Kantaesitys 29.1. 2014, kesto noin 2 tuntia (väliaikoineen)
Käsikirjoitus ja ohjaus Riku Suokas ja Heikki Syrjä
Lavalla Jari Ahola
Bändi Alabama House Band (Louie So, Teemu Broman, Ari Toikka/Henri Lehikoinen ja Pekka Siistonen)
Pari vuotta sitten tokaisin ääneen toiveen, että Maunon pitäisi ehdottomasti saada ihan oma musikaali, koska kyseessä on Vuonna 85-proggiksen ehdottomasti sympaattisin ja kiinnostavin hahmo. Ja kas, tässä sitä nyt sitten ollaan! Paikaksi valikoitui Työviksen mainio TTT-Klubi, jossa oli melkoista lauantai-illan huumaa ainakin siinä esityksessä, jota minä satuin todistamaan. Istuimme kuin sillit suolassa siellä ja loppua kohti tunnelma senkun kasvoi.
 |
| Jump! / (c) Kari Sunnari, TTT |
Ensinnäkin erityiskiitos siitä, että baaritiskit pidettiin suljettuna itse esityksen ajan ja aika hyvin väki malttoi olla ramppaamatta vessassakin kesken shown. Minä menen paikalle katsomaan nimenomaan esitystä, ei kanssayleisön mahdollista showta! Tosin vieressäni istunut nuori nainen räpelsi kännykkäänsä koko ajan. Minkä ihmeen takia kannattaa maksaa lipusta, jos itse esitys ei juurikaan tunnu kiinostavan? Ikuinen mysteeri on tämä ...
Mauno painaa pitkää päivää Lokomolla ja vaipuu päiväuniinsa. Videolla sitten käydään läpi Maunon elämää ja yllättävän monessa hommassa hänellä on sormensa pelissä ollutkin. Patea ja kumppaneita myöten sivutaan tärkeitä merkkipaaluja niin musiikissa kuin muussakin. Omakin elämäni siinä vilisee mukana, hyvin on muistissa vielä monet henkilöt ja tapahtumat menneiltä vuosikymmeniltä. Kääk, mutta totta se on! Tämähän näyttää olevan läpileikkaus minunkin musiikilliseen maailmaani. En tosin tätä ennen tiennyt, että Mauno on vetänyt urallaan koko skaalan läpi. Biisithän ovat täyttä tykitystä, oli tyyli mikä hyvänsä niin musiikillisesti kuin ulkoisestikin. Mukana oli monia klassikoita ja myös unohtuneita helmiä, joista kaikista ei olisi kyllä muistutusta kaivannut. Olihan se David Hasselhoffin kipale aikoinaan melkoinen hitti, kuten myös Don Johnsonin "Heartbeat". Huutonaurun paikka oli siinä kohdassa viimeistään, kun XL5:n Kaunis peto lähti soimaan ja jestas että bändikin tuntui silminnähden nauttivan esiintymisestä/esittelystä. Kunnon irrottelua oli havaittavissa muutamankin bändiläisen kohdalla. Ihan sen takia menisin katsomaan uudestaan.
Tämä oli ehdottomasti sellainen pläjäys, jonka pariin tullaan nimenomaan viihtymään, nauttimaan ja fiilistelemään. Ei tarvitse miettiä yhtään mitään, antaa mennä vaan. On lupa laulaa mukana ja jammailla (jos suinkin paikallaan mahtuu, aika tiivistä oli eilen). Jari Ahola ON Mauno, rokkistara henkeen ja vereen ja näkee kyllä, miten paljon hän itsekin nauttii tästä showsta. Ja ei sovi unohtaa pientä tarinaa prinsessasta ja sammakosta... Tämä on myös ikärajaton esitys, joten nuoremmatkin fanit ovat tervetulleita paikalle. Hieno juttu!
LET THERE BE ROCK !!
Maunon comeback on erittäin tervetullut musiikillinen ilotulitus, täydet viisi tähteä *****.
(esitys nähty pressilipulla)
 |
| Smells like teen spirit... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).