Haastattelussa Antti Kemppainen

Antti Kemppaisen tapasin elokuun puolivälissä Suisto-klubin terassilla Hämeenlinnassa.

 Vantaalta kotoisin oleva Antti on syntynyt 1979 ja on horoskooppimerkiltään härkä. Vuodesta 2005 alkaen hän on asunut Hämeenlinnassa.

 Mitä harrastat? ”Ehkä eniten elokuvien katselua. Vähintään yks leffa menee viikossa, tykkään aika monipuolisesti leffoista yli genrerajojen. Paitsi romanttisia komedioita en katso.  Yhteiskunnallisten asioiden seuraaminen kiinnostaa. Nyt kun lapset on vielä pieniä, ei ole oikein mihinkään liikuntaharrastukseen tai semmoiseen mahdollisuutta. Käyn mä uimassa ja pelaamassa kiekkoa kerran viikossa. Mä olen tosi innokas penkkiurheilija myös kyllä! Niin ja olinhan mä itseasiassa Sirkuskoulu Arxin aikuispuolella jonkin aikaa, kävin siellä viime syksyllä muutaman kerran vähän lämmittelemässä tätä kroppaa”, Antti kertoo.

 Mitä sanoisit erityistaidoiksesi? ”En mä oikein tiedä … ainakin mä osaan remontoida vissiin ihan kivasti! Oon viisi vuotta tehnyt nyt remonttia, joka aina on valmistumassa ensi jouluksi. Ei mulla mun mielestä oo sellaista erityisosaamista. Mitä sä yleensä tarkoitat sillä? Jotain omaan ammattiin liittyvää erikoisosaamista vai ylipäänsä muutakin? Kato mä osaan tehdä tämmöisen sormitaikatempun! (näyttää) Mä osaan kaikkea sillai sopivasti!”

 Minkä taidon haluaisit osata? ”Kyllä mä haluaisin osata soittaa jotain instrumenttia, mä en oo koskaan jostain syystä mitään soitinta alkanut opettelemaan. Ehkä sen taloprojektin jälkeen voisin alkaa harjoitella, vaikkapa pianoa. Olen nähnyt joskus sellaisia visioita, että jossain esityksessä soittaisin pianolla. Olen kyllä positiivisella tavalla kateellinen kaikille ystävilleni, jotka osaa soittaa, musta se on tosi mahtavaa. Mä en osaa soittaa mitään muuta kuin suutani!”

 Onko suvussasi muita tällä alalla olevia? ”Mun systeri on pukuompelija, mutta muuten ei harteillani ole mitään suvun taakkaa.”

 Mitä alan opintoja olet suorittanut ja milloin olet valmistunut? ”Olen käynyt pienen yksityisen teatterikoulun Keravalla, kolmivuotinen linja. Koulu oli nimeltään Teatterilaboratorio ESC. Aloitin siellä heti lukion jälkeen, kävin välissä intin ja jatkoin sitä koulua sitten. 2001 loppuvuodesta pääsin sieltä ”vapaaksi”. Sanotaan näin, että se on ollut yksi koulu, mutta ehkä kovin koulu ja tavallaan toinen oppiaste on ollut Teatteri Figuurin pyörittäminen. Se jos mikä opetti todella paljon.”

