Ella Mettäsen
tapasin kahvila Kaffilassa Tampereella marraskuun alussa 2017.
Vuonna 1989
syntynyt Ella on horoskoopiltaan jousimies. ”Oon syntynyt
Helsingissä, ihan paljasjalkainen helsinkiläinen, ja kouluni oon
käynyt siellä myös. Parikymppisenä oon muuttanut Helsingistä
pois, lisäksi oon asunut Lahdessa ja nyt Tampereella.”
Mitä harrastat?
”Joogaa, lukemista ja ruuanlaittoa. Historia kiinnostaa myös
kovasti. Aloitin juuri uuden projektin, Tampereen Teatterista jäi
tarpeistonhoitaja Marja-Leena Niittymäki eläkkeelle juuri. Hän
ehti olla 50 vuotta talossa. Käyn hänen luonaan juttusilla ja
kirjaan ylös muistojaan ja ajatuksiaan, katsotaan mitä tästä
seuraa. Tutkin samalla teatterihistoriaakin, ja varmasti tulossa on
mielenkiintoisia keskusteluja hänen kanssaan”, Ella kertoo silmät
innosta tuikkien.
Ella koulussa eikun kahvilassa (c) Teatterikärpänen |
Entä soittotaito?
”Pianoa soitan. Soitin aikoinaan monta vuotta musiikkiopistossa.
Oon mä joskus teatterin lavallakin soittanut, pienimuotoisesti
tosin. En ole kovin varma soittaja, mutta hyvä haaste se on, jos
soittamista on tarjolla.”
Mitkä asiat ovat
sydäntäsi lähellä? Kiinnostaisiko esimerkiksi vapaaehtoistyö?
”Hmmm, vapaaehtoistyötä mä teen jo seurakuntayhtymän kautta,
mutten voi puhua siitä oikein mitään vaitiolovelvollisuuden takia.
Antoisaa se on ollut, ihmisläheistä. Haluaisin kyllä tehdä
enemmänkin. Seuraava projektini on varmaankin vanhusten parissa.
Kahden näyttelijän Lokki-näytelmän kanssa olemme Eero Ojalan
kanssa kiertäneet erilaisia palvelutaloja, keikat ovat olleet lähes
poikkeuksetta elämäämullistavia kokemuksia. Olemme käyneet
mielenkiintoisia keskusteluja ja kuulleet upeita tarinoita. Välillä
on tullut sellainen olo, ettei haluaisi lähteä pois lainkaan tai on
miettinyt, että miksi tulen tänne vain esittämään teatteria, kun
voisin tulla muutenkin. Kirjoitusprojekti Marja-Leenan kanssa on nyt
sydäntäni lähellä. Enemmän haluaisin yhteisöllisyyttä
elämääni, järjestää juhliain?” kotona ja kutsua ihmisiä
kylään.”
Ellan "Suomi-filmi"-tyyli (c) Harri Hinkka, Tampereen Teatteri |
Mitkä ovat
ammatillisessa mielessä sinun vahvuutesi tai erityistaitosi?
”Näyttelijäntyön vahvuudet...hmmm, ne on vähän muuttuneet
tässä ja siksi aluksi epäröin vastaukseni kanssa. Lokista
muodostui eräänlainen taitekohta, en ole enää varma että onko
nämä olleet jo olemassa vai tulleet uusina. Vastaisin nyt, että
vahvuutenani on hassuttelu ja leikkimielisyys sekä se, etten pelkää
jakaa hyvinkin henkilökohtaisia tunteitani ja ajatuksiani, jos työ
sitä sillä hetkellä vaatii. Käyttää niitä työssä, tai jakaa
ohjaajan tai vastanäyttelijän kanssa. Leikkimielisyys on nyt uusi
juttu, asioiden jakaminen puolestaan vanha.”
”Erikoistaidokseni
sanoisin klovnerian, jonka löysin koulun loppupuolella. Teimme
dokumenttiteatteria kurssilla, joka oli Nätyn ja TeaKin yhteistyö.
