Haastattelussa Arttu Soilumo

Nätyllä opiskelevan Arttu Soilumon tapasin Tampereella Kahvila Kaffilassa helmikuun loppupuolella 2019.

Vuonna 1993 syntynyt Arttu on horoskoopiltaan jousimies. ”Mä oon Tampereelta kotoisin, koko ikäni ollut täällä. Lahden Kansanopistossa oon ollut vuoden eli Lahdessa kävin kääntymässä, mutta sitten pääsinkin Nätylle ja palasin takaisin Tampereelle.”

Mitä teet vapaa-ajallasi? ”Leffoja katson aika paljon, se on mulle rentouttava harrastusmuoto, vaikka meneekin suhteellisen lähelle omaa alaa. Käyn usein ihan leffateattereissa katsomassa, pidän siitä tunnelmasta, ja laajalla skaalalla eri genreistä. Tykkään myös lueskella kaikenlaista pientä triviatietoa elokuviin liittyen. Liikuntaa harrastan myös, käyn lenkillä ja niin edelleen.”

Mitenkäs soittotaito? ”Osaan soittaa välttävästi pianoa, sen suhteen oon itseoppinut. En kyllä lähtisi mitään konserttia vetämään… Nätyllä tehtiin Lasten Peer Gynt ja siinä soitin sähkökitaraa, johon oli tehty mulle valmiiksi tietynlainen viritys, jotta soittaminen olisi helppoa. Kahta sointua siinä yritin, se oli elämässäni aika stressaavaa aikaa. En ollut koskaan aiemmin soittanut kitaraa. Ihan hyvin se kuitenkin meni. Paljon piti kyllä harjoitella, ja samalla piti vielä näyttää mahdollisimman coolilta”, Arttu muistelee.

Lasten Peer Gynt (c) Jonne Renvall

Mikä on ns. salainen paheesi? ”Mä tykkään nukkua tosi pitkään. Helposti menisi iltapäivällä kahteen-kolmeen. Tämä johtuu siitä, että mä tykkään myös valvoa pitkään, oon ihan yöeläjä. Yökukkuja. Mieluiten kääntäisin vuorokausirytmini niin, että öisin tekisin kaiken.”

Mitkä asiat ovat lähellä sydäntäsi? ”Kulttuuri ja taide tietysti, luonto- ja ilmastoasiat. Ihmisoikeudet, oikeudenmukaisuus. Nekin pistävät välillä valvottamaan, ja niiden kautta katson usein myös omaa työtäni.”

Mitkä ovat omasta mielestäsi sinun vahvuutesi ammatillisessa mielessä? ”Mä miellän olevani aika hauska tyyppi - myös lavalla työilmapiirin suhteen. Saan lavalla usein hassuja ja pöhköjäkin ideoita. Huumori on lähellä sydäntäni myös ja sitä yritän viljellä, välillä liikaakin. Mulla on tanssitaustaa ja sen koen vahvuutena myös, oon aika fyysinen tekijä.”

Tykkäätkö laittaa ruokaa? ”Silloin kun on aikaa niin kyllä. Oon siirtynyt kasvisruokavalioon ja se on pistänyt tiettyjä bravuureitani uusiksi. Aiemmin lempparini oli savulohipasta.”

Tuleeko koskaan käytyä karaokea laulamassa? ”Mä rakastan karaokea! Se on varmaan yksi paheistani myös! Se on musta ihan mahtava konsepti. Hyvä porukka ja pakko ei ole laulaa, mutta jos laulattaa niin antaa mennä vaan. Musta on välillä mielenkiintoista pohtia, miksi ihmiset haluavat laulaa juuri tiettyjä biisejä. Karaokebravuurini vähän vaihtelevat, mutta nyt mulla on ollut lempparina pitkään Dingon Levoton tuhkimo. Se toimii aina! Mulla oli lapsena karaokelaitteet ja tykkäsin laulaa sitä jo silloin. Enpäs muistanutkaan!” innostuu Arttu.