 ”Rupesin vähän jälkijunassa miettimään, että mitä sitä haluaisi tehdä lukion jälkeen. Tietysti teatteri kiinnosti mua tosi paljon jo silloin, mutten ollut koskaan harrastanut sitä. Mä selasin sitä yleistä hakuopasta ja lähinnä teatterialan juttuja ja huomasin, että ne kaikki hakuajat oli menneet jo umpeen ja olisi pitänyt vielä tehdä jotain ennakkotehtäviä, joista en tajunnut mitään. Sit löyty tuo kolmivuotinen koulu ja hain sinne. Sain kutsun pääsykokeisiin ja sitten pääsin yllätten opiskelemaan vaikka hakijoita oli satoja. Mun ryhmässä oli kymmenen opiskelijaa, mutta siitä kyllä lopetti tosi moni. Se oli aika "turkkalaista" se opetus... tosi kurinalaista ja välillä tosi sekopäistä. Sebastian Kaatrasalo oli joka lähinnä vastasi siitä fyysisen puolen opetuksesta.  Hän oli klassisen balettikoulun kasvatti, tanssija ja näyttelijä, ja siihen kun yhdistetään puolalainen tutkiva psykofyysinen teatterimetodi... Koulun opetusmetodit jakoi oppilaat aika kahtia noin niin kuin konkreettisestikin, osa ei hyväksyny yhtään sitä kurinalaisuutta ja ne lopulta lopetti homman kesken. Aikamoinen mankeli se oli että ne jotka siitä selvisi, ja halus vielä jatkaa teatterissa sen jälkeen, onkin sitten tosi kovia ammattilaisia nykyään. "Seba" kuoli 29-vuotiaana 2000-luvun alkupuolella ja koulun toimintakin alkoi hyytyä vähitellen sitten. Itse kyllä kunnioitin Kaatrasaloa opettajana tosi paljon vaikka jotkut metodit saattoi olla kyseenalaisia ja kokeellisia.”

kuva Teatterikärpänen

 Mikä sai sinut hakeutumaan tälle alalle? ”Jonkinlaista tervettä narsismiahan se on, halua olla esillä ja viihdyttää muita. En mä oikein tiedä mistä se varsinainen kimmoke tuli. Katselin aina kaikki Velipuolikuut ja muut, oikeastaan Pirkka-Pekka Petelius on mun kovin idoli. Kaikki jutut osasin muinoin ulkoa. Aloin matkia niitä hahmoja ja jengi diggaili niistä, se jotenkin ruokki sitä kun se välitön palaute tuli ympäriltä. Lukiossa ei kuitenkaan muistaakseni tehty koskaan mitään isoja näytelmiä, sellaisia missä koko koulu olisi ollut mukana. Mikko Roiha tuli vetään kerran sellaisen ilmaisutaidon kurssin ja se oli mulle itselleni sellainen iso juttu kyllä, huomasin että järjestelmällisesti käydään niitä asioita läpi. Oon saanut jälkikäteen kuulla, että se oli sanonut että mä tulen luultavasti ajautumaan tälle alalle jossain vaiheessa”, Antti muistelee.

 Miksi olet tällä hetkellä näyttelijä? ”Mä tiedän että mä osaan tehdä tätä. Itse näytteleminen on todella mielenkiintoista ja antaa mulle todella paljon. Mä seuraan todella paljon ihmisiä ja mitä maailmalla ja tässä kaupungissa tapahtuu. Mä pystyn tuomaan näyttelijäntyöllisesti teatteriin kaiken sen, mitä mulle noista ajatuksista herää. Aika paljon kirjoitan omia esityksiä ja niihin saan upotettua mielipiteitäni. Se on mulle sellainen oma kanava, millä pystyn vaikuttamaan ja tuomaan ajatuksiani julki.”

 Jos et olisi tällä alalla, millä alalla mahdollisesti olisit ja oletko tehnyt muita töitä aiemmin? ”Mä tiedän, että mä olisin urheilutoimittaja, koska se oli mun toinen haaveammattini. Oon niin monta kertaa miettinyt, että olis vaan pitänyt valita se homma. Mikäs tuolla olisi ollessa jossain olympialaisissa selostamassa … Mun lapsuuden haaveammatti on ollut myös juoksija, joskus 4-5 – vuotiaana. Onneks musta ei tullu sitä, nykyään mä vihaan juoksemista”, Antti nauraa.

