Ensi-ilta marraskuussa 2017 Hämeenlinnan Taidekasarmilla, kesto noin 2h (väliaikoineen)
Teksti Työryhmä
Ohjaus Ria Kataja
Valosuunnittelu Veikko Pulli
Äänisuunnittelu Esko Paavola
Liikekonsultti Panu Varstala
Rooleissa : Marjo Maula, Miikka J. Anttila ja Neea Viitamäki
Arjen yksinäisistä oli vuosi sitten Hämeenlinnan Taidekasarmilla useampikin esitys enkä koskaan päässyt paikalle töiden vuoksi. Kuulin paljon ylistävää palautetta ja harmitti, että puhutteleva esitys meni minulta ohi. Vähän mietitytti kyllä erikoisen runsas sukkahousujen käyttö markkinoinnissa... Lisäksi esitys on vieraillut mm. Porvoossa ja Jyväskylän Harrastajateatterikesässä, ja nyt lokakuun alussa Arjen yksinäiset vierailee Puoli-Q:n tiloissa 2.-6.10. 2018. Jotenkin huvitti, että piti ihan "isolle kirkolle" lähteä katsomaan esitystä, joka olisi ollut mahdollista nähdä kymmeneen eri otteeseen kotikulmilla!
Marjo Maula, Miikka J. Anttila ja Neea Viitamäki |
Puoli-Q:ssa olen visiteerannut pari kertaa aiemminkin katsomassa Q-teatterin nuorten esityksiä, ja niistä on jäänyt kyllä mukavat muistot. Vesisateessa kävely paikalle ei kauheasti napannut, mutta onneksi perillä oli lämmin vastaanotto ja tarjolla oli lämmintä glögiä ja torttua. Sukkahousujakin oli tarjolla ja niiden kanssa sai kuvauttaa itseään, itse vedin sukkisten haaraosan päähäni ja lopusta väkersin Marco Hietala -tyylisen parran. Partakuvat poistin kännykästäni aika nopeasti...
Täytyy sanoa, että alkupuoliskolla olin varsin hämmentyneessä ja yllättyneensekaisessa mielentilassa. Meno näyttämöllä oli paikoin aika makaaberia, absurdia ja unenkaltaista, tilanteesta ja tunnelmasta toiseen heittäytymistä ja erilaista liikettä. Rohkeaa. Mukana niin Hamletin Ofeliat kuin Marilyn Monroet, jolle ihmiset kävivät vuorotellen hartaina kertomassa muistojaan. Huomasin viihtyväni kuin varkain etenkin siksi, että näyttelijät uskalsivat olla jotenkin niin auki ja läsnä, vereslihalla. Esityksen punainen lanka meni kyllä suloisesti ohi tajuntani varsinkin alussa, ja pieni Twin Peaks-viittaus tuntui osuvan. Hyppäsin kuitenkin rohkeasti mukaan virran vietäväksi.
Väliajan jälkeen saimme tarkemmin tutustua keski-ikäiseen yksinäiseen Ossianiin (Neea Viitamäki), joka lähti Tinder-treffeille itsensä Sirkka Sarin (Miikka J. Anttila) kanssa (Sirkka Sarihan on entisaikojen legendaarinen näyttelijätär, jonka kohtalona oli pudota Aulangolla savupiippuun). Avustajana, kannustajana ja "puhemiehenä" tällä reissulla toimi kreikkalaisen taruston hahmo Baubo (Marjo Maula), jota suoraan ja rehellisesti voisi sanoa myös puhuvaksi pilluksi. Asu oli aikamoinen, siitä propsit!
Yllättävä käänne tapahtui vielä loppupuolella, kun kaikki tulivat näyttämön etuosaan ja heittivät roolihahmot syrjään hetkeksi. Rehellistä, avointa, henkilökohtaista ja rohkeaa puhetta rooleista ja hyväksynnästä. Minulla meni vähän roskia silmiin tässä, mutta sain hienosti pidettyä itseni kasassa, vaikkei ollut edes tarvis.
Arjen yksinäiset jätti kyllä jännän, erikoisen olon. Vähän surumielisen ja haikeankin, ja vesisateen jatkumisesta huolimatta kävelin hymyssä suin takaisin Kamppiin. Kotimatkalla havahduin moneen otteeseen siihen, että tuijotin ajatuksissani ikkunasta ulos tietämättä yhtään missä mennään. Vaikuttavan teatteriesityksen merkki on se!
Kiitos Ofelia-ryhmä! Arjen yksinäiset jätti jäljen. Seuraavaa proggista mielenkiinnolla odotellen...
Lisätietoja Ofelia-ryhmän nettisivuilta.
(Näin esityksen vapaalipulla, kiitos Ofelia-ryhmä!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).