

Teksti ja ohjaus Milja Sarkola

Dramaturgit Heini Junkkaala ja Henriikka Himma

Rooleissa : Iida Kuningas, Emmi Parviainen, Lotta Kaihua, Tommi Korpela, Sanna-Kaisa Palo ja Elena Leeve

 Tulevat teatterijutut tunkeutuvat välillä unimaailmaani, ja ensi-iltaa edeltävänä yönä näin unta, jossa yleisö istui sinapinruskeilla 70-luvun sohvilla ja kaiken edessä oli iso ja ruma sohvapöytä, jonka päällä Tommi Korpela pyllisteli värikkäissä alushousuissaan. Kuiskasin vierustoverilleni, että "Minusta tämä on vähän kiusallista katsottavaa." Hämmentävä fiilis tulikin sitten varsinaisessa esityksessä, kun aiemmin värikkäissä alushousuissa nähty Korpela sanoo toistamiseen kuullun rohkean englanninkielisen dialogin päälle kokevansa keskustelun varsin kiusallisena. Koin siis pienimuotoisen etiäisen unen muodossa!

 Heti alkumetreillä tulee selväksi, että nyt ei hissutella, vaan mennään suoraan itse asiaan. Elena Leeve ja Sanna-Kaisa Palo käyvät englanninkielisen nautinnollisen vuoropuhelun. Korvia kuumottaa. Puheissa ei ole kuitenkaan mitään rumaa, vaikkakin keskustelu on varsin rohkeaa. Suomeksi keskustelu olisi saattanut kuulostaa hivenen kornilta? Takanani istuvaa miestä tuntuu naurattavan kovasti.

(c) Pate Pesonius 

  Kertojahahmona toimii Iida Kuningas, joka havaintojensa ja muistojensa kautta käy läpi kaikkea sitä, miltä tuntuu tuntea voimakasta vetoa samaan sukupuoleen, mistä halu toista ihmistä kohtaan kumpuaa tai mihin se latistuu. Miten täysin vieras käsi elokuvateatterin hämyssä tuntuu kihelmöivän jännittävältä ja miksi puolison kanssa läheisyys tuntuu ahdistavalta, vaikka rakastaa toista yli kaiken. Kertoja myös ohjaa ja kirjoittaa näytelmää, ja rooliin hyppää vuorotellen koko naiskaarti Emmi Parviaista lukuunottamatta. Hänellä on puolison rooli. Tommi Korpela toimii dj:nä ja jää vähän sivuhahmoksi, häntä tarvitaan mm. isän rooliin ja siihen, kun serkkujen kanssa leikitään pornoleffaa. Korpela kuitenkin pudottelee sinne tänne napakoita kommentteja, joista etenkin "ilmassa roikkuu kollektiivinen kysymys siitä, kuka vittu on Kirsti!?" saa aikaan melkoisen nauruhuutomyrskyn yleisön keskuudessa.

 Sarkolan teksti tuntuu hyvin rehelliseltä. Q-teatterin nettisivulla sai laittaa työryhmälle kysymyksiä, joista yksi meni osittain näin "Milja Sarkola, miten löysit tavan ja tyylin kirjoittaa?" ja vastaus kuului "Kun uskalsin kirjoittaa niin kuin asiat ovat, ei niin kuin toivoisin niiden olevan, koin että tavoitin aiheesta jotakin olennaista." Kohtaukset tuntuvatkin todella omakohtaisilta ja aidoilta, ei lainkaan teeskennellyiltä tai keksimällä keksityiltä. Paikoitellen menikin fakta ja fiktio sekaisin kun jäi pohtimaan, että onko oikeassa elämässä käyty tämänkaltainen keskustelu kenties. Kiehtovaa ja ajatuksia herättävää.

 Q-teatteri osaa aina yllättää. Tälläkin kertaa mietintämyssyni täyttyi materiaalista, josta riittää ammennettavaa pitkäksi aikaa. Samalla "Jotain toista" on rohkein näkemäni näytelmä koskaan ja vaikka parissa kohtauksessa mentiin kirjaimellisesti iholle, en tuntenut oloani vaivaantuneeksi. Näyttelijät loistavat jälleen kerran, ja mieleeni jäi etenkin Sanna-Kaisa Palon huikea monologi lattialla kärvistellen sekä huimat Emmi Parviainen ja Iida Kuningas. Yhden kohtauksen Tsehov-heitto toi väistämättä mieleeni sen, että "siinä ne Vanja-enojen Sonjat nyt keskenään..." Pidin kovasti myös etenkin näytelmän äänimaailmasta sekä näyttelijöiden vaatetuksesta, sopivan rentoa ja "omalta tuntuvaa".

 Ensi-iltayleisöä tuntui kovasti naurattavan viittaukset teatterimaailmaan, teatterinjohtajan ja ohjaajan väliset keskustelut sekä enskaribileiden meininki. Mene ja tiedä...

 Kiitos rohkeudesta ja vapauttavista nauruista! Kotimatkalla riitti keskusteltavaa seuralaiseni kanssa.

 "Jotain toista" saa vahvat neljä tähteä ****.

(näin esityksen kutsuvieraana)

Emmi Parviainen (c) Pate Pesonius