Tampereen Teatterin näyttelijöiden nuorinta kaartia edustavan Ville Mikkosen tapasin kahvila Amurin Helmessä marraskuun lopulla 2025. Heti alkuun kävi ilmi, että vuonna 1991 syntyneellä Villellä ja minulla on sama syntymäpäivä (pari vuosikymmentä tosin välissä), ja niin me jo muutaman minuutin juttelun jälkeen olimme järjestämässä tulevalle keväälle yhteisiä 90v-juhlia. ”Oon kotoisin Espoon Kilosta, vietin siellä lapsuuteni ja kävin ala-ja yläasteen. Lukiovuoteni asuin Mankkaalla. Lukion kävin Pohjois-Tapiolan lukiossa ja Tapiolan aikuislukiossa. Lisäksi oon asunut ympäri ämpäri Helsinkiä, ja vuodesta 2014 täällä Tampereella.”
 |
| (c) Antti Yrjönen |
Mitä harrastat tai miten vietät vapaa-aikaasi? ”Mä pelaan jalkapalloa. Se on aina ollut mulla vastapainona vähän kaikelle. Oon pelannut 5-vuotiaasta lähtien, eli melkein kolmekymmentä vuotta! Junnuaikoina mun joukkueeni oli FC Kasiysi, ja sitten myöhemmin FC Honka. 18-vuotiaaksi asti pelasin tosi kovalla tasolla, ja siinä taitteessa sitten näyttelijänhommat vei voiton. Mua pyydettiin Kotikatu-sarjaan ja kuvaukset vei sen verran aikaa pois jalkapallolta, että intohimoinen futiksenpeluu jäi kakkoseksi. Mun piti tehdä valinta, että kumpaan paneudun enemmän. Jos olisin valinnut toisin, pelaisin varmaan futista täyspäiväisesti. Nyt mä käyn pelailemassa aina kun töiltä ehdin yhdessä kaverijoukkueessa, jonka nimi on FC Helmi Jätkä. Vaan onhan tää näytteleminen hauskaa hommaa! Leikkiä, ja liekkini ei oo sammunut vielä, mutta kiinnitettynä näyttelijänä balanssin löytäminen työn ja levon välillä on usein aika haastavaa. Ja hei, nyt mä oon innostunut myös keilaamisesta! Oon löytänyt keilauksen salat ja oppinut kierreheiton. Frendin kanssa suunnitellaan, että perustetaan oma keilajengi. Meillä olis samanlaiset nahkarotsit ja trendaavat keilapallokassit. Hyvin esteettistä menoa, ja jengi katsois kun me tullaan keilahallin parkkikselta niinku hidastetussa filmissä ja riisutaan ne rotsit tyylillä. Big Lebowski -meininkiä, just!”
Hitsi kunpa olisin käsityöihmisiä, niin toisin sulle meidän 90v-juhliin lahjaksi itsetehdyn virkatun keilakassin! No, mutta missäs vaiheessa teatterikärpänen puraisi niin, että jalkapallokin jäi? ”Sehän puraisi jo ala-asteella. Mä olin Eija Vilppaan vetämässä näytelmäkerhossa ja tehtiin esityksiä läpi ala-ja yläasteen. Se jos mikä oli hauskaa! Sai leikkiä tosissaan. Sama leikkihän mulla jatkuu edelleen, mutta ehkä vähän syvällisemmin ja juurtuneemmin. Muistan hyvin niitä vanhoja roolejanikin. Tehtiin esimerkiksi Lumikki, ja olin siinä pahan äitipuolen korppi. Siihen aikaan pyöri Halvan salmiakkimainos ”tästä lähtee tosi hyvä svengi, tästä diggaa aivan koko jengi” (*laulaa) ja korppi lauloi sitä aina. Vaahteranmäen Eemeli olin myös. Siitä se lähti! Oon ikuisesti kiitollinen Eijalle tuosta kerhosta.”