 ”Muita töitä oon tehnyt paljonkin. Postissa olin monta kesää jakamassa postia. Sit mä oon ollut Hartwallilla ja Inexillä varastohommissa. Sit mä olin pitkään Osuuskaupan palveluksessa, ”Osulassa”, sanotaan näin. Monta vuotta olin Hesassa Sokoksella sellaisena takuumiehenä ( huippu kirja muuten se Uspenskin ”Takuumiehet”, haluaisin tehdä sen joskus näyttämölle). Siis oikeesti, ensin olin varastomiehenä ja sit mä sain ikään kuin ylennyksen (tai alennuksen, miten sen nyt ottaa)  ja musta tuli sellainen yleismies siellä. Oltiin hyvä parivaljakko minä ja "Tumppi", käytiin fiksaamassa lamppuja ja hyllyjä ja kaikkee muuta. Oikeestaan se oli aika shaissee. Sit jos ei huvittanu liikkua niin istuttiin kellarissa ja luettiin vanhoja "alan" lehtiä. Se oli just sitä opiskeluaikaa ja olin muuttanut just ekaan omaan kämppään intin jälkeen. Kolmisen vuotta olin Osulassa duunissa enemmän ja vähemmän. Oon mä ollut raksallakin hommissa silloin kun Hämeenlinnaan muutin. Mulla on ollut joskus sellaista, että välillä oon saattanut kyllästyä tohon teatteriin kun ne prosessit on ollu niin voimakkaita, että ne tavallaan hajottaa ja sit on tullu kauhee kyllästyminen koko hommaan. Ei halua kuullakkaan koko sanaa teatteri! Sit haluu välillä tehdä jotain konkreettista, jotain missä ei tarvitse olla vastuussa mistään eikä tarvi opetella mitään. Et sä vaan meet ja joku sanoo sulle, että käy purkamassa toi tai piikkaa tuo. Mä tiedän myös sen, että pystyn maksimissaan olemaan muissa hommissa ehkä kolme kuukautta ja sit alkaa taas eheytyminen ja alkaa tapahtua kehitystä tuolla aivoissa. Ne alkaa raksuttaa, että nyt pitäis päästä tekemään taas jotain taidetta, ei pysty olemaan ilmankaan. Nyt en oo moneen vuoteen tehnyt muuta kuin teatterialan töitä, johtuen tietysti siitä kun toi oma remontti on kestänyt niin pitkään. Se on niin iso homma, että on vienyt oikeestaan kaiken vapaa-ajan.”

 Onko sinulla omia esikuvia? ”No varmaankin se Petelius on sellainen aika kova luu ja sit nää Julmahuvin jätkät kaikki. Arvostan heitä tosi paljon, vaikka en henkilökohtaisesti tunne. Ne on kaikki päässeet tosi monipuolisesti tekemään. Samoin Petelius, sehän on tehnyt paljon vakavempiakin rooleja, mitä ei moni edes tiedä. Kari Hietalahtea mä diggailen kans tosi paljon, siinä on jotain sen tyylissä ja komedialajissa. Kuten huomaat, niin nää on kaikki koomikoita. Ulkomaalaisista ehdoton ykkönen on Buster Keaton, se on niin kova jätkä! Se on fyysisesti ja rytmillisesti varmaan ehkä elokuvahistorian taitavin näyttelijä mun mielestä. Ja Chaplin myös. Jos pystyis oleen yhtä antautunut ja lahjakas ja osaava kuin se, niin se olis siinä. Uskomattomia tyyppejä!”

 Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä, jos saisit valita ihan kenet tahansa? ”Toisaalta olis kiva ottaa joku ihan tosi klassinen elokuvan neitokainen, mutta mitähän mä nyt sanoisin? On tietysti paljon hyviä näyttelijöitä ja vaikeeta ajatella, että niistä pitäisi valita... Tietenkin ihan näistä action-ja leffatähdistä Harrison Ford oli mun ”ulkomaalaiselokuvatähtisuosikki” jo lapsena. Voisin mä olla vaikka  Indiana Jonesin toinen salainen poika ja heiluttelisin ruoskaa. Mä voisin myös soittaa Christopher Nolanille ja mennä vaikka Robinin apuriksi, nyt kun näin sen Batmanin.”

