Ensi-ilta 2.7. 2017, kesto noin 1h 20min (väliaikoineen)
Alkuperäisteos Gösta Knutsson
Dramatisointi Anneli Mäkelä
Ohjaus ja sovitus Suvi Seppälä
Äänisuunnittelu ja musiikki Mikko Myllyniemi ja Jouni Joronen
Laulujen sanat ja säveltapailut Lapset
Puvustus Liisa Turtiainen ja Heli Sippola
Lavasteiden suunnittelu ja rakennus Mikko Myllyniemi ja Juuso Maunula
Rekvisiitta Työryhmä
Maskeeraus Taru Lahtinen
Tekniikassa Aino Räisä ja Mikko Myllyniemi
Rooleissa : Annika Pekuri, Saga Tähti, Siiri Saarinen, Helmi Riippi, Mandi Ilmanen, Kielo Varjola, Roope Suvisuo, Siiri Keskinen, Erica Lounavuori, Siiri Käki, Martta Ollikainen, Hilla Iivari, Jimi Joutsi, Aida Kankaanpää ja Veera Tihilä sekä "jokapaikankissat" Silja Salminen, Sanni Passila, Siiri Mattila, Susanne Ruohio, Pirita Minkkinen ja Susanna Heiskari
 |
| Pekka Töpöhäntä oikealla |
Jo 60 vuotta on Hämeenlinnassa (ja vierailunäytöksien myötä muuallakin) saatu nauttia Miniteatterin monipuolisista, viihdyttävistä ja ajatuksiakin herättävistä näytelmistä. Onkohan kukaan koskaan laskenut, montako lasta ja nuorta on vuosien saatossa tutustutettu teatterin pariin juuri Miniteatterin kautta, niin opetusryhmissä kuin katsomon puolellakin? Määrä on takuulla huikea. Miniteatterin historiaan voi tutustua tarkemmin teatterin omien nettisivujen kautta tästä linkistä. Teatteria pitkään luotsannut Marja Myllyniemi siirsi viestikapulan keväällä luottavaisin mielin eteen päin Suvi Seppälälle, joka on myös ohjannut tämän 60v-juhlanäytelmän, Pekka Töpöhännän.
Iltapäiväksi oli luvattu kovaakin vesisadetta ja vähän jännitti, selviäisimmekö reissusta Graniittilinnaan kuivina. Aiempina vuosina olin ollut katsomossa oman äitini kanssa (äiti-tytär -laatuaikaa iästä viis) sekä vanhemman kummityttöni ja äitinsä kanssa. Tänä vuonna oli aika viedä nuorempi, syksyllä koulun aloittava kummityttöni teatterin ihmeiden pariin. Seurassamme olivat myös tytön isosisko sekä molempien neitosten äiti (joka on kuulemma itsekin ollut Miniteatterissa näyttämöllä). Jännitystä oli ilmassa menomatkalla ja myös rutkutusta vääristä asuvalinnoista (jonka tulin itsekin huomaamaan, sillä aurinkohan siellä täysillä porotti ja sateesta ei ollut tietoakaan). Itseäni jännitti se, mahtaisiko jalkani vielä nousta Graniittilinnan portaissa - nousi se! Lippujonossa ensikertalainen kyseli, mitä tarkoittaa väliaika ja pitääkö katsomossa istua, ja miksei lavasteiden toisellakin puolella ole katsomoa. Jaa ei vai! Miten pystymme näkemään, mitä seinien takana tapahtuu? Itse muistelin aikoja, jolloin olin ensimmäisiä kertoja katsomossa, joskus 70-luvun puolivälissä varmaankin. Tiedoksi kaikille : maistoin mystisiä pop corneja ensimmäistä kertaa juuri Graniittilinnassa, läpinäkyvästä rapisevasta pussista! Muistin nähneeni ainakin näytelmät Kiljusen herrasväki sekä Lintu sininen.
Minuutteja laskettiin ahkerasti ennen esityksen alkua, ja väärästä asuvalinnasta suivaantunut kummityttöni meinasi riisua pitkät housut jalastaan, koska oli liian kuuma. Tyytyi sitten kuitenkin vain sukkien riisumiseen, kun itsekin uhkasin ottaa puolet vaatteistani pois. Tutkailimme myös lavasteita ja aprikoimme kuka missäkin asuu ja kenen pyykit roikkuvat narulla. "Tuolla asuu takuulla joku ihminen, koska eihän kissoilla ole vaatteita!" Vaan teatterissapa kaikki on mahdollista - myös se, että hiukset muuttuvat aivan toisenlaisiksi kesken kaiken. Teatterin taikaa on se.
Pekka Töpöhäntä on monelle varmaankin ns. tuttu juttu. Töpöhäntäinen kissa (Annika Pekuri) saapuu kaupunkiin uutena tulokkaana ja heti on ilkeä Monni (Siiri Saarinen) yksinkertaisine apulaisineen kiusaamassa kun huomaavat, että tämä uusi tuttavuushan on aivan erilainen. Monnin moninaiset juonittelut menevät kuitenkin järjestään pieleen, koskapa apurit Pilli (Helmi Riippi) ja Pulla (Mandi Ilmanen) sekoilevat niin sanoissa kuin suunnitelmien toteutuksessakin. Pekka on jatkuvasti altavastaajan roolissa, mutta onneksi löytää kaupungista myös ystäviä ja puolustajia, jotka valavat lisää itseluottamusta Pekkaan. Töpöhännästä viis, voit olla silti kiva kaveri ja mahtava tyyppi!
Ensikertalaisessa ihastusta herätti etenkin tyttökissojen kauniit mekot, ja minä viehätyin siitä, miten erinäköisiä ja -tyylisiä yksilöitä porukasta löytyikään. Yksityiskohdat niin korvissa kuin hännissäkin olivat kerrassaan mainioita. Välillä pistettiin lauluksi ja tanssiksi, ja hännät heiluivat iloisesti tahdissa. Roolihahmoista suosikeikseni nousivat tällä kertaa showmiehen elkeet omaava poliisikisu Misse Pamppu (Jimi Joutsi) sekä valloittava Metsäkulman Murre (Roope Suvisuo), jolla lauseiden loput jäivät jännästi ilmaan roikuskelemaan ja jolla oli myynnissä itsetehtyjä sipuleita.
 |
| Pulla, Monni ja Pilli |
Mainiota, värikästä ja vauhdikasta (ja opettavaistakin) menoa tarjosi jälleen Miniteatterin kesäporukka. Mahtavaa on nähdä vuodesta toiseen lapsissa tekemisen meininki ja riemu, ja nimenomaan yhdessätekemisen ilo. Siitä tulee aina hyvä mieli itsellekin.
Ensikertalainen isosiskoineen oli sitä mieltä, että esitys oli varsin hauska, ja kotimatkalla takapenkiltä kuului se paras lause, joka on silkkaa mannaa teatterifanaatikon kummitädin korville : "Hei voitaisiinko mennä uudestaankin teatteriin?" Ja olisi kuulemma kivempaa, jos näyttämöllä olisi joku tuttu eikä niin paljon epätuttuja...
Esityskalenteri ja infoa tästä linkistä. Oivallinen koko perheen retkipaikka on tämä!
Esityskuvat (c) Suvi Seppälä
(Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Miniteatteri!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).