Milloin sitten heräsi ajatus, että voisit lähteä opiskelemaan tätä alaa? ”Mä hain Kallion lukioon, sisäänpääsy jäi pienestä kiinni ja harmitti. Sitten Pohjois-Tapiolan lukiosta soitettiin, että haluaisinko tulla sinne, ja menin sitten ilmaisutaitolinjalle. En mä osaa sanoa, että milloin heräsi ajatus varsinaisesti. Jotenkin tää on ollut mulla aina mukana ja näytteleminen on ollut luontainen osa elämääni. Oon päässyt samalla kanavoimaan ylimääräistä energiaani, joka kyllä näkyi sitten muilla oppitunneilla. Aina se koulu ei napannut ja tykkäsin pelleillä… Aluksi mua kutsuttiinkin Villen sijasta Häiriköksi, ja laulettiin sitä Irwinin biisiä. Jännä juttu on se, että nuorena mulla oli aika kova auktoriteettivastustus, kun pitäisi tehdä niin kuin joku toinen sanoo. Ja nyt oikein nautin siitä! ”Sano vaan mitä mun pitää tehdä niin mä teen!” Toisten opettajien kanssa tulin oikein hyvin toimeen, toisten kanssa oli välillä vähän haasteita. No, lukion jälkeen en tehnyt hetkeen mitään ja mulla oli semmoinen rebel-vaihe vähän kaikkea vastaan. Sitten menin Voionmaan opiston elokuvanäyttelemisen linjan pääsykokeisiin ja pääsin sisään, siellä oli sellanen post-turkkalainen lähestyminen näyttelijäntaiteeseen ja osa kurssista jätti homman kesken. Mä koitin hiffata vaan siinä pedagogiassa sen, että mitä mä tästä itse saan. Oma tapa oppia. Voionmaalta hain ekan kerran Nätylle. En ollut hakenut aiemmin mihinkään vastaavaan ja menin vaan tsekkaamaan meininkiä. Pääsinkin viimeiseen vaiheeseen asti. Välissä olin skeittikaupassa ja pakohuonepelifirmassa töissä."
"Vuonna 2016 pääsin sitten Nätylle opiskelemaan. Oli jotenkin siistiä ajatella siinä sisäänpääsyn jälkeen, että näitä kiinnostaa millainen just mä olen ja miten mä resonoin muiden kurssilaisteni kanssa. Tuli jotenkin otettu olo siitä! Miten mä ajattelen ja toimin, ja miten just se luo uutta. Tuntui merkitykselliseltä, tärkeältä ja kivalta silloin – ja tietysti edelleen! Valmistuin vuonna 2021.”
 |
| (c) Harri Hinkka |
Mikä oli kirjallisen lopputyösi aiheena? ”Se oli nimeltään ”Pelintekijä”. Mä oon pelannut paljon futista hyökkäyksen alapuolella, kymppipaikalla. Siinä ollaan keskeisessä roolissa tiedostaen mitä ympärillä tapahtuu, ja heijastuu aika hyvin mielestäni teatterin tekemiseen. Kaivelin yhtymäkohtia aika syvällisestikin. Futiksessa ja teatterissa harjoitellaan ennalta yhteisiä kuvioita parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi, ja miten mun roolityö auttaa saavuttamaan sitten yhteisen päämäärän. Noin esimerkiksi.”
Entä taiteellinen opinnäyte? ”Kurssikaverini ja hyvän ystäväni Santeri Niskasen kanssa tehtiin Kylymillä kiskoilla. Meitä molempia kiinnostaa murteet todella paljon, ja esityksessä mä puhuin stadin slangia ja Santeri huasteli savvoo, oli savolainen sarjamurhaaja. Nää tyypit tapaa junan ravintolavaunussa saman pöydän ääressä eikä ymmärrä toistensa puheesta mitään, ja koko homma lähtee kunnon kierroksille. Siitä tuli todella hauska, ja rundattiin sen kanssa pitkin poikin.”
Kuka oli sinun ”kumminäyttelijäsi”? ”Alatalon Tomi.”
Hiljennymme hetkeksi ja sitten yhdessä muistelemme lämmöllä Tomia. Ville kertoo pari viikkoa aiemmin olleesta Tomin muistojuhlasta, jonne oli kokoontunut parisensataa ihmistä, ja lukee kännykästään minulle ääneen ohjaaja Juho Kuosmasen linkkaaman kauniin tekstiotteen Tomi Kontion kirjasta Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän. ”Ainoa mikä muuttuu on kaikki”, lukee tekstiotteen lopussa. Sitä jäämme miettimään.
