Ohjeita onnistuneeseen teatteri-iltaan

Tämä aihe on ollut tapetilla useammassakin paikassa, joten avaan minäkin sanaisen arkkuni. Eli millä konsteilla vähintään onnistutaan saamaan täydellinen elämys aikaiseksi myös kanssakatsojille :

* Saavu paikalle aivan viime tingassa. Älä missään nimessä ole tarkistanut lipuista tai teatterin pohjakartasta ennakkoon sitä, missä päin paikkasi mahdollisesti sijaitsee. Onko vasen vasen vai kenties oikea (tästä on kyllä hämääviä esimerkkejä, välillä vasen katsotaan näyttämöltä käsin ja välillä katsomosta. Sekaannusten välttämiseksi kannattaa varmistaa asia vielä ovivahtimestarilta, joka lippusi tsekkaa). Muut ovat istuneet omilla paikoillaan jo hyvän aikaa, joten pieni jumppa on aina paikoillaan. Parhaassa tapauksessa onnistut nostamaan koko rivin ylös huomattuasi, että oletkin kokonaan väärällä rivillä. Tai väärällä näyttämöllä peräti! Motkotettuasi ensin tietysti "sinun paikallasi" istuville ihmisille on joskus hyvä tsekata myös ennalta, oliko sinun lippusi sittenkin päivänäytökseen...

* Muista tälläytyä viimeisen päälle. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että miehet voivat suruttaa kaataa vaikka pullollisen Menneniä päälleen ja naiset suihkia hiuslakkaa varmuuden vuoksi normaalia enemmän. Mistä sitä tietää millainen meno ja puhuri katsomossa käy, ja pysyykö kampaus kuosissaan koko sen parituntisen. Väliajalla voi myös lisätä hajusteita, jotta tuoksupilvi on tuore ja uusi takuulla loppuun asti.

* Muista höpöttää vierustoverin ja neljän penkin päässä istuvan parhaan ystäväsi kanssa vielä valojen himmennyttyä. Näyttämöllä pyörii jo porukkaa, mutta esityshän alkaa vasta siitä kun ensimmäinen repliikki lausutaan. Sairaudet, työasiat, parisuhdeongelmat ja lasten edesottamukset ovat varmoja keskustelunaiheita, jotka takuulla kiinnostavat muitakin läsnäolijoita. Keskustelua voi myös jatkaa kesken esityksen, jos näyttämöllä ei tapahtu mitään kovin kummoista.

* Älä missään tapauksessa sulje virtaa matkapuhelimestasi. Sen voi mainiosti jättää ns. äänelliseen tilaan, "ei mulle kukaan oo tähän aikaan ennenkään soittanut". Jos se nyt sitten kuitenkin sattuisi soimaan, niin ehdottomasti siihen ON vastattava, jotta se ei siinä koko aikaa soita sitä "Hyvät, pahat ja rumat" - tunnaria. Viis siitä, vaikka näyttämöllä olisi juuri hautajaiset menossa ja kauppamatkustaja on kuollut. "Äiti tulee kohta, äiti on täällä teatterissa nyt!" Jos kuitenkin teet sen virheen, että jätät puhelimesi äänettömälle, voit kuitenkin kaivaa ihan milloin vain luurin laukustasi ja tsekata mahdolliset saapuneet puhelut, tekstarit ja someviestit. Kukaan ei huomaa sitä kaunista valonkajoa, joka ympäröi sinua kännykänräpellyksen ajan. Ei se näyttämöllekään näy. Muista toistaa säännöllisin väliajoin, koska muutenhan sinulta saattaa mennä jotain tärkeää ohi ja esityksen jälkeen on myöhäistä. Älypuhelimesta on myös iloa niille, joita esitys ei varsinaisesti kiinnosta lainkaan. Tylsistymistä estääksesi voi vaikka pelata jotain kivaa peliä siellä.

