Suomenkielinen kantaesitys 31.10. 2013 Pienellä näyttämöllä, kesto noin 2h 45min (väliaikoineen)
Ohjaus Pertti Sveholm
Rooleissa Riitta Havukainen, Jukka Rasila/Jouko Klemettilä, Vesa Vierikko, Ulla Tapaninen, Kaisa Torkkel ja Leena Uotila
Vielä ehtii-näytelmää esitettiin aluksi loppuunmyydyille katsomoille Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä, ja vuodenvaihteessa se suuren kysynnän vuoksi on siirtynyt Hakaniemeen Arena-näyttämölle. Carin Mannheimerin edellinen näytelmä "Viimeinen valssi" nähtiin sekin Kaupunginteatterin ohjelmistossa muutama vuosi sitten, ja siinä tapahtumat sijoittuivat vanhainkotiin.
Joukko pirteitä vanhempia rouvashenkilöitä on kokoontunut aina maanantaisin yhteiselle lounaalle ja kortinpeluulle Mariannen (Leena Uotila) luo. Neljän daamin joukko on harventunut jälleen yhdellä ja mukaan bridgerinkiin tarvittaisiin uutta verta. Sitä löytyykin Vesa Vierikon antaumuksella tyypittelevän arvokkaan herrasmiehen muodossa. Rakkauttakin on ilmassa. Paikalle ilmaantuu yllättäen myös Monitoimi-Tommiksi kutsuttu nuorukainen (Jukka Rasila, jota Putous-kiireissä saattaa paikata myös Jouko Klemettilä) hoitamaan erinäisiä korjaustöitä ja turvallista asumista edistäviä hommia.
 |
| Kippis mukavalle porukalle! / (c) Tapio Vanhatalo |
Olin yleisön seassa sieltä nuoremmasta päästä, mutta en silti tuntenut oloani millään tavalla ulkopuoliseksi. Väistämättä tässä vanhennutaan kaikki ja monista pienistä osasista on kiinni se, että millainen vanhuus itsekutakin tässä odottaa. Voi kunpa saisin edes hitusen mukaani siitä ajatusten lennokkuudesta ja huumorista, jota nämäkin tytöt viljelivät. Muisti pätkii ja olo on välillä turvaton, mutta yhdessä hyvien ystävien kanssa on mukava muistella vanhoja riehakkaita aikoja ja tuntea suurta yhteenkuuluvuutta. Ystävyys ei myöskään katso ikää eikä sukupuolta, kun synkkaa niin synkkaa ja siinä ei ole muilla nokankopauttamista!
Mariannen koti oli kauniisti lavastettu, itsekin viihtyisin siellä mielelläni. Ja millaisia tyyppejä! Lonkkaansa muljauttava boheemi Säde (Riitta Havukainen), mahtavaa sarkasmia viljelevä Annakaisa (Ulla Tapaninen) jolle Veikko-mies soitteli koko ajan eikä saanut hetken rauhaa. Sympaattinen ja suvaitsevainen Marianne oli kuitenkin suosikkini. Vähän höpsökin, mutta kukapa meistä ei olisi? Näkemässäni esityksessä Tommina touhusi Jukka Rasila ja itseäni huvitti se, millaisen mielikuvan tv-hommat saattavat päähän muodostaa tiedostamatta. Vaikka olen nähnyt Rasilan lavalla monesti aiemminkin, miehen tokaistessa avonaisesta ulko-ovesta kuulin päässäni välittömästi lauseen "nyt se on auki ja nyt se on kii". Positiivista supinaa mies kuitenkin kanssakatsojissa herätti, ja nyökyttelin mukana.
Vielä ehtii vaikka mitä! Antaa palaa vaan! Mukaansatempaava hyvän mielen näytelmä oli tämä, ja teemastaan huolimatta sopii kyllä nuoremmillekin katsojille.
Teatterikärpäseltä neljä tähteä ****
(esitys nähty pressilipulla)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).