 ”Takuumiehet”-kirjasta minäkin pidän. Jos saisit vapaat kädet tehdä teos näyttämölle, millainen roolitus siihen syntyisi? ”Ehdottomasti ottaisin sinne Mika Juuselan, koska se on My Very Best Friend. Kyl mä ottaisin tuon Räisän Hannunkin, se voisi tehdä ne kaikki nuketushahmot. Sit varmaan Tommi Korpela, Janne Reinikainen, Mika Nuojua ja PPP. Ja Chuck Norrisin mä vielä kanssa kaivaisin jostakin ja oikeestaan myös Steven Seagalin, koska se olis niin siistii nähdä ne näyttämöllä! Ne vois olla niitä rottia, pääpahisrotat! Laittakaas muuten YouTubeen hakusanaksi Steven Seagal ja Mad TV, siis aivan loistavaa Seagal-parodiaa!” , Antti nauraa ja hetken herkuttelemme ajatuksella tästä Takuumiehet-versiosta.

 Onko sinulla itselläsi jotain roolihaavetta? ”Rikos ja rangaistus- näytelmästä Raskolnikov ja sitten tietysti Karamazovin veljeksistäkin joku. Sen haluaisin joskus tehdä, mutta se on niin massiivinen juttu ettei sitä pysty itsekseen tekemään. Joo ja siis Mikael Karvajalassa toi Antti Tykinvalaja! Meillähän oli silloin Juuselan Mikan kanssa alkuperäinen idea, kun Figuuria ei oltu edes perustettu vielä silloin, niin päätettiin että tehdään Mikael Karvajalka kaksistaan. Sit ruvettiin selvittään oikeuksia. Meni kaksi päivää, vastaus saatiin, ja mun fiilikset Waltarin perikuntaa kohtaan vähän niin kuin lopahti. Ei saa tehdä! Laskeskeltiin, että ollaan jotain 70v silloin kun ne oikeudet raukee, et se on varmaan sit se meidän ”grande finale”, mikäli ollaan edes hengissä silloin enää. 15 tuntia tarinankerrontaa ja kaksi vanhaa ukkelia. Jos mulle annettaisi vapaat kädet, niin sen mä haluaisin oikeesti tehdä! Kun mä luin sitä, niin koko ajan samaistuin siihen Anttiin, se on sellainen suoraviivainen niin kuin minäkin. Olis kivaa olla sellainen maailmanmatkaaja-tykinvalaja, joka on jotenkin sellainen isokokoinen ja pelastaa sen toisen aina pulasta. Mika olisi se Mikael ja mä tietysti se Antti. ”

