Paavo Kääriäisen
tapasin Kahvila Oskarissa Lahdessa syyskuun loppupuolella 2017.
Vuonna 1990
syntynyt Paavo on horoskoopiltaan leijona. ”Mä oon syntynyt
Vieremällä, mutta miellän itseni siilinjärveläiseksi.
Siilinjärvi sijaitsee Pohjois-Savossa, 25 km Kuopiosta pohjoiseen.
Kuopiossa oon käynyt kaikki kouluni, ensimmäiset yhdeksän vuotta
Kuopion Steiner-koulua ja sitten oon kirjoittanut ylioppilaaksi
Kuopion Yhteiskoulun Musiikkilukiosta vuonna 2009. Lisäksi mä oon
asunut alle kouluikäisenä kolme vuotta Saksassa, täällä Lahdessa
asuin kansanopistossa opiskellessani vuoden ja Tampereella Nätyn
aikoihin useamman vuoden. Tällä hetkellä asun Helsingissä.”
Paavon ja Tallen yhteiskuva |
Mitä harrastat?
”Ruuanlaitosta tykkään ihan hirveästi, se on mun tapani
rentoutua. Bravuureitani on erilaiset risotot ja lisäksi kokkaan
mielelläni aasiasävytteisiä ruokia. Liikuntaharrastukset ja
vastaavat yhdistyy hirveän herkästi työhön, niitä on tehtävä
jotta jaksaa tässä ammatissa. Etenkin jooga on mulle tärkeä laji.
Jos on vähänkin enemmän aikaa, niin matkustaminen on mun
intohimoni myös. Oon lentokonefriikki!”
Mitenkäs
soittotaito? ”Pianoa oon soittanut 8-vuotiaasta, soitin
aktiivisesti lukion loppuun asti. Nyt soitan omaksi ilokseni ja
tarvittaessa lavallakin, esimerkiksi näytelmässä ”Orkesteri –
The Everlast” mä soitin lopussa kosketinsoittimia.”
Mitkä asiat ovat
sydäntäsi lähellä? ”Ystävät, perhe, parisuhde, ruoka,
matkustaminen. Vastasin nyt näin luettelonomaisesti, nää asiat
nousivat ensimmäisenä pintaan.”
Mitkä ovat omasta
mielestäsi sinun ammatilliset vahvuutesi? Tai mikä ettei muutenkin?
”Mä koen olevani aika fyysinen näyttelijä. Vaikka en olekaan
tanssia sinänsä harrastanut mitenkään ohjatusti, mä koen että
tanssi ja liike yleensäkin on ollut mulle luonteva ilmaisumuoto.
Nykyään koen myös olevani aika rohkea kokeilemaan ja tarjoamaan
erilaisia asioita lavalla, uskallan mennä rohkeasti päin puuta. Oon
myös aika musikaalinen.”
Entä onko sinulla
jotain erityistaitoja/kikkoja? ”Pohjois-Savon murre! Oon entinen
kilpauimari, sitä taitoa ei kyllä usein pääse varmaankaan lavalla
toteuttamaan… Bilekikkoja? Niissä mä tanssin, ja tarvitaan tilaa
ja paljon! Jos on vielä koroke, niin aina paranee!” Paavo
innostuu.
Käytkö karaokea
laulamassa koskaan? ”Käyn, oon innostunut siitä hiljattain!
Ollaan parin kaverin kanssa harrastettu kamikaze-karaokea, eli
laitetaan toisillemme vaan biisejä menemään. Ensimmäisen biisin
saa valita itse, mutta sen jälkeen voi tulla (ja tuleekin) ihan mitä
tahansa. Mun karaokebravuurini on Kake Randelinin ”Tilipäivä
koittaa”. Se toimii aina. Hmmm, erikoisin veto taas puolestaan
lienee ”Gangnam Style”, koreaksi tanssikuvioineen päivineen.”
Mikä olisi
sellainen taito, minkä haluaisit osata? ”Mä haluaisin oppia
soittamaan paremmin kitaraa, se olisi käytännöllinen taito.
Jonglööraamaan haluaisin oppia kunnolla myös. Ja suoraan hypystä
spagaatin!”
Mikä on ollut
toistaiseksi haastavin työsi? ”Nätyn kakkoskurssilla me tehtiin
”Tohvelisankarin rouva” mandariinikiinaksi, siinä riitti
haastetta monellakin tasolla. Aikataulu oli tiukka ja täysin uusi
aluevaltaus muutenkin, mutta olihan se mielettömän antoisa kokemus.