* Etkö ehtinyt nauttimaan yleisölämpiön kahvilan antimista ennen esitystä? Onko väliaikaan vielä liian pitkä matka? Huraa, onneksi olit ns. kaukaa viisas ja älysit ottaa vähän evästä mukaan. Käsilaukussa säilytettävä karkkipussi on takuuvarma valinta ja aina yhtä huomaamaton, etenkin jos olet onnistunut valitsemaan Mariannet tai Omarit teatterievääksi. Pussista riittää myös vierustovereille jaettavaksi. Sitä on myös helpointa säilyttää käsilaukussa siellä mahdollisimman monen läpän ja vetoketjun ja luukun takana, jotta herkut eivät leviä lattialle kesken esityksen. Sipsit ovat myös hyvä, suorastaan loistava valinta evääksi. Iloinen rouske täyttää katsomon ja kuuluu muutaman penkkirivin päähän niin eteen kuin taaksekin. Nälkähän siinä väkisin tulee muillekin, kun herkullinen tuoksu täyttää ilman. Juotavaakin on hyvä olla mukana, sihisevät vissypullot ja muut hiilihapolliset on varma valinta tässäkin tapauksessa. Jopa pillimehu, ja jos "reikää" ei heti meinaa löytyä, voi kaivaa sen kännykän laukustaan ja sen valolla etsiä sitä pillinpaikkaa. Nerokasta, eikö totta?

* Yskittääkö? Iskikö flunssa? Mynthoneita on hyvä olla mukana, mutta niitä ei sovi missään tapauksessa säilyttää  jo valmiiksi rasiassa käsissä, sillä siitähän pienet pastillit voivat otteen herpaannuttua levitä pitkin lattioita ja jos näin käy, niitä on ikävä lähteä noukkimaan kesken esityksen. Huom. kännykän valo on oivallinen apu tässäkin tapauksessa. Jos pastilleista huolimatta kovasti yskittää, pyri köhimään aina hiljaisimmassa ja tunteikkaammassa kohdassa. Ei ammattinäyttelijä siitä herpaannu, jos vähän yskitään. Yleensä ensimmäisen alettua muutkin uskaltautuvat yskimään, ja pian on iloinen kuoro mukana, joka suunnasta kuuluu kuin kaikuna eritasoisia kröhimisiä. Perin jännää on se.

* Etkö kuullut mitä näyttelijä lavalla sanoo? Menikö se mokoma kuiskaamaan repliikkinsä hiljaa? Kysy kovaan ääneen varmuuden vuoksi vierustoveriltasi, että mitä näyttämöllä sanottiin. Jos ei se tiedä, kysy toisesta suunnasta ja toista niin kauan, kunnes saat haluamasi vastauksen. Viis siitä, että näyttämöllä tarina on mennyt jo aika harppauksen eteen päin ja monta muutakin repliikkiä on lausuttu kuiskaten tai kuiskaamatta. Ohi ne meni kaikki jokatapauksessa, monelta muultakin.

* Eikö esitys muuten miellytä? Ilmaise kaikin tavoin, että tämä on suoranaista kidutusta ja täyttä paskaa. Huokaile ja tuhahtele äänekkäästi, pyöri tuolissasi ja vaihda asentoa koko ajan. Kelloon vilkuilu tehostaa tätä vielä. Haukottele äänekkäästi, istu kädet puuskassa ja kysy vierustoveriltasi, milloin väliaika oikein alkaa ja kauan tätä soopaa pitää vielä katsella. Jos esityksessä mainitaan esim. lause "Ja nyt mennään syömään!", huudahda kovaan ääneen "Vihdoinkin!" ja nouse seisomaan. Ai eikö se väliaika vielä alkanutkaan...? Istu nolona takaisin paikoillesi ja marise ja narise seuraava vartti. Muista mainita, että tää Hiiriä ja ihmisiä on ihan paska, toisessa teatterissa on aina paljon hauskempia esityksiä ja tänne ei tulla enää ikinä. Väliajan jälkeen muista palata paikallesi ja toista kaikki mitä tapahtui ennenkin väliaikaa, vapaavalintaisessa järjestyksessä.