Asiasta toiseen… Missä eri teattereissa olet näytellyt? ”Opiskeluaikana Kansallisteatterissa ja Q-teatterissa. Niin ja sit Tampereen Teatterissa. Kansiksessa tehtiin Otteita-niminen immersiivinen teos Vallilaan isoon halliin, ja se perustui leffaan Breakfast Club, jossa joukko nuoria jää jälki-istuntoon. Sitä oli siistiä tehdä. Jenni Haukiokin oli sitä katsomassa, mä menin istumaan Jennin syliin yhdessä kohtaa… Q-teatterissa oli Sinä päivänä kun Luoja teki isän, sitä ehdittiin esittää vain kerran kun korona iski. Onneksi saatiin kutsu Teatterikesään, niin päästiin vielä pari kertaa vetämään.”
 |
| Stalin kuolee/Tampereen Teatteri (c) Heikki Järvinen |
Mainitse joku itsellesi jollain tavalla merkittävä roolityö tai koko proggis. ”Jokaisessa roolissa on omat juttunsa ja kaikkia on ollut kiva tehdä. Jokainen juttu on ainutlaatuinen, ja siihen syntyy uusi kollektiivinen tekeminen, vaikka ympärillä olisikin tuttuja tyyppejä. En mä osaa nostaa sieltä mitään tiettyä roolia. Proggis hengittää aina muiden kautta. “Kaikkena sitä saa olla jne”. Tällä hetkellä mielessä päällimmäisenä on Romeon ja Julian Mercutio, sitä on ollut tosi kiva tehdä. Saa räiskiä menemään kunnolla ja on ollut vapautunut fiilis tehdä sitä.”
Onko jäänyt mieleesi joku tietty oppi tai ohjenuora? ”Nätyn kanssa oltiin kerran käymässä Työviksessä ja Sirkku Peltola sanoi meille, että ”Vaikka maailma on rikki, niin teatterissa pitää säilyä ilo”. Se on hienosti sanottu. Teatterissa saa hetkeksi heittää sivuun kaiken muun.”
Mitkä ovat omasta mielestäsi sinun vahvuutesi näyttämöllä? ”Huh, onpa vaikeeta kehua itseään! Musta tuntuu, että mä oon aika rohkea ja räävitönkin. Siedän keskeneräisyyttä. Saan nopeasti kiinni siitä miten näytellä niin, että toinen voi loistaa. Mä oon hyvä ”palauttaja”, jos pallopelitermejä käytetään. Mulla on tilannetajua, ja tykkään leikkiä rytmeillä. En stressaa, en oo ihmisenä muutenkaan mikään murehtija. Näyttämöllä ja roolissa on tietyt sovitut raamit, jonka mukaan toimia, ja osaan olla vapaa ja rento. Niinku koira, joka pääsee koirapuistoon vapaasti temmeltämään!”
Mainio vertaus! Onko sinulla jotain erityistaitoja tai kikkoja? ”Emmä tiedä, varmaan joku imitointi ja erilaiset murteet ja jonkinlainen groteskius.”
Ja sitten seuraakin hillitön kooste, josta mainittakoon ainakin Vesa-Matti Loiri, Antti Reini ja Tarja Halonen. Tietysti mainitsen myös omat ruostuneet Juho Milonoff, Juha Hurme ja Eero Ritala -imitaationi.
Mikä olisi sellainen taito, jonka haluaisit osata? ”Kyllä mä haluaisin osata soittaa jotain soitinta. Takaperinvoltti. Ja haluaisin oppia jonkun uuden kielen! 6-vuotiaana osasin laskea 16 eri kielellä kymmeneen, ja osaan ne edelleenkin. Mua kiehtoo se, miten sanat asettuu suussa toisella kielellä puhuessa.”
Ja sitten höpötelläänkin siitä, miten vaikkapa espanjalaiset puhuvat ja miten lemmikeille jutustellaan.
”Oisko hiukan omituista, jos koirille puhuttaisi normaalilla äänellä tyyliin Onko toinen siinä onko. Kellä on pallo siinä. Toitko pallon toitko.”
Ja ihmisille puhuttaisi niin kuin lemmikeille. Minä tässä istuisin ja näkisin sinun saapuvan Kuuuukas se sieltä tulee? Onko se Ville? Oooon se Ville niiiiin. ”Jep! Ja mä haen nyt santsikupin kahvia.”
Onko sinua kiinnostanut joku muu ala, jalkapallon lisäksi? Suunnitelma B? ”Mä haluaisin olla eläinten kanssa tekemisissä. Tykkään katsella eläindokkareita. Haluaisin hengailla mustekalojen kanssa!”