Parhaillaan harjoittelemme ”Täällä Pohjantähden
alla”-näytelmiä, ja nekin ovat tietyllä tavalla haasteellisia.
Tulossa on todella fyysistä menoa, me kaikki näyttelijät olemme
koko sen kolme tuntia lavalla. Intensiteetti on pidettävä yllä
kaiken aikaa, mikä on toki iso rikkaus myös. Niin, ja parhaillaan
pyörivä ”Love Me Tender” on siinä mielessä haastava, että
kyseessä on ensimmäinen musikaaliroolini. Nätyllä tuli aikoinaan
tehtyä lastenmusikaalia, mutta nyt ollaan ison talon lavalla
laulamassa.” (huom. Täällä Pohjantähden alla I ja II
parhaillaan Lahden Kaupunginteatterin ohjelmistossa.)
Pohjantähteä, Paavo tuolilla oikealla (c) Robert Seger |
Onko suvussasi
muita teatterialalla tai muulla taiteellisella alalla olevia?
”Pikkuveljeni on muusikko, mutta mä oon kyllä suvun ”musta
lammas”. Äitini on sairaanhoitaja ja isäni on yksityisyrittäjä,
isoveljeni on puuartesaani. Harrastajateatteritaustaakaan ei löydy
keneltäkään, eli mä oon ainut teatterialalla oleva.”
Mistäs tämä
homma sinulla sitten lähti? ”Steiner-koulusta sain varmaankin
jonkinlaisen kimmokkeen. 8-luokalla tehtiin Shakespearen
”Loppiaisaatto” ja sisälläni syttyi liekki heti. Siitä
produktiosta lähtien olen halunnut näyttelijäksi, eikä intoni
missään vaiheessa laantunut. Joskus leikittelin ajatuksella, että
pyrkisin sittenkin jollekin muulle alalle, mutta samoille raiteille
palattiin kuitenkin. Mietin esimerkiksi lentäjän ammattia tai
kieliopintoja.”
”Lukioaikoinani
olin nuorten teatteriryhmässä ja lisäksi lukion omissa
produktioissa. Olin myös parina kesänä kesäteatterissa mukana, ja
sitten tulin tänne Lahteen kansanopistoon yhden välivuoden jälkeen.
Kansanopistovuoteni päätteeksi pääsin Nätylle, kolmannella
hakukerralla. Valmistuin viime keväänä, 2016.”
Mikä oli
kirjallisen lopputyösi aiheena? ”Se oli ”Kanssanäytteleminen”.
Kirjoitin siitä, että teatterintekeminen on mun mielestäni
yhteispeliä ja että mun tärkein tehtäväni lavalla on saada
kanssanäyttelijäni näyttämään mahdollisimman hyvältä – ja
toisinpäin. Kirjoitin toisten tukemisesta ja omasta
egokeskeisyydestä luopumisesta. Aina pitäisi mennä taide edellä.”
”Nätyllähän
meillä ei ole varsinaista taiteellista lopputyötä, mutta mä tein
mun työharjoitteluni (jota itse pidän taiteellisena lopputyönäni)
Kansallisteatterissa ”Nummisuutarit”-näytelmässä.”
Miksi olet
näyttelijä? ”Jaahas!” Paavo tokaisee.
Tässä kohtaa
tulee yleensä aina huokaus ja/tai jaahas/noniin -kommentti. ”Heheh.
Tää on paras työ mitä mä tiedän! Vaikka välillä tuntuisikin
siltä, ettei teatterilla ole mitään vaikutusta , niin mä haluan
uskoa siihen, että teatteri tulee aina tarjoamaan edes pienen
pakohetken arjesta tai muistutuksen maailman vääryyksistä.
Tavallaan siis muistuttaa ympäröivästä maailmasta tai auttaa
unohtamaan ympäröivän maailman. Vaikkei vääryyksiä
konkreettisesti omalla toiminnallaan voisikaan poistaa, ajatusten
herättely ja tiedostaminen on myös tärkeää. Teatteri voi
koskettaa tavalla, johon pelkät sanat ei välttämättä yllä. Jos
saa kosketettua katsojaa, siinä on jo tarpeeksi hyvä syy tehdä
tätä työtä. Siksi olen näyttelijä! Ja lisäksi täähän on
tosi kivaa! On ihanaa leikkiä lavalla ihmisten kanssa. Rakastan myös
sitä lapsekasta puolta tässä hommassa”, myhäilee Paavo.