Mulla on kroonista hermokipua takareidessä, ja teimme pienen
työryhmän kanssa dokumenttiteatteria kroonisesta kivusta. Mietimme,
että miten kipua voisi käsitellä näyttämöllä, ja meillä oli
juuri ollut Marc Gassot´n klovneriakurssi. Ajattelimme, ettei kipua
käsiteltäisi jotenkin pateettisesti ja muistin klovnihahmon, jonka
olin kurssilla tehnyt. Siitä tulikin sitten niin tärkeä ja iso
juttu, että kävimme Saksassakin pari kertaa keikalla esityksen
kanssa. Päätin silloin pyhästi jatkavani projektia, mutta nyt se
on jäänyt. Aion kyllä jatkaa jossain vaiheessa ja hahmoni on
olemassa ja mielessäni jatkuvasti.”
Kipeä juttu (Riitta Jakomäki, Kontulasta) |
Mikä on
ruokabravuurisi? ”Risotto on hyvää aina. Dosa-letut onnistuu
myös”.
Ja taas lähtee
risottokeskustelu hetkeksi käyntiin…
Mikä olisi
sellainen taito, jonka haluaisit osata? ”Uusi soitin olisi kiva
ottaa haltuun – kitara, sello, viulu esimerkiksi. Piispasen Elisa
pitää Tampereen Teatterilla maanantaiaamuisin leijuntakerhoa ja oon
nyt käynyt siellä pari kertaa, sen mitä kivut sallii
ilma-akrobatia kiinnostaa kovasti. Voltteihin mä en pysty, vaikka
kuinka haluaisin niitä tehdä.”
Mikä on ollut
toistaiseksi haasteellisin roolisi tai proggis? ”Kyllä se oli se
klovneria. Se oli aluksi ihan hirveää! Opettaja oli onneksi
loistava. Ensimmäinen harjoite oli se, että mentiin ”ilman nenää”
lavalle, koitetaan olla siinä mahdollisimman aidosti ja sitten
lähdetään lavalta pois. Vaikeaa on! Seuraavalla kerralla tehdään
sama uudestaan nenä päässä, ja tarkoitus olisi olla vaan rauhassa
ja katsoa, mitä tapahtuu. Olla kontaktissa yleisöön ja olla
samalla mahdollisimman aito omalle kokemukselleen ja antaa
kaikenlaisten reaktioiden tulla. Kerran kävi niin harjoitetta
tehdessämme, että yritin kovasti hauskuuttaa ja kukaan ei nauranut,
tietenkään. Tulin lavalta pois ja hajosin täysin, aloin itkeä
koko kurssini ja Marcin nähden. Marc kehoitti mua menemään
takaisin lavalle nenä päässä, ja mä menin itkien takaisin. Marc
sanoi, että kasvata tilannetta vielä ja itke niin paljon kuin
suinkin voit, ja niin tehtyäni ihmiset nauroikin. Koko hahmoni
syntyi sillä tavalla!”
”Kaikissa
jutuissahan on aluksi kovasti haastetta, mutta kyllä isoin juttu on
ollut Lokki, ei siitä pääse mihinkään. Koko juttu sai alkunsa jo
seitsemän vuotta sitten, kun pääsimme Eero Ojalan kanssa samaan
aikaan kouluun Lahden Kansanopistoon. Molempien mielestä Lokki oli
todella kiinnostava näytelmä, ja molemmat olimme aiemmin olleet
siinä mukana (minä lukiossa ja Eero Oulussa). Eero sitten ehdotti,
että tehtäisiinkö Lokki yhteisenä ”lopputyönä” myöhemmin
siten, että näyttelisimme koko tekstin kahdestaan. Siitä se lähti,
ja muokkautui vuosien myötä sellaiseksi, mitä se on nyt.”
Ella ja Eero Lokissa (c) Janna Räsänen |
Onko suvussasi
muita teatterialalla tai muulla taiteellisella alalla olevia? ”Isäni
ja veljeni ovat muusikoita. Musiikkia on ollut kotona paljon, mutta
teatteria ei niinkään. Mä oon ainut teatterin pariin päätynyt.”
Miten sinä sitten
sait teatterikärpäsen puraisun? ”Hahah, nyt tää tulee julki,
halusin tai en. Meillä oli kaverini Emman kanssa ala-asteella
sellainen näytelmäsarja nimeltään ”Hömppäsen pariskunta”.
Koko homma sai alkunsa siitä, että me pukeuduttiin vanhempieni
hassuihin vaatteisiin ja kierrettiin naapureilla laulamassa Täti
Moonikaa ja muuta. Sitten aloimme esittää niitä hahmojamme
koulussakin ja aloimme kirjoittaa näytelmiä, niitä oli yhteensä
varmaan toistakymmentä. Kaverit pyysi meitä esiintymään
syntymäpäivilleen. Keikkaa pukkasi kovasti. Kirjoitimme myös
tilauksesta juhliin uusia juttuja. Siitähän se sitten lähti!