Sir David Attenborough alkaa olla niin iäkäs, ettei hän enää jaksa hengailla eläinten parissa. Sinusta voisi tulla uusi tyyppi, joka kiertää pitkin maailmaa ja seikkailee pitkin viidakoita esittelemässä erilaisia eläimiä? ”Niin tai uusi Steve Irwin!”
Ja sitten seuraakin Villen englanninkielinen (aussiaksentilla) lyhyt luento maailman vaarallisimmasta ja myrkyllisimmästä hämähäkistä. ”I´m gonna poke it with a stick!”
 |
| Idän pikajunan arvoitus/TT (c) Maria Atosuo |
Käytkö itse katsomassa esityksiä ja onko joku tietty esitys tehnyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen lähiaikoina? ”Kauheasti en ehdi käymään. Puhenäytelmät mua pääasiassa kiinnostaa. Pyynikin Tuntematon sotilas tuli nähtyä kesällä ja Kansallisteatterissa näin Oppitunteja eläville. Q-teatterin Rikos ja rangaistus oli tosi kova! Miro Lopperi on muuten mun lukiokaverini. Teatterikesässä oli joskus sellainen esitys kuin Burning doors, joka oli sika hyvä.”
Onko sinulla omia ”esikuvia”, joita erityisesti arvostat tai ihailet? ”Mä en nyt saa päähäni sen yhden jätkän nimeä... (*kaivaa puhelimen esiin) Jesse Plemons! Ihan helvetin hyvä näyttelijä! Esa Latva-Äijö. H-P Björkman. Mahershala Ali. Woody Harrelson. Danny McBride. Lionel Messi. Huutokauppakeisarin Markku!”
No mitäs Markku on tehnyt, että pääsi sun listalle? ”Jaa mitäs Markku on tehnyt? Hei haloo! Markku teki hirvensarvista naulakon!”
Ja yllätys yllätys, sitten seuraakin lyhyt esitelmä siitä (murteen kera), miten hirvensarvista syntyi naulakko.
”Markku on mun toteemieläin.”
 |
| Taru Sormusten Herrasta/TT (c) Maria Atosuo |
Kuka olisi ”unelmiesi vastanäyttelijä”, jos saisit maailmasta valita ihan kenet tahansa? ”Vastataan se Danny McBride, hän on ihan törkeen hauska!”
Entä kenen kanssa haluaisit laulaa dueton? ”Ekana tuli mieleeni Asa, ja kappale olisi Punainen tiili. Sitten Tampereen Teatterin tekniikan puolella on yks Tuukka, ja hänen kanssaan lauletaan yhdessä Lapin kesä.”
Mitä laulaisit minun kanssani karaokessa? ”Mitä sä haluaisit vetää?”
Sano sinä. ”Vedettäiskö me duetto? Vai jotain muuta? Mehän vedettäis Kasevan Striptease tanssija!”
Kukaan ei varmaan arvaa, että seuraavaksi vähän lauleskeltiin, ja lisäksi kerroin tarinan siitä kun olin Biisikärpänen-ohjelman alkukarsinnoissa ja jouduin laulamaan juurikin tätä samaista Kasevaa.
Tästä onkin hyvä jatkaa seuraavaan kysymykseen. Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”Välitön läsnäolo ja estottomuus. Huoleton olo, jossa ihminen ei välitä muiden mielipiteistä. Inspiroivaa on se, että osaa nauraa itselleen eikä pelkää virheitä. Antaa vaan mennä.”
 |
| Last Christmas - Viimeinen joulu/TT (c) Maria Atosuo |
Mitä sinun mielestäsi on ”teatterin taika”, vai voiko sitä edes selittää? ”Teatterin taika on hetkissä ja siinä, kun katsojien ja näyttelijöiden välille saadaan aikaan jokin määrittelemätön ulottuvuus. Se voi olla myös hyvin yksilökohtaista. Toinen saa sen henkilökemiasta, toinen tietystä ihmisestä tai aiheesta. Taika on kaikille eri, ja voi muodostua yksittäisistä hetkistä, piikeistä. Teatteri voi nostaa katsojassa esiin jotain tiedostamatonta ja täysin odottamatonta.”