(c) Vilma Rimpelä 

Mikä olisi sellainen taito, jonka haluaisit ehdottomasti osata? ”Soittotaidosta olisi kyllä eniten hyötyä, oon haaveillut etenkin kitaransoitosta ja vähän sellaisesta leirinuotiomeiningistä. Pianoa olisi hankala raahata mukanaan missään… Kannettava piano olisi kyllä kätevä! Laulua oon treenannut paljon ja sen kanssa olisi hienoa olla superhyvä ja suvereeni.”

Mikä on ollut toistaiseksi haastavin työsi? ”Kaikissahan on aina jotain… Ja kyse on myös siitä, kuinka haastavaksi homman itselleen tekee. Nätylle tehtiin hiljattain Hair – 50 years after ja se oli esiintyjämäärällisestikin isoin juttu, missä oon ollut mukana. Oli haastetta suhteuttaa omaa tekemistään kokonaisuuteen. Siinä oli todella paljon lauluakin. Nostan myös Uusi päivä -sarjan mukaan, se oli itselleni hyppy kameratyöskentelyn puolelle ja ekan vuoden tunsin olevani aika paniikissa. Se oli myös hyvin opettavainen kokemus.”

Onko suvussasi muita teatterialalla tai muulla taiteellisella alalla olevia? ”Isoisäni on joskus ollut muistaakseni Tampereen Teatterissa soittajana, mutta se ei ollut hänen päätyönsä. Isäni on ollut Tampereen Työväen Teatterissa avustajana 80-luvulla. Uravalintaani on kyllä suhtauduttu aina hyvin myönteisesti vaikkei ketään tällä alalla varsinaisesti ole työskennellytkään.”

(c) Vilma Rimpelä 

Missä vaiheessa sinulla sitten heräsi kiinnostus teatteria kohtaan? Kerroit, että sinulla on tanssitaustaa…? ”Alle kouluikäisestä oon tanssinut, kyllä. Vanhempani ovat vieneet mua lapsena katsomaan teatteri-ja tanssiesityksiä. Ja päiväkodin kyselyyn kuulemma vastasin 4-vuotiaana, että ”haluan olla isona töissä paikassa Kulttuuri”. Olin ainut poika, joka halusi olla mukana kaikissa esityksissä ja kevätjuhlissa. Oon aina halunnut esiintyä ja tehdä juttuja. Swing-tansseja aloin harrastaa jo nuorena kilpaurheilumielessä. Lukion kävin Tykissä eli ilmaisutaitolukiossa ja siellä ekaa kertaa tajusin, että teatterin puolelta voisi löytyä itselleen ihan ammatti ja se voisi olla ihan mahdollinenkin uravalinta. Siellä kirkastui ajatus, että lähden tietoisesti pyrkimään tätä kohti. Lahden Kansanopistossa olin 2015-2016 ja sitä ennen olin pari vuotta Ylellä. Lahden vuosi oli hyvin intensiivinen. TeaKiin hain kolme kertaa enkä koskaan päässyt viimeiseen vaiheeseen asti. Olin sitten jotenkin ”maadoittuneempi” Nätyn pääsykokeissa, ja aloitin opinnot syksyllä 2016. Tällä hetkellä oon kolmannella vuosikurssilla kandiopintojen keskellä.”

Onko sinulla ollut koskaan jotain muuta uravaihtoehtoa mielessäsi? Suunnitelma B? ”Haaveeni ovat pyörineet kulttuurin ja taiteen parissa, ja hain Aalto-yliopistoon elokuvapuolellekin heti lukion jälkeen. Ruoka mua on kiinnostanut myös aina, ehkä olisin ryhtynyt kokiksi tai perustanut oman ravintolan. Pieni oma kahvila voisi olla ihana! Taidekahvila, ai että!”

Miksi sinä haluat näyttelijäksi? Miksi juuri teatteri vei mennessään? ”Ihan alunperin syy on ollut varmaan se, että oon löytänyt itsestäni jotain uusia puolia lavalla. Jossain vaiheessa lapsena leikkiminen ei ollut enää coolia ja teatteri oli luonteva tapa jatkaa leikkimistä ja samalla tämän maailman tutkimista. Teatteri ja näytteleminen oli yksinkertaisesti kivaa! Nykyään kivuuden lisäksi mukaan on tullut vastuu – teatteri on yksi tapa vaikuttaa ihmisten ajatuksiin. Teatteri pystyy herättelemään ja antamaan uusia näkökulmia katsojille. Tällä hetkellä koen teatterin yhtenä välineenä muuttaa maailmaa”, pohtii Arttu.