Kerro vähän, miten Teatteri Figuuri sai alkunsa? ”No se lähti silleen, että Mika Juusela, Kari Nenonen ja Marko Ruotsalainen olivat valmistuneet samasta koulusta jo aikaisemmin ja tehneet jotain yhdessä, ja halusivat jatkaa sitä yhteistyötä että ”nyt me perustetaan teatteri”. Kari kävi kattoon mun demon ja sit se soitti ja kysyi, että olisinko kiinnostunut lähtemään porukkaan mukaan.  Ei kun nyt mä muistankin! Se oli 11.9. silloin kun oli ne WTC-jutut ja meillä oli ollut keikka just Helsingissä ja muistan kun Sebastian (ope) tuli sanomaan ennen esitystä ”Hei älkää panikoiko,jos yleisössä on vähän tuommoista maailmanlopun meininkiä. Amerikkaan on just hyökätty!” Me oltiin oltu ihan uutispimennossa eikä tiedetty mistään mitään. ”Vetäkää v*tun hyvä show! Tää on ehkä teidän viimeinen! Heippa!” Esityksen jälkeen oli sovittu, että mennään yhteen ravintolaan ja muistan kun juteltiin siellä Karin ja Mikan kanssa ja telkasta tuli uutisia koko ajan. Siellä kylvettiin se Figuurin alkusiemen, mutta virallisesti se käynnistyi sitten 2002 alkuvuodesta. Me vähän niinku jatkettiin sitä koulun toimintaa, eihän meillä kellään mitään käytännön kokemusta mistään teatterin pyörittämisestä ollut. Me vaan haluttiin tehdä joku juttu. Treenattiin sitä ekaa juttua varmaan jotain kaksi vuotta. "Kuolinkumppanit", se perustui Sören Kierkegaardin, tanskalaisen filosofin, elämään ja sen kirjoittamaan In Vino Veritas - kirjaan. Tehtiin siitä monia eri versioita ennen sitä varsinaista esitystä. Se prosessi oli niin voimakas ja oli aika uuvuttavaa tehdä sitä samaa juttua pari vuotta, harjoitella ilman varsinaista maalia. Me nähtiin päivittäin. Ei kellään mitään palkkatuloja ollut, mäkin lopetin ne Sokoksen hommat ja olin työkkärin tuella. Olihan se aika päätöntä touhua!”

”Sit huomattiin se, että Hesassa alkoi treenipaikat jo oleen aika kalliita. Mä olin se joka pyöritti sitä käytäntöä, ajauduin vaan siihen jotenkin ja olen siis itseoppinut tuottaja. Päätettiin, että muutetaan se teatteri tänne Hämeenlinnaan ja sit alettiin etsiä sitä kesäteatteritilaakin. Ei saatu mitään rahoitusta siihen Aulangon Kesäteatteriin 2007 ja se oli kyllä yks katastrofi! Vuonna 2008 mä paloin ihan loppuun, teatteri oli taloudellisesti kuralla ja en tiedä miten me saatiin ne esitykset vedettyä. Kaikki ne ja perhe ja remontti... ”Siunatun hulluuden” jälkeen näytti hetken taas valoisammalta ja päästiin taloudellisesti plussan puolelle. Sen voimalla jaksoi, muttei kuitenkaan loputtomiin. Sit mä vaan väsyin. Tuli totaalinen stoppi.”

 ”Ruokahissi” on yksi mieleenpainuvimmista esityksistä, mitä olen nähnyt. Kertoisitko siitä hiukan lisää? ”Se on kyllä yks parhaita mun tekemiä esityksiä koskaan! Nenosen Karin upea ohjaus. Se oli sellainen tietynlainen pelastus itselle ja ensimmäinen näytelmä, missä mä tiesin olevani se ihminen siinä tilanteessa. Se oli mulle kyllä todella merkittävä työ. Se oli äärimmäisen tarkkaa, mutta silti se eli koko ajan se esitys. Teatterintekemisessä on se mahtavuus, että vaikka se esitys on muodossaan millintarkka ja äärimmilleen viritetty ja siinä on tekijänäkin varpaillaan, niin silti pystyy olemaan levollisena siellä näyttämöllä. Mä itse pidän just tollasista Pinterin tyylisistä teksteistä, eli ei kerrota ihan kaikkee.”

Mitkä muut ovat olleet omasta mielestäsi merkittäviä roolitöitäsi? ”Kyllä se isoin on ollut se Vihan hedelmät. Sellaista juttua ei tuu varmaan koskaan enää eteen, mä tiedän sen jo nyt. 2,5h monologi ja tollanen mitä ihmiset jaksaa jopa katsoa! Tällä hetkellä tuntuu vaikeelta seuraavaan työhön lähteminen, siis sellaiseen henkilökohtaiseen prosessiin, vaikka mä jo tiedänkin mitä mä tuun tekemään. Tuntuu, että pitäisi mennä jonnekin vähän muualle ja tehdä jotain ihan muiden ihmisten kanssa, että löytäisin jotain uutta. Pelkään hirveesti sitä, että alan toistamaan itseäni ja tulee maneereita  ja muuta.”