Vanhempamme laittoivat meidät sitten teatteriharrastuksen pariin
Musiikkiteatteri Mustiin (vaikuttaa edelleenkin Helsingissä, siellä
opimme kaikenlaista), eivät varmaan jaksaneet katsella enää sitä
meidän alituista pelleilyä kotona. Näin! Sen jälkeen mulla ei
oikeastaan ole ollut enää mitään muuta vaihtoehtoa. No, totta kai
oon miettinyt, että mitäs jos tästä ei ura urkenekaan, mutta
kuitenkin...”
”Musiikkiteatteri
Mustissa olin mukana monta vuotta, ja samaan aikaan kävin yhden
teatteri-ja kamerailmaisun kaksivuotisen koulutuksen, joka
järjestettiin Yle:n tiloissa. Teini-ikäisenä olin mukana parissa
minisarjassa Yle:llä, yläaste ja lukio mulla oli
ilmaisutaitopainotteisia. Tanssia ja laulua tuli harrastettua myös
paljon. Lahden Kansanopistossa olin kaksi vuotta, ja sen jälkeen
pääsin Nätylle. TeaKiin mä hain kolme kertaa, Nätylle kahdesti.
Valmistuin 2016.”
Mikä oli
kirjallisen lopputyösi aiheena? ”Aiheena oli ”Muuntautumiskyky”
- Lokki oli iso osa sitä, samoin se klovnihahmo. Käsittelin siinä
mm. sitä, että mitä muuntautumiskyky ylipäätään tarkoittaa ja
kuka sen määrittelee, onko näyttelijä onnistunut
muuntautumisessaan vaiko ei. Virallista taiteellista lopputyötä
mulla ei ollut (sitä ei ollut vielä silloin Nätyllä) mutta
halusin silti tehdä Lokin. Työharjoittelussa olin Lahden
Kaupunginteatterissa näytelmässä ”Rakkaudesta minuun”. Se oli
jostain syystä haastava kokemus myös, en oikeastaan tiedä edes
miksi. Ehkä mua jännitti se, että otetaanko mut siellä vastaan
ammattilaisena vai koululaisena, ja kun kävi ilmi, että mut
otettiin ammattilaisena vastaan, jännitys laukesi. Kyllä mua on
välillä vieläkin jännittänyt tämä opintojen jälkeinen
ensimmäinen vuosi työelämässä!”
Mitä vaihtoehtoja
mietit silloin, kun puntaroit muitakin aloja? ”Olisin varmaankin
nuorisotyöntekijä tai vanhusten parissa. Yksi tuttuni on käynyt
Turun Taideakatemian ja hän toimii yhdessä palvelutalossa
täyspäiväisenä kulttuuritoimenjärjestäjänä. Ihan uskomattoman
hienoa, että sellainenkin homma vielä nykyään on!”
Miksi olet
näyttelijä? ”Ah! Se liittyy jotenkin sellaiseen
luonteenpiirteeseen, jota ei ”normaaliksi koetussa” tai
sovinnaisessa käytöksessä sallita. Sellaisen energian purkamiseen,
jonka ei ehkä pidäkään olla ok tosielämässä. Esimerkkinä
tästä – tosi monet näyttelijät ovat innoissaan siitä, että
pääsevät näyttelemään sotaa, ampumaan. Harva saa purkaa sen
energiapuolen itsestään tai toteuttaa sitä. Joku tuollainen se syy
tällä hetkellä on, sehän voi vielä muuttua. Tällä hetkellä
harjoitellaan näytelmää kansalaissodasta ja oon huomannut, miten
helppoa on lähteä mukaan joukkohurmokseen. Oon punainen
naiskaartilainen ja helvetti sentään että se tuntuu silloin
oikealta! Näyttämöllä sen oikein tuntee, toki se haihtuu sitten
harjoitusten jälkeen.”