”Meillähän on
myös Tarinateatteri Vox. Onko miten tuttu formaatti? Siinä on neljä
näyttelijää, muusikko ja ohjaaja, ja yleisöstä kerrotaan
tarinoita, joita me sitten lavalla näytellään erilaisilla
tekniikoilla. Tuossa jotenkin ollaan erityisellä tavalla
teatterintekemisen ytimessä, ja jonkun toisen ihmisen palveluksessa.
Hän kertoo oman tarinansa, minkä tahansa kokemuksen omasta
elämästään ja me sitten näytellään se eteen. Se voi olla hyvin
terapeuttista, vaikkei olekaan terapiaa. Se on keino ulkoistaa omia
asioitaan ja nähdä niitä kenties uudessa valossa. Siinä ollaan
myös hyvin voimakkaassa kontaktissa tarinan kertojan kanssa.”
Mikä on ollut
tärkein oppi, jonka olet saanut ja mistä/keneltä se on tullut?
”Ekana tulee mieleeni se, että teatteri on ennen kaikkea
ryhmäpeliä. Jokaisella on myös mahdollisuus mennä omaa raidettaan
pitkin välittämättä muista, mutta tiimityötä tämä on. Jos
jonkun käytännön opin mainitsen vielä, niin Hanno Eskolan opissa
on oltu ja käsien pitää olla elävät. Ja lavalla pitää tietää
mitä tekee ja jos ei tiedä, niin ainakin näyttelee tietävänsä.
Sillä pääsee tosi pitkälle!” naurahtaa Paavo, kun huomautan
hänelle siitä, että haastattelun aikana on kätensä olleet kyllä
varsin eläväiset.
Onko sinulla omia
”esikuvia”, joita olet erityisesti seuraillut tai ihaillut
kauemmin? ”Mä ihailen suunnattomasti kollegani Ritva Sorvalin
tapaa olla lavalla, tapaa näytellä.”
Kuka olisi
”unelmiesi vasta/kanssanäyttelijä”, jos saisit maailmasta
valita ihan kenet tahansa? ”Tylsä vastaus, mutta Meryl Streep. Tai
sitten Jennifer Lawrence. Heissä molemmissa on rauhallista,
kaikenkattavaa karismaa ja energiaa. Ja Eddie Redmayne!”
Entä kenen kanssa
haluaisit laulaa dueton, ja mikä olisi kappale? ”Tää onkin nyt
yllättävän paha! Voinko miettiä ja palataan tähän myöhemmin?”
hämmentyy Paavo, ja lopulta visioimme yhteisen performanssin, jossa
minä soitan kazoo-pilliä ja Paavo tanssii vieressä (ja
harjoittelee spagaattia).
Missä eri
teattereissa olet näytellyt? ”Näissä ”isoissa taloissa” oon
ollut ainoastaan Kansallisteatterissa ja Lahden Kaupunginteatterissa.
Lisäksi oon ollut Alapitkän Nuorisoseuran Kesäteatterissa
Lapinlahdella ja Siilinjärven Kesäteatterissa. Oman ryhmäni eli
Suvinäyttämön kanssa teimme kesällä 2014 Suomea kiertävän
produktion. Tampereen Työväen Teatterissa oon ollut mukana suuren
näyttämön kurssilla.”
Mainitse muutama
itsellesi tärkeä roolityö tai proggis. ”Nummisuutarit oli
opillisesti kyllä tosi tärkeä, se oli samalla ensikosketukseni
ammattiteatteriin. Sain valtavan määrän oppia niin lavalla
olemiseen kuin koko organisaatioon, ja se oli iso matka myös itseeni
persoonana ja jännittäjänä. Tämä Pohjantähti on nyt hiljalleen
muodostumassa tosi tärkeäksi jutuksi myös. Koen sen todella
etuoikeutettuna, että lavalla on lähes koko näyttelijäkunta ja
saa samalla jotenkin inhimillisen kosketuspinnan kaikkien kanssa.
Kaikki tuo yhdistettynä siihen maailmaan, jossa näyttämöllä
olemme… Itse asiassa ekasta osasta puuttuu kaksi näyttelijää,
tokasta osasta yksi. Tarinateatterin esitykset ovat mulle aina
merkittäviä ja tärkeitä, joka kerta kun niitä pääsee
tekemään.”
