Kesto noin 1,5 h (ei väliaikaa)
Haastattelijana Pasi Lampela
Estradilla Pekka Laiho
Viikonloppuna minulla oli suuri ilo ja kunnia olla mukana Pekka Laihon 50v-taiteilijajuhlanäytöksessä, joita juhlittiin kolmena peräkkäisenä päivänä Teatteri Jurkan ihastuttavan intiimeissä tiloissa. Ystävänpäivänä saavuimme seuralaiseni kanssa hyvissä ajoin paikalle, koska lämpiössä oli hyvinkin nopeasti varsin tiivis tunnelma ja eturiviin oli päästävä nautiskelemaan tästä harvinaisesta herkusta. Ei sitä ihan joka vuosi olla mukana 50v-taiteilijajuhlissa, kunnioitettava luku sinänsä!
Ohjaaja-käsikirjoittaja Pasi Lampela toimi siis haastattelijana. Hän toivotti kaikki tervetulleeksi ja kutsui "päivänsankarin" sisään. Pekka singahti paikalle kitaran kanssa ja aloitti laulamaan "Love me tender". Erikoinen aloitus kieltämättä, vaan ensitahtien jälkeen Pekka totesi nauraen, että ei nyt sentään tämmöistä! Istahti tuoliin - ja täytti karismallaan koko huoneen viimeistä nurkkaa myöten.
Seuraavan puolitoistatuntisen aikana saimme kuulla Pekan värikkäistä vaiheista niin yksityiselämän kuin teatteritaiteen puolellakin. Jutut lähtivät välillä hyvällä tavalla rönsyilemään (vähän samoin kuin "erään" tekemissä näyttelijähaastatteluissa välillä tuppaa käymään...), se toi vain mukavan lisämausteen. Osa tarinoista oli tuttua jo "Poika ja kapakkasaatana"-elämäkerrasta, jonka itse luin yhdeltä istumalta aikoinaan. Rennon jutustelun lomassa nähtiin ja kuultiin sitten sellaista, joka itselleni kuuluu sarjaan "Teatterikärpäsen tähtihetket". Pasi Lampela siirtyi hiukan sivummalle ja Pekka tarjosi maistiaisia pitkän ja monipuolisen uransa varrelta. Kuultiin mm. pätkä Lapualaisoopperasta ja jostain selkäytimestä mieletöntä tulkintaa mm. Jagon, Hietasen ja Don Juanin rooleista. Jos minä saisin aikakoneella huristaa vuosien taakse, haluaisin ehdottomasti nähdä Helsingin Kaupunginteatterin Othellon ja siellä Pekka Laihon Jagon roolissa. Oli sen verran veretseisauttava kokemus tämä nimittäin, vielä vuosikymmenten jälkeenkin. Mitä kaikkea sitä onkaan jäänyt näkemättä! Olen syntynyt liian myöhään? Pekan mainitsemista näytelmistä olen minäkin sentään nähnyt niin Tampereen Teatterin upean "Juhlat" kuin Turun Kaupunginteatterin "Aavesonaatinkin", ja mitä kaikkea onkaan vielä tulossa...
 |
| Pekka Laiho HKT:n Geneve-näytelmässä (c) Charlotte Estman-Wennström |
Teatteri Jurkan intiimi tila mahdollisti vielä sellaisen huomion, että joka kerta Pekan noustessa tuolistaan ylös tai muuten tulevaan roolimaistiaiseen hetken valmistautuessaan tietynlainen palo syttyi miehen silmiin ja sitten tekstiä ja eläytymistä alkoi tulla. Huimaa seurata sellaista niin läheltä, isommilla estradeilla vastaava jää usein pitkän etäisyyden vuoksi täysin huomaamatta. Toisenlainen palo syttyi hänen silmiinsä rakkaasta kihlatustaan puhuessaan ja sitäkin oli mahtava seurata. Rakkauden voima on niin suuri!
Puolitoistatuntinen meni ihan liian nopeasti, Pekan juttuja olisi kuunnellut vielä pitempäänkin. Hieno kokemus (lue = elämys) oli tämä, voi voi teitä jotka ette paikalle tulleet! Eipä siellä kyllä kauheasti tilaakaan olisi ollut, taisivat kaikki vedot olla loppuunmyytyjä.
Tämä oli täyden viiden tähden elämys!
(näin esityksen kutsuvieraana)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).