Mikä on ollut
tärkein oppi, jonka olet saanut? ”Tämä kyllä henkilöityy Nätyn
nykyiseen teatterityön professoriin Pauliina Hulkkoon, jonka
lähestymistapa näyttelijöiden koulutukseen on se (tai niin minä
ainakin sen koen), ettei ole olemassa mitään tiettyä näyttelijän
prototyyppiä (nokkela fyysisesti tai verbaalisesti, notkea,
urheilullinen,). Mä haluan viljellä omassa työssäni omaa
erityisyyttäni, etsiä omaa ainutlaatuisuuttani. Voin olla höpsö
ja absurdi ja outo, ja se on ihan ok. Klovneriassa kiteytyy tämä.”
Onko sinulla omia
ns. esikuvia, joita erityisesti ihailet tai arvostat? ”Tähän vois
sanoo sata ihmistä. Ammatillisesti ihailemani ihmiset on usein mua
vanhempia naisia, esimerkkinä jo mainitsemani Pauliina Hulkko,
puheen lehtori Tiina Syrjä sekä Tampereen Teatterissa näyttelevät
Ritva Jalonen ja Mari Turunen, Lahdessa Ritva Sorvali, Työviksellä
Minna Hokkanen. Lista on piiiitkä. Kaikissa heissä on sellaista
omanarvontuntoa, joka mielestäni voi tulla vain ajan myötä.
Arvostan ja ihailen aviomiestäni, näyttelijä hänkin, Antti
Tiensuu. Käsittämättömän hyvä ihminen.”
Kuka olisi
unelmiesi vastanäyttelijä, jos saisit maailmasta valita ihan kenet
tahansa? ”Jos lähdetään oikein fantasioimaan, vastaan Leonardo
DiCaprio – hänen näyttelijäntyössään näkyy jotenkin se
hassuttelupuolikin. Eero Ojala on huikea, ja kaikki kurssikaverini –
heidän kanssaan on helppoa olla lavalla, katsoa silmiin ja
koskettaa. Ja ystäväni näyttelijä Anne-Mari Alaspää, ois jo
korkea aika päästä senkin kanssa näyttelemään.”
Entä kenen kanssa
haluaisit laulaa dueton ja mikä olisi kappale? ”Miks tää on näin
vaikee. Haluun sanoo Freddie Mercury, mut en kehtaa. Sehän ois ihan
vitsi.”
Missä eri
teattereissa olet näytellyt ja mainitse muutama tärkeä proggis?
”Tampereen Teatterissa kaikki tekemäni jutut on olleet tärkeitä,
Lahden Kaupunginteatterissa oli se Rakkaudesta minuun. Tärkein on
Lokki. Tärkeä on myös oma ryhmämme Meriteatteri, jossa oon ollut
mukana vuodesta 2015. Koulussa tärkeitä proggiksia oli kandityö
”Mykkänäytelmä” ja ”Kipeä juttu” (se klovnijuttu
kroonisesta kivusta). Niin ja Tarinateatteri Vox, sen kanssa on
keikkailtu eri tilaajien luona. Siinä yhdistyy ihmisläheinen työ,
ollaan käyty mm. omaishoitajien luona ja dementiayksiköissä.”
Meriteatterista (c) Mikko Kelloniemi |
Millaista teatteria
itse haluaisit nähdä enemmän? ”Teatteria, jossa koetellaan
”normaalia” ihmisenäolemisen rajaa. Kokeillaan sovinnaisuuden
rajoja. Ihmisethän ovat outoja ja erilaisia oikeassa elämässä.
Tuntuu siltä, että teatterissa ja elokuvissa ihmiset ovat jotenkin
kliinisiä, kokevat tunteita ja puhuvat repliikkejään tunteiden
läpi, ja se on siinä. Haluaisin nähdä myös sellaista, missä on
yhdistettynä esimerkiksi klovneriaa tai commedia dell´artea
johonkin kirjoitettuun dialogiin.”
Osaatko selittää,
mitä on ”teatterin taika”? Voiko sitä edes selittää? ”Eihän
sitä varmaankaan tyhjentävästi pysty selittämään… Se on
muuttuva asia ja jokaiselle erilainen. Mulla se liittyy vahvaan
yleisökontaktiin, joissakin esityksessä se on helppo saavuttaa
katsomalla silmiin, rikkomalla neljäs seinä. Tapahtuu
molemminpuolinen suora kohtaaminen. Lokissa kysymyksiä esitetään
suoraan katsojalle, ja vaikka heiltä ei vastausta odotetaakan,
joskus kun saa sen nyökkäyksen tai pään pudistamisen, se lunastaa
kaiken. Saman olen kokenut itsekin katsomon puolella, on jäänyt
sellainen olo, että oon käynyt keskustelua näyttelijän kanssa
ilman sanoja. Harvinainen kokemus, mutta tapahtuessaan parasta”,
Ella hehkuttaa.
