Maailmanensi-ilta 7.5. 2014, kesto noin 1h 30min (väliaikoineen)
Ohjaus, käsikirjoitus ja tuotanto : Karoliina Kauhanen
Rooleissa : Niina Antikainen, Roosa Grönberg, Lauri Hämäläinen, Sofia Guessous, Eevi Kuivalainen, Iina Pirhonen, Sauli Soudunsaari, Eero-Santeri Antikainen, Jani Aaltio, Viivi Kauhanen, Sonja Penttinen, Eeva Korhonen ja Miisa Kattelus
Haa! Vaihteeksi virkistävää mennä katsomaan teatteria aivan sinne teatterikärpäsyyden alkulähteille, eli tällä kertaa Parolan ilmaisutaitokerholaisten muodostaman Pilke-nuorisoteatteriryhmän esitystä koulukiusaamisesta ja kaikesta siitä, miten raastavaa onkaan olla teini. Näytelmä käsittelee tärkeitä asioita, kuten rakastumisen ensihuumaa, porukkaan kuulumista, erilaisuutta, ystävyyden tärkeyttä ja oman sisäisen äänensä kuuntelua.
 |
| Aino ja Mimmi / (c) Teatterikärpänen (esityksessä sai kuvata) |
En varmaankaan muista kaikkien roolihenkilöiden nimiä oikein, mutta tarinan ytimessä nähtiin ainakin Aino-neitokainen, joka kuvitteli kuuluvansa isompaan tyttöporukkaan mukaan, mutta tietämättään olikin jatkuvan pilkan ja ivan kohteena. Tyttöjoukon selkeällä johtajattarella oli viimeisintä huutoa oleva uusi kännykkä, jolla pystyi ottamaan itsestään kokovartalo-selfien nettiin kätevästi jaettavaksi. Ainolla oli takanaan parin viikon kuuma seurustelusuhde Kimmon kanssa, ja sattuneesta syystä välit olivat menneet poikki. Kimmo teki kaikkensa saadakseen tytön takaisin itselleen. Joukossa hääräsi myös muista erottuva Mimmi, tyttö joka kulki selkeästi omia polkujaan ja jutteli nallensa kanssa vakavista asioista. Erään välikohtauksen vuoksi Mimmi ja Aino löytävät yhteisen sävelen. Niin, ja ei sovi unohtaa poikakolmikkoa, jotka heittävät pleikkarit sivuun ja ryhtyvät vähän erikoisiinkin toimiin tyttöystävät saadakseen. Huomiota voi herättää monella tavalla, ja konstit kyllä löytyvät hutienkin kautta.
 |
| Pojat olivat käyneet isän kätköillä... |
Kohtaukset taisivat olla hiukan kärjistettyjä, mutta totuus ei liene kovin kaukana tämänikäisten arjesta? Itselle tuli ainakin se fiilis, että en varmaan selviäisi kunnialla nuoruusvuosista nykypäivänä. Porukkaan olisi suotavaa kuulua, jottei joutuisi kiusatuksi ja syrjityksi, mutta en minä ainakaan haluaisi kuulua sellaiseen joukkoon, joka tässäkin nähtiin. Erilaisuus on valttia, kunhan löytää omat voimavaransa ja osaa hyödyntää niitä. Ja miten kivaa sitten onkaan tehdä yhdessä mukavia ja yllättäviäkin juttuja, nauraa ja iloita porukalla. Nauretaan yhdessä, ei yhdelle! Luontevia nuoria olivat, ja intoa riitti etenkin tanssikohtauksissa. Poikakolmikko vei kyllä sydämeni ihan täysin, mainioita tyyppejä kaikki kolme! Voisi sanoa, että kannattaa ehdottomasti jatkaa tämän harrastuksen parissa, sen verran loistokasta nuorta lahjakkuutta sieltä joukosta bongasin.
Näkemäni oli Turpakii!-jutun viimeinen näytös. Toivottavasti mahdollisimman moni näki tämän. Ilahduttavan paljon oli paikalla väkeä ja vielä monesta eri ikäryhmästä.
Neljä tähteä **** !
 |
| Kimmo tyttösakin keskellä |
Olipa mukavaa lukea onnistuneesta ilmaisutaitokerhokatsomiskokemuksesta (huh mikä sana..). Itsekin kävin tuossa pari viikkoa sitten "paikallisessa" katsomassa nuorten näytelmää, joka oli aivan huikea. On hienoa, että harrastuksesta kiinnostuneita ja innostuneita on niin paljon ja se into usein näkyy lavalla. Nuoruus ja tämän päivän haasteet ovat selvästi in näytelmien maailmassa (juuri viime viikolla näin Pasilan asemalla vilauksen Kallion lukion esityksestä, jossa teemat vaikuttivat samoilta) ja siinä onkin ammentamista, meininki on aikamoista. Sitä vaan sitten toivoo, että myös kohderyhmä näkisi näitä esityksiä ja saisi ehkä uusia ajatuksia.
VastaaPoistaKyllä, kannattaa mennä mahiksien mukaan katsomaan myös näitä ihan "ruohonjuuritason" juttuja, siellä jos missä saa ihan uusia ahaa-elämyksiä. Luulen, että kohderyhmää on ollut katsomassa tätä esitystä aiemmissa näytöksissä.
VastaaPoistaRuohonjuuritasolla pääsee kyllä näkemään eri juttuja kuin ns. isoissa. Se on myös ihan huikean virkistävää. Molemmissa toki puolensa.
VastaaPoista