Nummisuutarit, Johannes Holopainen ja Paavo häätanssin pyörteissä (c) Stefan Bremer |
Millaista teatteria
haluaisit itse nähdä enemmän Suomessa? ”Mulle tuli nyt ekana
sana ”rohkea” mieleeni. Omaleimaista, omannäköistä.
Hyvintehtyä teatteria, tyylilajista riippumatta. Sellaista, joka
resonoi minussa. Anteeksipyytelemätöntä, röyhkeää!” visioi
Paavo, ja tarjoaa lisäksi esimerkkinä Leea Klemolan töitä.
Entä millaista
teatteria haluaisit itse tehdä? ”Toivon, että Tarinateatteri
säilyy elämässäni merkittävänä osana jatkossakin. Mä koen
kyllä olevani edelleen aika kaikkiruokainen teatterin suhteen, nyt
oon päässyt mukaan musikaalimaailmaankin – kouluaikoina tosin
ihan avoimesti halveksin koko tyylilajia. Näin sitä mieli muuttuu!
Mä haluaisin tehdä teatteria monipuolisesti, sillä kaikista oppii
jotain uutta. Mitä monipuolisempi työnkuva, sen parempi.”
Miten selittäisit
sanaparin ”teatterin taika”, vai pystyykö sitä edes
selittämään? ”Teatterin taika on kokemus ja yhteys, antautumista
leikille ja maailmalle, yhteys katsojan ja esiintyjän välillä.
Kokemus on erilainen riippuen siitä, olenko itse katsomossa vai
lavalla. Nykyään käy aika harvoin niin, että pystyn antautumaan
täysillä teokselle ollessani katsomossa, ja se on kyllä sääli.
Katson kaikkea vähän liian analyyttisin silmin, vaikken edes
haluaisi. Sitten kun teatterin taika tapahtuu, on se kyllä ihanin
kokemus maailmassa, ja yksi syy miksi olen tälle alalle lähtenyt.”
Mitkä asiat
inspiroivat sinua? ”Ihmiset! Oon ehkä vähän laiska tutustumaan
uusiin ihmisiin työn ulkopuolella, työ kun perustuu sosiaaliseen
kanssakäymiseen. Ihmisiä jos ajettelee isolla mittakaavalla,
välillä kyllä tuntuu siltä, että eihän tässä ole mitään
järkeä! Ihmiskunta on tuhoontuomittu ja ihan syystäkin. Sitten
taas mun läheiset ihmiset inspiroi mua ihan älyttömän paljon –
tekemisillään, sanomisillaan, toiminnallaan.”
Podetko
ramppikuumetta tai erikoisempaa esiintymisjännitystä? ”En enää.
Ensi-illat toki jännittää kovasti ja joskus koko ensi-iltaviikko
saattaa olla sellainen, että miettii ”Miksi teen tätä? Voisin
ihan hyvin tehdä jotain aivan muuta!” Jännitys on helpottanut
ajan myötä, ja se riippuu myös vähän produktiostakin. Pientä
kuplivaa virittäytymistä on ilmassa, ei sen isompaa. Yleisöstä on
tullut luonnollinen osa koko tapahtumaa, sitä en osaa sellaisenaan
enää jännittää. Saatan jännittää jotain yksittäistä nuottia
tai tanssiaskelta.”
Orkesteri - The Everlast, Paavo takana (c) Johannes Wilenius |
Onko sinulla omia
rutiineja tai rituaaleja, joita teet ennen esitystä? ”Esityksen
fyysisyydestä riippuu esimerkiksi se, miten rytmitän ruokailuni
pitkin päivää tai sen, kuinka paljon rasitan itseäni. Mä inhoan
kiireen tunnetta ja tykkään tulla yli tuntia ennen teatterille,
jotta saan kaiken valmiiksi ja pystyn keskittymään tarpeeksi kauan
itse aiheeseen. Mähän myös pyörittelen fidget spinneriä… se
auttaa siinä mielessä rauhoittumaan, että en tartu enää niin
herkästi kännykkään ennen esitystä.”