Tässä kohtaa
homma kääntyi jostain syystä yllättäen päälaelleen ja Ella
alkoi haastattelemaan minua pitkäksi aikaa… Käytiin sitten
meikäläisen teatteri – ja bloggaushistoria läpi
perusteellisesti!
Mitkä asiat
inspiroi sinua? ”Jos töistä puhutaan, niin avoimuus – avoimuus
siitä, mitä ohjaaja kokee tai vastanäyttelijä näkee. Se, että
nähdään vaivaa hyvän työilmapiirin ja ystävällisyyden eteen.
Hassuttelu edelleen! Mua inspiroi suunnattomasti se, jos joku pystyy
oikein vaalimaan omaa erityisyyttään. Mä oon tosi romanttinen ja
innostuin ensilumesta täysin, kotona laitettiin ruokaa enkä
malttanut mennä syömään, kun piti ikkunan ääressä seurata ja
oikein odottaa ensilumen satamista!”
Podetko
ramppikuumetta? ”Voi kyllä! Riippuu tietysti aina esityksestäkin,
mutta esimerkiksi ennen Lokkia mä meinaan oksentaa joka kerta. Mua
jännittää niiiin paljon aina! Mulla oli tuossa pitkähkö kausi,
ettei jännittänyt yhtään jostain syystä. Nyt se on ohi.”
Onko sinulla omia
rutiineja tai rituaaleja, joita toistat ennen esitystä? ”Kipujeni
vuoksi mulla on välillä vaikeuksia hengityksen kanssa ja mun on
pakko tavalla tai toisella rauhoittaa itseni, muuten ei tule mistään
mitään ja jännitys vie voiton, haukon ilmaa lavalla ja muuta.
Olihan mulla sellainen hassu eväsrutiini, teini-ikäisestä Nätylle
asti, että mulla oli päärynälimua, muna-riisipasteija ja Fazerin
Sinistä eväänä ja niiden avulla mentiin monta tuntia. Nyt ei ole
tätä enää, hahah.”
Mykkänäytelmästä (c) Tinja Salmi |
Kerro joku
legendaarinen kommellus. ”Paavo Kääriäinen teki mulle kauhean
källin kouluaikoina, oon yrittänyt kostaa sitä hänelle mutten ole
vielä onnistunut. Esitimme Tohvelisankarin rouvaa kiinaksi ja
Kiinassa asti, yhdessä Suomen esityksistä tämä tapahtui. On yksi
kohtaus, jossa saan luettavakseni testamentin, ja Paavo oli tulostanu
Pohjois-Korean diktaattorista kuvan, jossa tämä istui alasti
sohvalla ja taisi juoda jotain. Mä hajosin todella pahasti enkä
saanut itseäni koottua millään, yritin naamioida sitä itkuksi.
Hirvittävä tilanne ja varsinainen yllätys!”
Kerro joku hyvä
muisto. ”Ekana tuli mieleeni Nätyn potkiaiset, nuorempi
vuosikurssi sen meille järjesti. Potkiaisten lopuksi meidät
kuljetettiin pimeässä Teatterimonttuun rinkiin ja ”My Heart Will
Go On” soi taustalla, aluksi se nauratti ja sitten itketti rajusti.
Tuo muisto käy usein mielessä ja aina liikuttaa yhtä paljon.
Meillä oli niin ihana kurssi, hienoja outoja tyyppejä.”
Tulevia roolejasi?
”Tammikuussa Tampereen Teatterissa on ”Teatteri taistelussa –
1918” ensi-illassa ja ”Huojuva talo” jatkaa myös keväällä
ohjelmistossa. Meriteatterin ”Kapteeni Aalto ja Villi Silli”
vierailee keväällä Teatteri Vanhassa Jukossa Lahdessa ja
Lokki-keikkaa on luvassa myös. Syksyllä 2018 on Helsingissä
ensi-ilta, ehkä kaksikin, mutta ei niistä nyt enempää.”
Onko sinulla jotain
mottoa? ”Tämä ei ole motto vaan pätkä yhdestä runosta, ja
runon loppu on mielestäni hieno ja kaunis: Hetkessä tämä päivä
muuttaa eilisen päivän.”