Kerro joku tärkeä oppi, jonka olet saanut tai itse poiminut tässä vuosien varrella. ”Meillä oli Nätyllä vuosi sitten Marc Gassot´n vetämä maski-ja klovneriakurssi. Siellä yhtenä päivänä saavuin jännityksen ja ahdingon kera kurssikaverien eteen tekemään klovneriaharjoitusta… Opin, että jännityksen ja epävarmuuden kanssa voi olla lavalla, mutta siihen ei kuole. Hyvin avartava ja armollinen kokemus! Tuon kurssin jälkeen on itselläni ollut lavalla ihan erilainen rauha. Lavalla voi olla erilaisten fiilisten kanssa ja tietää, että sieltä selviää.”

Onko sinulla omia ns. esikuvia, joita erityisesti arvostat tai olet seurannut tarkkaan? ”Voi, niitä on aika paljon! Mikko Roihan juttuja oon yrittänyt käydä katsomassa aina kun suinkin mahdollista. Leffapuolelta Coenin veljesten leffoissa on aina ollut tietynlaista ihanaa outoutta ja hiukan vinksahtanutta maailmaa, joka viehättää mua. Näyttelijöistä täytyy mainita etenkin Auvo Vihro, oon pitänyt hänen roolitöistään todella paljon. Vuosia sitten näin hänet Amadeuksen Salierina ja siitä se lähti. Vaikuttava roolisuoritus.”

Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä tai kenen kanssa haluaisit tehdä yhteistyötä, jos voisit maailmasta valita ihan kenet tahansa? ”Lars von Trierin ohjattavana haluaisin olla! Hänkin tekee mielenkiintoisia ja hienoja elokuvia, joskin välillä hyvin ristiriitaisia ajatuksia herättäviä.”

Entä kenen kanssa haluaisit laulaa dueton, vaikkapa karaokessa? ”Catsin Memory duettona Elaine Paigen kanssa! Hullu idea! Tai Tom Waitsin kanssa ihan mitä vaan.”

Missä eri teattereissa olet näytellyt? ”Työviksessä olin ihan pikkuisena avustamassa Seitsemässä veljeksessä, Tampereen Ylioppilasteatterissa, Lahden Kansanopiston ja Nätyn jutuissa, Teatteri Lahjattomissa (Jonkun on oltava Pan), Teatteri F.A.Q:ssa (Takkutukkakeiju) ja Turun Nuoressa Teatterissa parina kesänä. Lisäksi oon improvisaatioryhmä Korkeapaineen jäsen.”

Mainitse muutama roolityö tai koko proggis, joka on ollut jollain tavalla itsellesi tärkeä. ”Viimekesäinen Turun Nuoren Teatterin ”Tuhat ja yksi paljastusta” oli ensimmäinen kerta kun olin itse mukana kirjoittamassa komediaa, ja olihan se kiva, että katsojat vielä nauroi vitseillemme! Uudessa Päivässä sain tehdä roolihahmoni Jimin kanssa töitä neljän vuoden ajan, se oli outoa ja myös kivaa. Se oli jännää ja kiinnostavaa aikaa, kun yhtään ei tiennyt mihin kaikkeen roolihahmoni joutuisi. Oli tosi opettavaista aikaa myös, kun mulla ei ollut aiempaa kokemusta kameratyöskentelystä. Se oli niin erilaista verrattuna teatteriin. Lukiossa tein teatteridiplomin – käsikirjoitin, ohjasin ja tein pääroolin Grande Finale -nimisessä jutussa. Tein koko esityksen dragissa ja esityksen kanssa kierrettiin festareita, ja päädyimme lopulta myös harrastajateatterifestareille Monacoon edustamaan Suomea. Se oli kyllä roolina todella kiinnostava ja haastava. Se vaati multa uudenlaista rohkeutta siinä elämänvaiheessa. Koko matka sen esityksen kanssa oli jotenkin erityinen. Minne tahansa mentiinkin, yleisö oli haltioissaan. Kaikki roolityöni ovat jättäneet jonkinlaisen jäljen, mutta nämä haluaisin nostaa esiin.”