Kerro joku sählinki. ”No, viikko sitten Romeossa ja Juliassa Mercution kuolinkohtauksessa mulla oli unohtunut ase povarista. Siellä se oli tarpeistopöydällä. Tybalt ja Romeo juttelee keskenään, ja mä saan kuiskattua Benvoliolle, että hakisi mun aseen. Benvolio saa sen haettua, sujauttaa povariinsa ja siitä mun povariin, josta kaivan sen juuri oikealla hetkellä. Se oli lähellä, mutta ei nyt mikään varsinainen moka tai sählinki. Sormusten Herrassa Aragorn eli Antti Reini sanoi välillä Rautapihan sijaan Ruosteportti. Jotain metallihommaa nyt kuitenkin, vähän sinne päin.”
Ja seuraavaksi Ville kertoo tarinan siitä, kun hän ja Risto Korhonen olivat sinisissä kokovartalospandexeissa Sormusten Herran alussa ”vesihahmoina” reilun parin sekunnin ajan juoksemassa lavan poikki. ”Meitä ei edes näkynyt sen satubalettikankaan takaa, mutta juostiin vaan! Mun vesihahmon nimi oli Vesi-Matti Lori-Lori. Mietittiin Riston kanssa, että tehtäiskö Tampere-taloon jatko-osa, jossa seikkailisi ainoastaan nämä meidän vesihahmot.”
Sinä ja Risto Korhonen sinisissä spandexeissa. Katsoisin! Klassikot lavalla osa IV. Sama kai se Ristolle, että kenen Villen kanssa siellä lavalla trikoot päällä kekkuloi…”Niin, voisi siinä olla Majamaakin mukana. Risto, Ville ja Ville. Ken on heistä kaikkein Villein. Risto ois se Ken.”
Mehän voitais muuten perustaa rap-duo VilleTalle! ”Niin voitaiskin! Nyt äkkiä joku Jare tai Jore vielä kehiin. Jore ja VilleTalle! Ehkä Marjarannan Jore?"
Erikoisin kohtaaminen katsojan kanssa? Onko sinua pysäytelty kadulla tai muuta vastaavaa? ”Vooooi että on. Tämä tapahtui kesällä Prismassa. Pikkuinen poika tuli jännityksestä täristen kertomaan, että olin ollut Putouksessa hänen lempparinsa. Pojan äitikin tuli siihen ja kertoi, että poika oli imitoinut mun sketsihahmoani joka päivä ja osaa kaikki jutut ulkoa. Otettiin sitten yhteiskuva. Ihana, sympaattinen kohtaaminen.”
Kysymykseeni hyvästä muistosta Ville aloittaa ”Tää on hyvä mutta kauhee eiku en mä tätä voi kertoo eiku kerron kun aloitin” ja kertoo sitten erikoisen tarinan siitä, miten päätyi erinäisten vaiheiden jälkeen ystävänsä kanssa putkaan otettuaan kaupassa -60% alennuksella olevia pasteijoita paistopisteestä paljain käsin. Olisi tullut halvemmaksi ostaa koko laatikollinen alennuksella kuin maksaa sakot.
”Tuli vähän alennuspasteijoille hintaa! Kyllä me kaverin kanssa sitten tälle episodille naurettiin koko päivä.”
Sähän olet vielä pahempi kuin se muinoin kaupoissa väijynyt tillinhaistelija! Otit paljain käsin pasteijoita! ”Mikä? Tillinhaistelija? Pasteijanhypistelijä iski jälleen!”
Ja sitten Ville kertoo tarinan siitä, miten kaveriporukalla olivat Helsingissä baarissa ja jutelleet siitä miten nauru tarttuu. Lähteneet sitten bussilla Espooseen ja Villen vieressä istunut kaveri oli alkanut tuosta noin hekottelemaan jotain. Lopulta koko bussi oli nauranut ja kukaan ei tiennyt mille nauretaan. Saivat vielä ennen poistumista kunnon aploodit. Viikkoa myöhemmin netissä pyöri viraali video, jossa joku tyyppi saa koko metrovaunun nauramaan.