”Kirjailija Waltari -näytelmä kirjailijan sisäisestä maailmasta” oli myös tosi merkittävä teos, vuosi taisi olla 2008. Meitä oli kolme näyttelijää, minä, Juusela ja Mikko Moisio kirjoittamassa ja jokainen meistä tutki omalta osaltaan Waltaria ja luki sen kirjoja. Se oli kans mielenkiintoinen prosessi itsessään, se varsinainen treeniaika jäi tosi lyhyeksi, mutta silti siitä tuli tosi timanttinen juttu. Kaikki on käyneet sen pitkän kaaren sieltä alusta ja tähtää siihen valmiiseen esitykseen, mutta kun sulla on paljon materiaalia ja kaikilla on sitä tietoa ja taitoa, niin silloin niiden palasten laittaminen yhteen on tosi helppoa.”

 Kerro vähän tulevista töistäsi! ”Räisän Hannun kanssa tehdään ”Punahilkka ja susi”, Hanhiemon satuaarteista tehdään sellainen kaarijuttu, jossa yhdistetään näitä perinteisiä satuja. Hannu nukettaa ja mä näyttelen. Sitten on se ”Kummallisvaalit” ja vielä Hannun kanssa ”Isoisää lainaamassa”. Henna-Maija Alitalon ja Juha Haanperän kanssa tehdään ”Fritz, Eino ja Fredrika”-näytelmää ja kouluissa mä kierrän sellaisen ”Kuvaaminen kielletty”-jutun kanssa. Se on IdeaTeatterin tuottama ja mun kirjoittama, 3-5 – luokkalaisille tarkoitettu ja käsittelee nettiä ja näitä kaikkia nettikiusaamisia. Sen kanssa kierrän ympäri Suomea, se on sellainen puolen tunnin juttu. Sitten mä koitan päästä tekeen sitä mun uutta juttua, joka käsittelee poliittisia vankeja Suomessa. Sen valmistunee 2013. Kesällä ohjaan IdeaTeatteriin Jokioisille Waltarin "Rakas lurjus"-näytelmän, se tulee toukokuun lopussa ensi-iltaan ja heinäkuun puolivälissä Rantasalmelle Teatteri Fennicaan ohjaan farssin ”, Antti kertoo.

 Mikä on parasta tässä hommassa? ”Ihmiset ja se, että pääsee tutkimaan asioita. Insinöörit tutkii omia juttujaan jossain labrassa ja mä pääsen tutkiin ihmisen mieltä.”

 Entä miinuspuolia? ”No taloudelliset asiat tulee tietysti ensimmäisenä mieleen, ei oo kauheen vakaata. Joskus työajat saattaa olla vähän hankalat. Toisaalta se on myös rikkaus, ettei oo ihan pelkkää 8-16 hommaa. Pyritään kyllä siihen, että normaalisti treenataan 8-16 ajalla.”

 Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”Omien sooloesityksien suunnitteluvaiheessa musiikki on todella merkittävässä asemassa. Jotkut biisit luo mun päähän ihan valokuvantarkkoja kuvia tulevan näytelmän jostain kohtauksista. Se on aika kummallista ja tosi voimallista. Sitten tietysti hyvät työkaverit inspiroivat myös.”

 Kärsitkö esiintymisjännityksestä? ”Kyllä aina jonkinverran. Riippuu kuinka levollisin mielin esitystä on päässyt harjoittelemaan. Ennen en pystynyt tekemään samaan aikaan montaa esitystä, nykyään jo pystyn siihen. Kai tässä on sitten kehitytty. Se jännitys ilmenee mulla sillai, että kaksi viikkoa ennen enskaria mä olen tosi kireenä ja sit ihan just ennen sitä ensi-iltaa mä olen tosi hermostunut ja ihan sekasin.”