Grande Finale (c) Elli Felin

Minkälaista teatteria haluaisit itse nähdä enemmän? ”Rohkeampaa. Rohkeampia ohjelmistovalintoja - millaisia tekstejä tehdään ja miten ne tehdään. Pitääkö katsojan olla aina katsomossa, vai voisiko sitä rikkoa jotenkin? Uusia kotimaisia kantaesityksiä haluaisin nähdä enemmän. Uutta, erilaista ja omaperäistä”

Mitä on sinun mielestäsi teatterin taika? Murtuuko se, jos sitä yrittää liikaa selittää? ”Enpäs oo miettinyt asiaa! En usko, että se mihinkään murtuisi… Taika on varmasti jokaiselle vähän eri juttu. Se voi olla tietynlaiseen maailmaan uppoutumista. Unohdat kaiken sen, mitä teatteritilan ulkopuolella on, ja on vain tämä hetki juuri nyt. Tai sitten se laajenee teatteritilasta koskemaan myös ulkomaailmaa. Teatteri pystyy venyttämään tavallaan universaaleja ulottuvuuksia, sekä aikaa että paikkaa! Teatterin taika jättää meihin katsojiin jotain pientä – joku asia jää tavallaan ”kutisemaan” esityksen jälkeen. Sitä en sitten tiedä, että onko se hyvää vai huonoa kutinaa. Se jää nähtäväksi.” naurahtaa Arttu.

Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”Ihmiset ovat hirveän mielenkiintoisia. Arkenakin kun kohtaa erilaisia ihmisiä ja etenkin jos on aikaa jäädä ihmisten äärelle, niistä hetkistä inspiroidun. Kontrastit ja ääripäät innostavat mua myös, ja yllättävyys. Ja ystävällisyys. Ja nykytaide, äärimmäisen kiinnostavaa ja inspiroivaa!” hehkuttaa Arttu, ja innostumme keskustelemaan hetken Kiasman ja Amos Rexin näyttelyistä.

Kerro joku legendaarinen kommellus. ”Lasten Peer Gyntissä mulla oli pieni monologinpätkä ja tulin verhoista lavalle tyyliin ”tatta-daa!” ja mun piti samantien aloittaa monologini. Enpä sitten kerran muistanut yhtään mitä mun piti sanoa, kädet oli jo valmiusasennossa. Puhuin aiemmin siitä klovneriakurssista ja tuossa tilanteessa pohdin, että nyt oon jo ottanut tilan ja mitähän mun pitikään sitten seuraavaksi sanoa. Jotain juustosta se taisi olla. Teksti palautui mieleeni, en tiedä kauanko siinä todellisuudessa meni, mutta tuntui kyllä ikuisuudelta. Seisoin kädet pystyssä hiljaa lavalla… Turussa kävi kesällä myös hauska tapaus. Esityksessä oli mukana myös kurssikaverini Inke Koskinen, ja meillä oli yksi duetto. Hän aloitti biisin ja kuulin, että hän laulaa niitä sanoja, jotka mun pitäisi seuraavaksi laulaa! Hän tajusi sen itsekin ja lopetti laulamisen ja huuteli mua lavalle. Onneksi se oli sketsimuotoinen juttu ja aloitettiin koko biisi sitten ihan alusta. No, Inke ei muistanut taaskaan miten omat sanansa menivät enkä ensin minäkään, kollektiivinen unohduksen hetki ja intro jo soi. Ykskaks muistin miten laulu alkaa ja sain huikattua Inkelle oikeat sanat.”

Kerro joku hyvä muisto. ”Pidin tuossa pienet syntymäpäiväjuhlat, tai ”pienet ja pienet”, ne laajeni aika isoiksi. Siellä oli paljon porukkaa ja tuli spontaani yhteinen onnittelulaulu, ja siinä mä katselin niitä ihmisiä ja tuli hirveän ihana olo. Paljon eri yhteyksistä tuttuja ihmisiä samassa tilassa ja jotenkin siinä hetkessä konkretisoitui se, että oon tavannut paljon ihania ihmisiä elämäni aikana. Monia hyviä muistoja niiden ihmisten kanssa liittyi siihen hetkeen.”