Kerro joku
legendaarinen kommellus. ”Mulle ei ole näin käynyt, mutta viikko
sitten Love Me Tenderissä Anni Kajoksella alkoi vuotaa verta nenästä
kesken esityksen, kesken vielä suutelukohtauksen Joel Mäkisen
kanssa! Molempien naama oli ihan veressä… Tietysti on sitten näitä
viimeisen esityksen källejä, joissa olen itsekin ollut osallisena
ja tekijänä. Nätyn kakkosella siinä Kiina-proggiksessa oli
kohtaus, jossa mulla oli saapas ja siellä paperilappu, jossa oli
testamentti. Mettäsen Ellan piti ottaa se lappu, jossa oli kiinaksi
hänen repliikkinsä, jota hän ei koskaan opetellut ulkoa. Mä
kirjoitin sen lapun aina Ellalle valmiiksi. Viimeiseen esitykseen
etsin sitten netistä kuvan Pohjois-Korean entisestä diktaattorista
Kim Jong-ilistä, hän istui pelkissä alushousuissa tuolilla. Ella
putosi aika tavalla, mutta naamioi sen aika taitavasti itkuksi.
Mullakin oli naurussa pitelemistä siinä vieressä. Ella on luvannut
kostaa ja onkin yrittänyt sitä pari kertaa, mutta vielä ei ole
onnistunut. Ai niin, ja sainhan mä Nummisuutareiden ensi-illan alla
lipputangosta silmääni! Hirviniemen Akun kanssa siinä taisteltiin
lipputangosta, onneksi ei käynyt pahemmin.”
Kerro joku hyvä
muisto. ”Viime vuonna pääsin käymään ensimmäistä kertaa
Australiassa, anoppini asuu siellä. Rakastuin siihen maahan aivan
täysin. Mulla oli kaksi tavoitetta sillä reissulla – halusin
nähdä valliriutan ja koalan. Anoppini asuu yhdellä saarella, jossa
asustelee maailman pohjoisin koalaväestö. Oltiin etsitty niitä
otuksia eikä näkynyt yhtään, ja yhtenä päivänä kävelimme
tietyllä kävelyreitillä eikä mennyt kauaakaan, kun huomasin
puussa istuvan nukkuvan koalan! Luulin sitä ensin kiveksi, mutta
mitä ihmettä tekee kivi puussa? Se oli hieno hetki, melkein
itketti. Koko reissu oli muutenkin upea kokemus!”
Tulevia roolejasi?
”No, nyt on nämä Pohjantähdet tulossa ja niissä mulla on
useampikin rooli. Mullahan loppuu kiinnitys Lahdessa, ja ensi
syksyllä menen Helsingin Kaupunginteatteriin, mutta ei siitä vielä
sen enempiä.”
Onko sinulla
mottoa? ”Asioilla on tapana järjestyä.”
Mitä sanoisit
nuorelle itsellesi? ”Ei ole kiire mihinkään! Kaikella on aikansa
ja paikkansa. Yritän hokea sitä itselleni muutenkin. Oon ollut aika
kova suorittaja, oon nyt päässyt siitä hiljalleen eroon. Sanoisin
lisäksi, että seuraa rohkeasti valitsemaasi tietä”, tuumaa Paavo
ja ykskaks tulee mieleen sekin, että hän on intohimoinen
pesäpallonseuraaja. Mistä lie tuli tässä vaiheessa mieleen…
Love me tender-musikaalista (c) Aki Loponen |
Osaatko imitoida
ketään? ”Tarvittaessa varmaan kyllä, mutta en ole liiemmin
harrastanut. Nätyn ykkösellä mua pyydettiin imitoimaan Sauli
Niinistöä ja se meni kuulemma ihan hyvin. Mitään vakkarihahmoa
mulla ei ole, vielä.”
Mikä
sarjakuvahahmo tai muu fiktiivinen hahmo haluaisit olla, ja miksi?
”Mä haluaisin olla joku Harry Potterin maailmasta. Taikuus vaan on
maailman siistein asia, siksi! McGarmiwa on kova tyyppi!”
Jos sinusta
tehtäisiin supersankarihahmo, mikä olisi nimesi ja supervoimasi?
”Olisin sellainen, joka osaisi parantaa kosketuksella. Liikkuva
ambulanssi. Tässä ei oo kyllä mitään logiikkaa, mutta ehkä sen
tyypin nimi olisi Kurki.”
Jos voisit viettää
päivän naisena, mitä tekisit? ”Mä haluaisin kyllä tietää
miltä synnyttäminen tuntuu. Tekisin myös arjen havainnointia sen
suhteen, että pidänkö joitakin asioita itsestäänselvyyksinä
siksi, että olen mies.”