Jos sinun elämästäsi tehtäisi näytelmä, millainen esitys se olisi ja kuka olisi sinun roolissasi? ”Se olisi varmaankin erittäin paska musikaali, jossa kukaan ei osaisi laulaa. Musikaali joka menee pieleen. Mun roolissani olisi Huutokauppakeisarin Markku! Sillä olisi pirusti sooloja, joiden sanoja ei muistaisi ollenkaan. Kuiskaajalla olisi hommia. Kuiskaaja olisi pääroolissa! Ovet olis kiinni, kukaan ei pääsisi sieltä pois. Yleisön olisi pakko katsoa tämä spektaakkeli loppuun. Esityksen nimi olisi just joku Rikos ja Rangaistus, ja kaikki luulisi tulleensa katsomaan klassikkoa vaan olisikin jotain aivan muuta.”
Niin se rikos olisi siinä, että siellä Huutokauppakeisarin Markku hypistelisi pasteijoita ja rangaistus olisi se, ettei kukaan pääsisi pois? ”Hahahhah, esityksen nimi olisi Design by Markku, ja siinä Markku tekisi pasteijoista tuolin ja samalla laulaisi päin helvettiä.”
Lukitaan tämä vastaus. Mitä sanoisit nuorelle itsellesi? ”Kurota vaan korkealle, kunhan muistat pitää jalat maassa. Ja ole nöyrä.”
.jpg) |
| Romeo ja Julia/TT (c) Emil Virtanen |
Jos sinulla olisi supersankaripuoli, mikä olisi supervoimasi ja hahmosi nimi? ”Johtaja! Sillä olisi hitosti USB-johtoja! Mä liikkuisin vain päivisin, klo 8-16. Asuna olisi nilkkasukka munassa, ei muuta. Ehkä joku pipo.”
Jos ihminen menisi talviunille, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan viihdykkeeksi tai evääksi siltä varalta että heräät kesken unien? ”Hyvää ruokaa pitäisi olla. Sit mä pelaisin Pleikkaria ja polttelisin pilveä. Buffetpöytäkö? Ei kun iso Vanilja-Puffet, jonka päällä mä makaisin ja murtaisin siitä keksiosasta paloja silloin tällöin.”
 |
| Mercutio/Romeo ja Julia (c) Heikki Järvinen |
Jos voisit aikakoneella palata menneisyyteen johonkin tiettyyn aikakauteen tai hetkeen, minne menisit? ”Kukkaislapseksi Woodstockin hippimeininkeihin menisin.”
Mikä olisi markkinointi/vaalilauseesi tai elämäkertasi nimi? ”Housut pois ja järki käteen!”
Mitä haluaisit kysyä minulta? ”Milloin oot viimeksi ollut onnellinen?”
Kyllä mä just nyt olen onnellinen. Meillä on ollut kivaa ja hauskaa tässä, ja mulla on kohta ystävän kanssa treffit ja siitä menemme teatteriin yhdessä. ”Kiva kuulla, ja hyvä vastaus.”
 |
| TalleVille :) |
Mitä terveisiä lähettäisit katsojille? ”Muistakaa, että täällä ei olla yksin. Yhdessätekemisessä on voimaa. Ja ottakaa koirista mallia.”
Mitä aiot tehdä seuraavaksi? ”Mä meen tekeen ruokaa ja sitten meen pelaamaan futista.”
Bernard Pivot`n kymmenen kysymystä :
1. Mistä sanasta pidät eniten? - Pitkät kalsarit
2. Mistä sanasta pidät vähiten? - Dinneri
3. Mikä sytyttää sinut? - Virhe
4. Mikä sammuttaa intohimosi? - Tasaisuus
5. Suosikkikirosanasi? -Vittu
6. Mitä ääntä rakastat? - Pieru
7. Mitä ääntä inhoat? - Itikka
Pierussahan muuten on parasta se, ettei koskaan tiedä millainen ääni tulee. Yllätyksellisyys. ”Joo! Meillä on kumppanin kanssa se Guess my fart-leikki, eli jos sulla on pieru tuloillaan, pitää sanoa Guess my fart, toinen tekee suullaan sen äänen ja sitten päästät pierun. Ja tuli millainen hyvänsä, sun pitää sit sanoa ”Hö, aika lähelle!”
8. Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla?- Mustekalatutkija
9. Missä ammatissa et haluaisi olla? - Aivokirurgi
10. Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? -Näin vannoutuneena ateistina varmaan Guess my fart! Ja sit tää jumala vastais mulle, että ”Prrsttsrt.” Ja mä päästäisin pierun ja sanoisin ”Ei sinne päinkää!”
Kiitos ja anteeksi. Ei tässä mennyt kuin reilut kaksi tuntia. ”Ihanaa, kiitos ja hei!"