Tulevia rooleja? ”Tulevana kesänä olen Pyynikin Kesäteatterissa ”Nuotin vierestä”-jutussa mukana, pääsen ehkä laulamaan karaokeakin! Parin kaverin kanssa oon tekemässä multimediaalista tanssiteosta. Koulussa tehdään kanditeatteria yhteistyössä TeaKin kanssa, me tehdään Dostojevskin ”Muistelmia kuolleesta talosta”. Huhtikuussa ensi-illassa ja sitä esitetään Teatterimontussa.”

Muistelmia kuolleesta talosta (c) Mikko Kelloniemi 

Onko sinulla jotain mottoa? ”Itselleen pitää osata nauraa.”

Osaatko imitoida ketään? ”Mä oon hirveän huono imitoimaan! Viime kesänä yritin imitoida Paavo Väyrystä, mutta ”jostain syystä” koko kohtaus poistettiin esityksestä.”

Mikä sarjakuvahahmo tai joku muu fiktiivinen hahmo haluaisit olla? ”Haluaisin olla Helmiä sioille-sarjakuvan possu. Hölmö ja naiivi, mutta maailman sydämellisin hahmo.”

Jos sinusta tehtäisiin supersankari, mikä olisi supervoimasi ja hahmosi nimi? ”Olisi hienoa saada kaikki ihmiset nauramaan ja olemaan iloisia. Sen nimi olisi Naurunaamiotyyppi. On kyllä maailman huonoin supersankarinimi, hahah. Sillä olisi värikkäät ja räikeät vaatteet päällä, glitteriä ja led-valoja ja iso tukka! Ja viitta! Puku voisi olla pörröisen pehmoinen, ja se liikkuisi pomppukepillä!”

Jos ihminen menisi syksyllä talviunille ja heräisi keväällä, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan siltä varalta, että heräisit kesken kaiken? ”Olisi ihanaa nukkua pitkään! Ottaisin kaakaota ja kirpeitä karkkeja. Ei ne kyllä sovi yhteen, mutta ei haittaa. Jotain hyvää katsottavaa ottaisin myös. Buffy, vampyyrintappaja- dvd-boxit ottaisin! Ja lämmin viltti ja paljon tyynyjä.”

Jos voisit aikakoneella palata menneisyyteen johonkin tiettyyn aikakauteen tai hetkeen, minne menisit? ”Ekana mulle tuli mieleen dinosaurukset. Olisi niiiin siistiä nähdä niitä. Mutta entä jos joku lentolisko nappaisi? Ai voi turvassa katsella, no hyvä!”

Hieno yhteiskuva jälleen 

Jos sinun elämästäsi tehtäisiin esitys, millainen se olisi? ”Tyyliltään se olisi tragikomedia – hirveästi hauskoja elementtejä, mutta kirpeä totuus paljastuisi. Siellä voisi tarjota niitä kirpeitä karkkejakin koko esityksen ajan. Mukana olisi tosi massiivisia shownumeroita ja välillä jotain todella pienimuotoista. Kantaesitys olisi Colosseumissa, ja sen jälkeen sitä esittäisi pienemmillä lavoilla. Mun roolissani olisi Gary Oldman. Hän on hyvin muuntautumiskykyinen.”

Mitä aiot tehdä seuraavaksi? ”Olen menossa lautapeli-iltaan kavereitteni kanssa.”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

Mistä sanasta pidät eniten? - Krumeluuri

Mistä sanasta pidät vähiten? - Kökkö

Mikä sytyttää sinut? - Rakkaus

Mikä sammuttaa intohimosi? - Viha

Suosikkikirosanasi? - Perkele

Mitä ääntä rakastat? - Tuhina

Mitä ääntä inhoat? - Pieru

Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Presidentti

Missä ammatissa et haluaisi olla? - Poliitikko

Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - ”Hyvin meni.” Ja samalla kertoisi terveisiä paikalle ensin ehtineiltä tutuiltani, että täällä jo odotellaan.

Huom! Artulla on myös nettisivut. Sinne pääset tästä linkistä.