Kerro joku kommellus! ”Väskin seikkailusaarella Naantalissa oliskohan ollut kesä ´99. Näyttelijöinä oli koulusta tuttuja naamoja ja Juuselan Mika oli vastanäyttelijänä tässä kohtauksessa. Oli sellainen tulenpuhalluskohtaus ja Mika esitti merirosvopäällikkö "Kapteeni Paroni Von Kreivi af Prinssiä" ja mä sellaista tyhmempää merirosvoa " Himppua".  Himppu oli kokannu kapteenille liian tulista safkaa, josta seurasi tietysti Kapteenin tulenpuhallus. Himppu reippaana menee sammuttamaan tulen heittämällä ämpärillisen vettä kapteenin päälle. Mä menin vähän liian lähelle ja kolautin Mikaa peltiämpärillä päähän, lujaa, josta sille tuli kauhee vekki otsaan ja verta valui. Hetken mietin mitäs nyt? Sitten laskin sen huivia tuohon otsalle vekin päälle ja jatkettiin esitystä. Ei siihen vissiin tikkejä tarvittu, mutta aikamoinen vekki siihen tuli. Yhden kerran meinasin polttaa Väskin näyttämön kun ihan ekassa kohtauksessa liekki tuotiin näyttämölle näyttämön alta ja siellä oli sellaista säkkikangasta, näköesteenä. Se verho oli syttynyt epähuomiossa tuleen ja yks kaks joku katsomossa sanoi, että ”Hei tuolla palaa!” Äkkiä jauhesammuttimen kanssa sitten sinne...ja jatkettiin esitystä”, Antti muistelee.

Onko sinulle jotain mottoa? ”Julmahuvin tyyliin voisin sanoa, että ”Läpi harmaan kukon”. Tai sitten ”Minen luovuta koskaan.”

Mikä supersankari haluaisit olla ja miksi? ”No varmaan se Batman, kun se näytti niin hyvältä siinä leffassa.”

 Osaatko imitoida ketään? ”Nuorempana tein Väyrystä ja Lipposta ja Räikköstä, Mika Saloa ja Häkkistä. Semmosta peruskauraa, en mä mitenkään syvällisesti oo koskaan jaksanut niitä opetella.”

 Jos saisit viettää päivän naisena, mitä tekisit? ”Menisin varmaan uimahalliin. Ja lähtisin kaupungille katteleen, että miten pojat viheltelee perään. Vai vihelteliskö ollenkaan?”

 Jos ihminen vetäytyisi talviunille, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan? ”Waltarin ja Dostojevskin koko tuotannon. Ja leipäjuustoa. Ja aitoja karjalanpiirakoita!”

 Jos saisit tilaisuuden palata aikakoneella takaisin menneisyyteen johonkin hetkeen, minne menisit? ”Menisin siihen Yrjö Kallisen junaan, kun se yrittää mennä pysäyttämään sitä saattuetta joka on sisällissodan alkuhetkinä menossa hyökkäämään Ouluun. Etelästä lähetettiin valkoisten delegaatio, Yrjö Kallinen lähtee sitä junaa vastaan. Se oli ihan kuin jostain jännitysnäytelmästä se, luin sen tuota tulevaa juttua varten.”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

 Mistä sanasta pidät eniten? - Koti
 Mistä sanasta pidät vähiten? - Broisku
 Mikä sytyttää sinut? - Kaunis nainen
 Mikä sammuttaa intohimosi? - Paha haju
 Suosikkikirosanasi? - Hevonvittu
 Mitä ääntä rakastat? - Lasteni nauru
 Mitä ääntä inhoat? - Lasten valitus ja vinkuminen
 Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Urheilutoimittaja ja selostaja
 Missä ammatissa et haluaisi olla? - Joku vakuutus-tai automyyjä
 Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Tervetuloa! Täällä on näitä sun frendejä eli mene ja ole vapaasti!