Hamlet / Helsingin Kaupunginteatteri

Hamlet / Helsingin Kaupunginteatterin Suuri Näyttämö

Ensi-ilta 21.11. 2012, kesto noin 2h 35min väliaikoineen

Suomennos Veijo Meri

Ohjaus ja sovitus Kari Heiskanen

Rooleissa : Eero Aho, Esko Salminen, Tiia Louste, Asko Sarkola, Anna-Maija Tuokko, Kirsi Karlenius, Jouko Klemettilä, Antti Laukkarinen, Kari Mattila, Tommi Rantamäki, Valtteri Tuominen, Sami Uotila, Eija Vilpas, Tom Wentzel, Unto Nuora ja Petrus Kähkönen. Orkesterissa Tommi Lindell, Yrjänä Sauros ja Petrus Kähkönen.

Taustaa : William Shakespearen klassikkonäytelmästä on niin monenlaista versiota vuosien saatossa tehty, että kukaan ei varmasti ole perillä esitysversioiden lukumäärästä. Tunnetuin yksittäinen asia Hamletista lienee pääkallo kädessä kuvattu "Ollakko vai eikö olla", vaikkei kyseisen monologin kohtauksessa edes olla pääkallo kädessä... Omat Hamlet-kokemukseni rajoittuvat RedNoseClubin sangen oivalliseen, lähes sanattomaan tulkintaan ja Shakespearen kootut teokset-komedian lyhyehköön Hamlet-osuuteen, jossa on nähty niin tennissukkahaamua kuin sankareita sukkahousuissa hulluuskohtauksen kourissa. Oli siis aika nähdä ensimmäinen pitkä, kunnon versio! Juoni lyhykäisyydessään : Hamlet, Tanskan prinssi, saapuu isänsä hautajaisiin, samalla todistaakseen äitinsä meneen naimisiin Claudiuksen, isän veljen kanssa. Unessa Hamletille ilmestyy isän haamu, joka kertoo veljensä murhanneen hänet ja vaatii kostoa. Tästä alkaa sitten varsinainen tapahtumaketju ja syvissä vesissä kulkeva Hamlet totisesti kostaa isänsä murhan. "Jotain mätää Tanskanmaalla", kyllä!

Eero Aho / kuva Stefan Bremer,HKT

Plussaa : Esitys lähti käyntiin musiikilla jo ennen H-hetkeä ja mikäs siinä, kappale oli sangen menevä mutta jäi mieleen lähinnä se, että toinen HKT:n esitys peräkkäin jossa muusikot lavalla tavallaan toivottamassa katsojia tervetulleiksi? Tiesin ennalta tästä versiosta sen, että se on tuotu todella voimakkaasti nykyaikaan. Lavastus jo kertoi sen ennen yhdenkään näyttelijän saapumista paikalle. Pidin kyllä lavastuksesta kovasti, kerrostalo ikkunoineen mahdollisti sen, että lasien takana tapahtui myös kaikenlaista ja välillä kiipeiltiin seinillä. Se toi kokonaan uuden tason näyttämölle ja sitä hyödynnettiin hienosti. Suuria lavastevaihdoksia ei tarvittu, kun kaikki oleellinen oli samassa tilassa : makuuhuone, wc-tilat, ruumishuone... Varsinaista elämän kiertokulkua! Hamlet saapui paikalle rentona, jenkkikassi olalla. Bootsit, nahkatakki ja makeat farkut jalassa Eero Aho oli täydellinen ulkoista habitustaan myöten. Olen nähnyt muutamia todella hienoja roolitöitä Aholta, mutta tämä oli kyllä paras kaikista (ja ansaitusti voittikin blogissani Vuoden Näyttelijä-palkinnon...). Hänen ei tarvinnut kuin kävellä lavan poikki niin olin ihan myyty. Yleisön joukossakin välillä istuttiin ja otettiin kontaktia katsojiin, etenkin väliajan jälkeen. Minusta se toimi hyvin. Hulluuskohtaus olisi voitu pistää vielä enemmän yli. Aho oli kyllä sellainen dynamo Hamletina, odotin häntä lavalle takaisin koko ajan. Esko Salminen kuninkaana toi mieleeni jonkun mafiapomon, joka punoo juonia muiden päänmenoksi samalla kun kaivelee hampaitaan tai viilailee kynsiään. Tiia Louste teki myös herkullisen roolityön äitinä, mieleeni jäi hänen ilmeensä ja vahva meikkaus kohtauksessa, jossa kaikki näyttelijät odottivat kuningasnäytelmän alkua ja istuivat lavan reunalla tuoleissaan rivissä - tuijottamassa meitä, katsojia! Kuka seurasi ketä, tuli aika jännä olo! Asko Sarkola Poloniuksena oli myös hyvä veto, hänellä tuntuu olevan maneerina se tietynlainen käden liike, sillä kiinnitin siihen taas jostain syystä huomioni. Hamletkin sitä ja Poloniuksen puhetyyliä taitavasti imitoi. Jouko Klemettilä huvitti moponsa kera kaikkia. Lopun miekkailukohtauksesta pidin kovasti, se oli taitavasti toteutettu. Pidin  myös siitä, että tekstissä käytettiin nykykieltä ja runollisempaa ilmaisua sekaisin. "Mikä pössis?" kysyi Hamletkin soittaessaan kännykällä ystävälleen. Monenlaista ajatusta heräsi näytelmää katsoessa, mahtoiko Shakespeare aikoinaan tajutakaan millaisen ajattoman teoksen kirjoitti? Ruumiita syntyi ja eri konsteilla. Koston tielle kun lähtee, niin siitä ei kyllä hyvää seuraa.

Esko Salminen, Tiia Louste ja Asko Sarkola / kuva Stefan Bremer,HKT

Miinusta : Ofelia (Anna-Maija Tuokko) jäi minulle jotenkin etäiseksi ja kylmäksi hahmoksi. Musiikki oli välillä liian "päällekäyvää" jotenkin, enkä pitänyt juurikaan niistä lauluista jotka mentiin vetäisemään mikrofoniin erikseen.

Muuta : Olin niin lumoutunut Eero Ahon roolityöstä, että jutuistakin meni osa ohi korvien ja muiden työskentely jäi vähemmälle seuraamiselle. Tämä ansaitsisi ehdottomasti uuden katselukerran, tekstiähän on paljon ja varmasti muutama kohtaus aukeaisi eri tavalla kun paneutuisi kunnolla. Suosittelen kyllä kaikille ja etenkin niille, jotka ovat odottaneet uutta tuoretta tulkintaa Hamletista. Nyt kun oma "Hamlet-neitsyyteni" on mennyt, haluan nähdä toisenlaisenkin version tästä ja siihen tarjoutuu tilaisuus hyvinkin pian Tampereen Teatterissa. Sitä odotellessa! Niin, ja lisäkiitosta vielä käsiohjelmasta! Siinä oli kaikki oleellinen ja juuri sopivasti informaatiota.

Teatterikärpäseltä Hamletille neljä tähteä **** ja Eero Aholle täydet viisi *****.