Mitä haluaisit
sanoa nuorelle itsellesi? ”Sanoisin, että ”löydät kyllä sinun
ihmisesi”, monikossa.”
Mikä
sarjakuvahahmo tai muu fiktiivinen hahmo haluaisit olla ja miksi?
”Ariel, oon aina halunnut olla merenneito. Meri on jotenkin
kiehtova ja samalla pelottava paikka.”
Jos sinusta
tehtäisiin supersankarihahmo, mikä olisi sinun supervoimasi ja
hahmosi nimi? ”Saanko nyt siis keksiä ihan itse uuden hahmon? Mun
supervoimani olisi empatia, ei pelkästään ajatustenlukua vaan
vielä pitemmälle. Nimeä en nyt tähän hätään keksi.”
Jos voisit viettää
päivän miehenä, mitä tekisit? ”Mun on tietyissä tilanteissa
helppo kertoa tosi kipeistäkin asioista. Tutkisin sitä, miten
minuun reagoitaisi, jos olisinkin mies. Oon kuullut paljon kokemuksia
siitä, että tunteiden näyttäminen ei ole ok.”
Jos ihminen menisi
syksyllä talviunille ja heräisi keväällä, mitä ottaisit omaan
talvipesääsi mukaan siltä varalta, että heräätkin kesken
kaiken? ”Kirjoja, kirjoja, kirjoja. Joogamaton. Niillä mä
pärjäisin aika pitkälle. Juustonaksuja ja cokista (noloo).”
Jos rakentaisit
puuhun majan, millaisen majan rakentaisit? ”Se saisi olla aika
korkealla, isossa vanhassa tammessa. Näkyis merelle ja yöllä
kuuluis aaltojen äänet. Katossa ois reikä, josta näkyy taivas.
Sit tulis kyllä vesi sisään.”
Jos voisit
aikakoneella palata menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai
aikakauteen, minne menisit? ”Just eilen tuli mietittyä tätä
asiaa. Tää on mahoton valinta, mutta just nyt päässäni pyörii
sisällissota ja Tampereen valtaus ja sodan jälkeiset tapahtumat. En
ole kyllä varma, haluaisinko mennä sinne paikanpäälle katsomaan
oikeasti. Miten ihmiset ovat voineet tehdä jotain niin pahaa
toisilleen? Samassa kaupungissa asuneet edelleen sen jälkeenkin,
vaikka hetkeä aiemmin ovat sotineet toisiaan vastaan? Ja kaikki on
tapahtunut ihan tässä näin, samoilla kulmilla.”
Jos sinun
elämästäsi tehtäisiin esitys, millainen se olisi ja kuka olisi
kenties sinun roolissasi? ”Haluaisin, että sen kantava teema olisi
toivo ja ”hyvällä maulla”, minun maullani ihan hirveille
asioille nauraminen. Siinä tapahtuisi kaikenlaista paskaa ja lopussa
päähenkilö nauraisi räkäisesti ihan kaikelle. Mustaa huumoria
toivolla ryyditettynä. Haluaisin antaa roolini ystävälleni ja
kurssitoverilleni Vera Veiskolalle.”
Mitä haluaisit
kysyä minulta? ”Oletko koskaan halunnut tehdä itse teatteria?
Entä onko sinun mielestäsi Suomen teatterimaailmassa jotain
sellaista, mitä et arvosta? Mitä haluaisit muuttaa?”
Mitä aiot tehdä
seuraavaksi? ”Menen teatterille valmistautumaan Lokin näytökseen.”
Bernard Pivot´n
kymmenen kysymystä :
Mistä sanasta pidät
eniten? - Aalto
Mistä sanasta pidät
vähiten? - Raivo
Mikä sytyttää
sinut? - Avoimuus
Mikä sammuttaa
intohimosi? - Päteminen
Suosikkikirosanasi?
- Vittu se on!
Mitä ääntä
rakastat? - Kun paistinpannulle laittaa jotain ja kuuluu sihahdus
Mitä ääntä
inhoat? - Ärsyyntyneen ihmisen äänen karheutta
Mitä muuta kuin
omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Eräopas
Missä ammatissa et
haluaisi olla? - Asianajaja, tuomari, poliisi
Jos Taivas on
olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan
porteille? - Voi perkele! TÄMÄ EI OLLUT VIELÄ VASTAUS hahahhah!
”No mitäs hyvää sitten tehtäisiin?”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).