Jos ihminen menisi
syksyisin talviunille ja heräisi keväällä, mitä ottaisit omaan
talvipesääsi mukaan siltä varalta, että heräätkin kesken kaiken
tai uni ei vaan tule? ”Mä ottaisin sinne mun Playstation 4:n,
kirjoja ja varsinkin Harry Potterit, hyvää vegaanista ruokaa (itse
kokkailisin kaikenlaista), ystävien ja perheen kirjoittamia kirjeitä
sekä karttapallon, josta voisin katsella tulevia matkakohteita. Tim
Tam -suklaakeksejä ottaisin ja iKaffe-kauramaitoa, jonne dippailisin
keksejä.”
Jos rakentaisit
puuhun majan, millaisen majan rakentaisit? ”Sen pitäisi olla
mahdollisimman korkealla, jotta näkisin koko metsän, minne maja on
rakennettu. Majassa pitäisi olla nurkkaus, jossa on valtavan iso
sänky – lattia voisi olla yhtä isoa patjaa ja peittoa ja tyynyjä.
Puutarhalamppuja pitäisi olla joka puolella. Siellä pitäisi olla
myös keittiö, jossa on kaasuliesi. Pitää kyllä varoa, ettei
räjähdä ilmaan koko puu majoineen kaikkineen… Ja paljon isoja
ikkunoita pitäisi olla, joka suuntaan!”
Jos voisit
aikakoneella palata menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai
aikakauteen, minne menisit? ”Mä voisin mennä katsomaan inkojen
kultakautta. Millaista kaupunkielämä oli silloin. Ranskan
vallankumous olisi hauska nähdä, tai ”hauska” tosiaankin.”
Jos sinun
elämästäsi tehtäisiin esitys, millainen se olisi ja kuka olisi
kenties sinun roolissasi? ”Luulenpa, että siitä tulisi hirmuisen
fyysinen esitys. Siinä lentäisi ämpäreittäin vettä ja siinä
juoksenneltaisi kovasti, musiikki pauhaisi ja strobovalot
vilkkuisivat. Se olisi kollektiivinen esitys, jossa olisi paljon
erikoistehosteita. Tehosteiden riemujuhlaa, lavat nousee ja laskee,
pyörö pyörii, ihmisiä tulee katosta ja lattialuukuista. Katsojat
olisivat 3D-lasit päässä. Valoisa, äänekäs ja fyysinen esitys.
En halua nimetä ketään tiettyä rooliini, siellä olisi useita
tyyppejä lavalla sähläämässä. Yhtäkkiä tulisi täydellinen
seesteisyys kymmeneksi minuutiksi, ja taas jatkettaisi.
Pyrotekniikkaa ja tuulikoneita ja savua!” innostuu Paavo.
Mitä aiot tehdä
seuraavaksi? ”Käyn ehkä hakemassa hävikkiruokaa, löysin
kännykkääni sellaisen hävikkiruokasovelluksen. Menen makoilemaan
pukkariin vähäksi aikaa ja illalla meillä on kolmas valmistava
harjoitus Pohjantähden ykkösosasta.”
Yhteiskuva vol 2 |
Bernard Pivot´n
kymmenen kysymystä : (tilanne on niin jännä, että Paavo
”piiloutuu” välillä paitansa sisälle…)
Mistä sanasta pidät
eniten? - Kurki
Mistä sanasta pidät
vähiten? - Kustannustehokkuus
Mikä sytyttää
sinut? - Katse
Mikä sammuttaa
intohimosi? - Epäreiluus
Suosikkikirosanasi?
- Vittu
Mitä ääntä
rakastat? - Kissan kehräystä
Mitä äänmtä
inhoat? - Vauvan itkua
Mitä muuta kuin
omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Lentäjä
Missä ammatissa et
haluaisi olla? - Ravintolakokki
Jos Taivas on
olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan
porteille? - Hyvin meni!
Tämä oli kiva haastattelu! Paavo on tätä kommenttia kirjoitettaessa mukana ihan hemmetin kovassa musikaaliesityksessä, Helsingin kaupunginteatterin Kinky Bootsissa, jossa hän on yksi tanssivista ja laulavista drag queeneista "Lolan enkeleistä". Esitys on ihan huippu, itse kun olin katsomassa, koko yleisö seisoi taputtamassa minuuttikaupalla esiripun jo laskeuduttua.
VastaaPoistaKyllä vaan, Paavo on upea Kinky Bootsissa! Itse olen nähnyt musikaalin vasta koeyleisön edustajana, mutta upeaa katsottavaa oli jo silloin.
VastaaPoista