* Mitä, onkos lavalla joku ns. teeveestä tuttu näyttelijä, jota et ole aiemmin missään nähnyt! Voi tätä ilon ja riemun päivää! Muista hihkaista kovaan ääneen näyttelijän oikea nimi tai vähintään se elokuva/telkkusarja, jossa hänet olet joskus nähnyt. Hardcorefanit voivat vielä mainita sen telkkusarja/leffatyypin roolihahmon nimenkin. Mukavaa triviaa näin kesken esityksen, muutkin katsomossa kaipaavat näitä tietoja juuri nyt, juuri tässä. Ja hyvä se on näyttelijälle itselleenkin muistuttaa kuka hän oikeasti on, ettei jää rooli päälle.

* Onko sinussa selvännäkijän vikaa? Oli tai ei, pitkin esitystä on hirveen hyvä myös selostaa tapahtumien kulkua suhteellisen kovaan ääneen vierustoverille ja muillekin, jotta pysyvät kärryillä. Jos sinulla on ennakkoaavistus tulevasta juonikuviosta, muista mainita se myös. Ja jos olet nähnyt esityksen aiemmin, voit päteä tiedoillasi ja ilmoittaa tulevasta yllätyksestä jo hyvissä ajoin, että muut osaavat varautua.

* Sanottiinko näyttämöllä ruma sana? "Voi kauheeta mitä kielenkäyttöä" on hyvä todeta siinä vaiheessa kun joku nuorempi näyttelijä latelee rumia sanoja, mutta jos sanojana on esimerkiksi Ritva Valkama, sille pitää kuuluvasti nauraa ja sanoa Ritvan olevan hyvä suustaan ja kielenkäytöstään. Ai että sentään, melkoinen veijari on Ritva ja vielä noin vanhalla iällään.

* Lapsille suunnatuissa näytöksissä lasten pitää istua hiirenhiljaa ja kukaan ei saa kommentoida yhtään mitään ääneen. Jos pilttisi erehtyy kummastelemaan sedän hassua hattua, toru lastasi ja hiljennä hänet useasti toistuvilla "shhhhhhhhh"-ilmauksilla. Varmuuden vuoksi voit kuitenkin selostaa, että puunrungolla jännästi luikerteleva otus on orava eikä mikään karvamato, joksi tietämätön lapsiraukkasi sitä luuli. Muutenkin on hyvä selostaa tapahtumia esityksen aikana, jotta menee näytelmän oppi varmasti perille.

* Sattuiko pikkujouluaikaan esitys? Voit huoletta vetää kunnon pohjat ennen esitystä ja pitää äänekästä showta koko esityksen ajan omalla paikallasi tai parhaassa tapauksessa mennä vielä lavallekin riekkumaan. Se on kaikista tosi hauskaa ja innovatiivistä, niin näyttelijöistä kuin kanssakatsojistakin. Lisätanssijoita tarvitaan aina vetämään uusia koreografioita. Jos vessahätä yllättää, lähde kesken esityksen vessaan ja muista nostattaa koko rivi ylös niin mennessä kuin tullessakin. Koska takaisinhan on tultava vaikka väliaikaan on viisi minuuttia enää. Täytyyhän nyt kaikki nähdä kun kerta firma on tarjonnut ilmaisen lipun. Ja jos esitys ei kiinnosta, paikasta riippuen voit hyvässä lykyssä onnistua keskittymään pelkkään juomiseen tai järjestää vaikka kädenvääntökilpailut. Ei se muita häiritse, katsokoot esitystä eikä tätä minun kisaani!

* Jokos se esitys nyt loppui? En aio taputtaa, koska en tästä yhtään tykännyt ja minulla ei vaan ole tapana taputtaa missään. Nousempa heti ylös tästä ja nostatan koko rivin jälleen pystyyn. Näyttelijäthän tykkää ns. standing ovationeista.

Lista on loputon. Mitä muita käteviä konsteja te arvon lukijat olette vuosien saatossa havainneet? Ja nämä kaikki ovat oikeasti tapahtuneet näkemissäni jutuissa...

Ei näin (39 askelta HKT, kuva Tapio Vanhatalo)