Ensi-ilta 7.2. 2014, kesto noin 2h (väliaikoineen)
Ohjaus Toni Wahlström
Käsikirjoitus Heikki Lund
Rooleissa : Puntti Valtonen, Anu Sinisalo, Susanna Roine, Seppo Halttunen, Jari Pahkin, Teemu Aromaa ja Heikki Lund
Jossain vaiheessa ajattelin, että omalta osaltani nämä todellisiin henkilöihin perustuvat musiikkinäytelmät alkaa olla jo nähty ja kuultu. Olavi Virrat, Irwinit ja Baddingit ovat saaneet kaikki omat tähtihetkensä etenkin kesäteattereiden ohjelmistossa, viime kesänä myös Topi Sorsakoski sai oman musikaalinsa. Monia näitä yhdistää tietynlainen julkisuus, viinan kanssa läträäminen, uran nousut ja laskut ja etenkin se, että tästä maailmasta on poistuttu unohdettuna, sammuneena tähtenä ja vasta kuoleman jälkeen on tajuttu henkilön ainutlaatuisuus ja merkitys suomalaiselle musiikkikentälle. Viime vuonna tuli kuluneeksi 15 vuotta Jamppa Tuomisen kuolemasta, ja tämä mies jos kuka ansaitsi vihdoinkin saada tarinansa näyttämölle. Siksipä minäkin seikkailin lähijunalla Keravalle Keuda-taloon. Muistan kyllä Jampan uran traagiset käänteet lööpeistä, joista tuli lähinnä surullinen olo, nimenomaan miehen puolesta.
 |
| Anu Sinisalo ja Puntti Valtonen / (c) Heli Tiensuu |
Näytelmän alussa ja lopussa ollaan samassa vuodessa, 1998. Jamppa (Puntti Valtonen) istuu tutkintavankeudessa Espanjassa syytettynä lapsen hyväksikäytöstä. Epätoivoinen mies keskustelee ajatuksissaan sisarensa kanssa ja kaipaa suunnattomasti lapsiaan ja Suomeen. Itse näytelmä on läpileikkaus Jampan noususta Suomen iskelmätaivaan huipulle, josta todisteena 12 kultalevyä. Silloin taotaan kun rauta on kuumaa ja Jamppa ei ehdi kotona käydä kuin kääntymässä. Suosio ja menestyksen paineet aiheuttavat tietysti monenlaista skismaa kotijoukoille ja terveydellekin. Pitäisi siirtyä vesilinjalle ja ottaa vähän iisimmin muutenkin, mutta uutta kultalevyä on tehtävä ja tanssilavoja kierrettävä. Ei ole helppoa olla julkinen eläin.
Kaihon karavaani kiersi Suomea jo 70- ja 80- luvuilla, suurin osa Jampan tunnetuimmista kappaleistahan on silkkaa mollia ja surumielistä herkistelyä ja niiden tahdissa on takuulla monet perjantaipullot narautettu auki ja itketty elämän valttikorttien ja jonkun ihanan Merjan tai Marjan menetyksen perään. Mutta jotain taikaa niissä kuitenkin on! Itse huomaan osaavani lähes kaikki tässäkin musiikkinäytelmässä esitetyt kappaleet ulkoa alusta loppuun, vaikkei meidän perheessä tiettävästi koskaan omistettu yhtään Jamppa Tuomisen c-kasettia. "Jos ystävään luottaa voit" - kappaleen pamahdettua ilmoille silmiini nousee yhtäkkiä kyyneleet ja näen itseni pikkutyttönä istumassa vanhempieni kanssa saunan jälkeen olohuoneen sohvalla limsalasi kädessäni katsomassa Lauantaitansseja. Kappaleen poljento on sellainen, että näen jo tanssikansan pyörivän linssiluteina kameran edessä ja melkein kuulen Heikki Hietamiehen äänen sanovan "Oikein hyvää iltaa hyvät ihmiset". Pieni nostalgiatrippi siis tuli tehtyä.
 |
| (c) Heli Tiensuu |
Puvustus ja peruukit olivat myös ajan hengen mukaisia, "ihania ruskean sävyjä" ja teryleenejä. Peruukeista sopisi eräänkin nimeltämainitsemattoman teatterin ottavan vähän oppia... Lavastus ei nyt kummoinenkaan ollut, mutta eipä tämänkaltaisessa esityksessä muita virityksiä juuri kaipaisikaan. Laulut ja henkilöt puhukoot puolestaan.
Puntti Valtonen on oivallinen valinta Jamppa Tuomiseksi ja hän kyllä piirtää herkän kuvan miehestä, joka ei sitten loppupeleissä ollut edes varma oliko valinnut oikean tien. Muut urakoivat useammassa roolissa, naiset hoitavat vaimot, toimittajat ja fanit ja miehet asianajajat, keikkamyyjät ja tietenkin muusikot. Ja näissä tämänsortin näytelmissähän kuuluu olla ainakin yksi irtovitsejä viljelevä venkula miekkonen, ja Teemu Aromaa hoitaa tämän pestin kyllä omaan suvereeniin tyyliinsä. Tässä niitä oli kyllä useampikin hahmo. Muusikkovitsejä oli tosin hiukan liikaa ja vitsiosasto olisi tullut selväksi vähemmälläkin tarinankerronnalla.
Esityksestä kokonaisuutena pidin hyvin paljon. Koska en juurikaan ole asiaan perehtynyt, en tiedä että antoiko tämä oikeanlaista kuvaa Jampasta nimenomaan ihmisenä, eli menikö kaikki juuri näin. Erilaisen lopun olisin minäkin miehelle suonut.
Aamu toi, ilta vei - musiikkinäytelmälle neljä tähteä. ****
(näin esityksen pressilipulla)
Haluan lopuksi kertoa pienen muiston Jamppaan liittyen. Taisi olla 90-luvun alkupuolta kun Hämeenlinnassa järjestettiin tapahtuma, jossa ensin pelattiin jalkapalloa ja sen jälkeen sekalainen joukko muusikoita kokoontui illalla jamittelemaan erääseen yökerhoon. Tapahtuman juonsi Kauppaneuvos Paukkunakin tunnettu näyttelijä Matti Tuominen ja paikalla olivat ainakin Sakari Kuosmanen, Neumann - ja Jamppa Tuominen. Iltakekkereissä muusikot esittivät omia ja toistensa biisejä lomittain ja limittäin ja lavalla nähtiin sangen sekalaisia kokoonpanoja. "Jostain syystä" en muista illasta mitään muuta kuin sen, kun kesken Levottoman tuhkimon Jamppa Tuominen singahtaa lavalle saksofonin kanssa ja vetäisee tuosta noin niin jäätävän fonisoolon, että oksat pois. Yleisö meni ihan pähkinöiksi, ja syystäkin! Olipahan veto!
Loppuun vielä yksi YouTube-video, jossa Juhani Markola, Fredi ja Jamppa potpuroivat toinen toistensa kappaleita. Kiinnittäkää huomiota etenkin koreografioihin, mutta kun tätä oikein vakavissaan katselee niin hei, onhan tää aika hemmetin komeaa kuultavaa!
Toivottavasti saamme nähdä Aamu toi ilta vei- tulevalla näytäntökaudella, Keravalla, Please.
VastaaPoista