Suomen kantaesitys 4.10. 2013, kesto noin 2h 40min (väliaikoineen)
Ohjaus Tiina Puumalainen
Rooleissa : Puntti Valtonen, Eriikka Väliahde, Laura Alajääski, Jukka Nylund, Matti Pussinen-Eloranta, Samuli Muje, Minna Hokkanen, Mika Honkanen, Juha-Matti Koskela ja Sami Eerola
Addamsin perheen erikoiset tyypit seikkailivat alunperin The New Yorker-lehden sarjakuvassa, jonka piirtäjänä toimi Charles Addams. Aiemmin vailla nimeä olleet hahmot saivat oman televisiosarjan vuonna 1964 ja samassa rytäkässä hahmotkin saivat nimensä. Myöhemmin omituisen perheen käänteitä on seurattu myös elokuvissa ja videopeleissäkin.
(c) Teppo Järvinen |
Oma tietämykseni tätä perhettä kohtaan rajoittuu 90-luvun elokuvajulisteeseen ja yllätys olikin melkoinen, sillä kuvittelin kyseessä olevan hyytävän kauhuelokuvan. Väärät käsitykset oiottiin heti kättelyssä musikaalin pyörteissä; Addamsin perhe on toki kaukana normaalista, mutta ulkonäkö hämää. Mustaa huumoria ja toinen toistaan omituisempia käänteitä, siitähän tässä on kyse. En tiedä miksi kirjoitan tästä vasta näin helmikuun puolivälissä, mutta tässä välissä on hyvä tunnustaa, että olin katsomassa tätä marraskuun alussa ja tarkemmin sanottuna "halloweenin" aattona. Katsomossa oli ilahduttavan paljon nuorisoakin ja heitä tämänkaltainen synkkä goottihenkinen meininki varmasti kiehtoi.
Hautamanuja muistuttava orkesteri "The Graveyard Cowboys" saapui lavalle ja tarina lähti käyntiin. Olin jo ehtinyt ihastella upeita lavasteita, jotka saivat mielikuvituksen laukkaamaan ja ennakkofiilikset korkealle. Sitten tapahtui jotain mystistä; minulla oli suuria vaikeuksia pysyä hereillä! Olin lähtenyt aikaisin aamusta liikenteeseen, käynyt Vapriikissa katsomassa terrakottasotilaita ja viihdyttänyt äitiäni pitkin kaupunkia ja päivän huipentuman lähdettyä käyntiin olin nukahtamispisteessä jonkin aikaa, ties vaikka olisin hetkeksi torkahtanutkin!? Juoni jotenkin junnasi alussa paikoillaan eikä tapahtunut oikein mitään ihmeellistä. Perheen tytär Wednesday on rakastunut ihan tavalliseen poikaan (Juha-Matti Koskela) ja pojan perhe on tulossa vierailulle. Kuten arvata saattaa, kahden erilaisen maailman yhteentörmääminen on väistämätöntä ja vauhtiin päästiinkin siinä vaiheessa kun perhe Beineke saapuu paikalle. Pysyinkin sitten jatkossa hyvin hereillä.
Upea Morticia / (c) Teppo Järvinen |
Musiikissa oli mielenkiintoisia kikkoja, lattarirytmejä ja tangoa, ja tätä hyödynnettiin myös mukavissa tanssikuvioissa. Visuaalisuuden lisäksi kiinnitin huomioni itse hahmoihin, ja niistä ehdottomia suosikkejani olivat Pugsley Addams (Jukka Nylund) sekä äiti-Morticia (Eriikka Väliahde). Pugsley oli kyllä ärsyttävä hahmo, mutta hienosti Jukka veti roolin. En meinannut aluksi häntä edes tunnistaa puvun ja maskin takaa! Morticia oli täydellinen, mikä look ja mikä erikoinen kävelytyyli! Hekumoin ajatuksella, että nämä hahmot olisivat Halloweenin kunniaksi lähteneet näissä vetimissään ja maskeissaan hiukan kylille tuulettumaan. Paras asu palkitaan-illoista olisi kyllä tullut voitto kotiin!
Symppis oli myös Fester-setä (Samuli Muje), joka rakastui kuuhun. Ja mikäs se Tupsu oikein oli? Lurkki (Sami Eerola) oli näyttävä hahmo ainakin kokonsa puolesta, ja luurankoporukan tanssi oli hauskasti toteutettu. Koominen puoli meni metsään ainakin minun osaltani, etenkin Mika Honkasen meininki alkaa olla jo niin nähty tämäntyylisissä rooleissa.
Musikaali oli visuaalisesti hieno, käsiohjelmaa myöten. Omat odotukseni olivat kuitenkin jotain muuta itse toteutuksen suhteen, ja siksi annan näin jälkijunassa kolme tähteä ***. Muistutuksena itselleni tähän vielä se, että pitäisi pyrkiä kirjoittamaan mahdollisimman nopeasti heti esityksen näkemisen jälkeen, koska muisti on hatara ja jotain olennaista unohtaa takuulla.
(esitys nähty pressilipulla)
Olen samaa mieltä tuosta koomisesta puolesta, musta huumori toimi mutta mummeliksi pukeutunut mies alkaa olla inasen vanha vitsi jo. The Graveyard Cowboys oli mahtava!
VastaaPoistaJuu ja koska tässä on kulunut jo aikaa, niin muistikuvat oli jo aika hatarat noin yleensä tässä vaiheessa koittaa palata niihin tunnelmiin.
Poista