Ensi-ilta kesällä 2012, kesto noin 2h 15min väliaikoineen
Tuottaja Hauhon Rouwasväenyhdistys
Ohjaus Matti Nurminen
Lavalla : Riitta Dunder, Jouni Lehtonen, Annina Nyström, Antti Korpimaa, Pekka Verho, Erja Makkonen, Timi Pitkänen, Mari Hyvärinen, Jorma Pere, Irmeli Isokivijärvi, Marita Lunnikivi, Kaija Huttunen, Pertti Mikkola, Kirsi Sinisilta, Saska Saarinen, Pertti Mikkola, Jerri Tuominen, Reijo Saarinen, Oskari Kosola, Mika Halli, Pekka Maula, Jari Sinisilta, Jukka Isotalo, Risto Tapola, Osmo Makkonen, Anna Laaksonen, Heidi Helkiö ja Matvei Ojansuu
Käsiohjelmasta poimittua tietoa taustoista : "Kirjailija-toimittaja Jyrki Maunulan antologia "Puheenvuoro kaatuneilla" ilmestyi Kustannus Mäkelä Oy:n julkaisemana vuonna 1981. Monikymmenvuotisen lehtimiesuransa aikana Maunula tapasi ja jututti satoja sodan käyneitä miehiä ja naisia. Hän kuuli tarinoita viime sodistamme ja muisteluja henkilöistä, joiden kohtalona oli kaatua "siellä jossain". Kuulemiensa kertomusten kautta Maunula kertoi vakuuttuneensa sodan olemuksen olevan yhtä kuin elämä itse. Sodalla on monet kasvot eikä yksi totuus ole toista oikeampi silloinkaan kun mielettömyys, julmuus ja kuolema hunnutetaan sankaruuden kaapuun. Pukiessaan sanoiksi kuulemiaan tarinoita Maunula halusi antaa äänen yksilöille, joiden tuntolevy taitettiin.
Leni Lustre-Pere poimi antologiasta joukon näitä kertomuksia ja käsikirjoitti niiden ympärille tähän aikaan sijoittuvan, tarinaa eteenpäin kuljettavan tekstin. Se liittää nykyisyyden lähihistorian kaipauksen, pelon turvattomuuden ja surun kyllästämiin sotavuosiin. Kuvitteellisen Kuusveden kunnan seurakuntatalo on toiminut sotasairaalana, jossa talvi-ja jatkosotien ajan työskenteli nuori lääkintälotta. Hänen muistojensa kautta päästään tunnelmiin myös rintaman takana."
(c) Marjatta Hinkkala |
Kuulin kesäteatteriesityksestä aikoinaan liian myöhään ja kun kiinnostukseni heräsi, oli näytäntökausi jo ohi. Olinkin erittäin iloinen siitä, että Puheenvuoro kaatuneilla sai yleisön pyynnöstä pari lisäesitystä Hämeenlinnan teatterin päänäyttämöllä ja vielä itsenäisyyspäivän alla. Tunnelma salissa oli käsinkosketeltavissa, uskomaton lataus. Lavalle asteli vuorotellen tarinaansa kertomaan eri-ikäiset ja erinäköiset miehet ja naiset, sodassakaan ei samasta muotista oltu. Olemus ja puhetyyli vaihteli, välillä oltiin pilke silmäkulmassakin ja huumorista huolimatta lähtö tuli. Olin todella vaikuttunut ja liikuttunutkin tästä esityksestä. En välttämättä olisi kaivannut edes kytköksiä nykymaailman menoon (paitsi ehkä viimeisen sotilaan puheenvuoron, jonka esitti Matvei Ojansuu), kaatuneiden puheenvuorot olisivat hyvin riittäneet. Hiiskumatta yleisökin istui, kukaan ei uskaltanut edes yskiä. Kaikki esiintyjät olivat erittäin hyviä ja omanlaisiaan, ohjaaja Nurminen oli saanut kyllä hienosti irti väestään juuri sen parhaan terän. Muutamia väliaplodeitakin kuultiin, ja ehkä sykähdyttävin tarina oli muonitusmies, sotamies Kustaa Kivistön tarina, jonka Timi Pitkänen upeasti tunteella tulkitsi.
Taustalle heijastettiin filmimateriaaliakin juuri sopivasti ja lopuksi nousimme kaikki seisomaan ja kuulemaan Veteraanin iltahuudon. Moni lavallaolijoista silminnähden liikuttui yleisön eleestä, vaikka kesäteatteriversiossa oli nostettu vielä lippukin salkoon. Osa tämän esityksen näyttelijöistä oli kuitenkin uusia, ja tilanne oli yllättävä.
Puheenvuoro kaatuneilla oli yksi koskettavimmista esityksistä mitä olen aikoihin nähnyt. Ohjaajan sanoin "Olemme kiitollisia heille, joiden tulevaisuus lakkasi olemasta. Jotta meillä olisi tulevaisuus. Jotta Suomi olisi."
Kiitos! Annan täydet viisi tähteä ***** ja toivon näkeväni tämän tulevaisuudessa vielä uudestaankin. Kiitos myös informatiiviselle käsiohjelmalle, josta opin paljon uutta.
(c) Marjatta Hinkkala |
Haluaisin nähdä tämän esityksen vuonna 2017
VastaaPoistaNiin minäkin!
Poista