perjantai 10. kesäkuuta 2016

Peppi Pitkätossu / Järvenpään Teatteri

Peppi Pitkätossu / Järvenpään Teatteri

Ensi-ilta 8.6. 2016, kesto noin 1h 45min (väliaikoineen)

Astrid Lindgrenin tarinoiden pohjalta dramatisoinut  Staffan Götestam
Suomennos Liisa Ryömä
Ohjaus Tuija Töyräs
Musiikki Jan Johansson
Pukusuunnittelu Kirsi Manninen
Lavastus Mikko Rantanen
Äänisuunnittelu Jussi Hongisto

Rooleissa : Vilma Kärkkäinen, Venla Kosonen, Markus Peltola, Aino Larvala, Ritva Moilanen, Päivi Käyhkö-Isomäki, Lassi Videnius, Ilpo Halonen, Anja Veck, Marja Parviala, Liana Raadik-Östring ja Karoliina Isomäki

 Minähän peräänkuulutin uusia mestoja kesäteatterireissuilleni ja heti alkoi tapahtua. Kuulin Huvikummun kutsun ja niin löysin itseni seuraneitoni kanssa Vanhankylän kartanon tiluksilta jonottamassa Peppi Pitkätossun ensi-iltaan. Harmitti, etten älynnyt tällä kertaa laittaa apinakuviollista taskumekkoani päälle (HKT:n Pepissä kirmailin muiden peppimekkoisten kanssa portaissa aika suvereenilla tavalla).

 Ennen esityksen alkua ehdin kateellisena ihastella lavastusta, joka suorastaan kutsui kiipeilemään ja keikkumaan eri tasoihin. Oi niitä lapsuusaikoja, kun meikäläinenkin vielä kiipeili puihin ja parvekkeelta toiselle tuosta noin. Nyt on niin kankeassa kunnossa, että hyvä kun jalka nousee vähän jyrkempään katsomoon!

Peppi Pitkätossu vauhdissa

 Asiaan. Saimme ensin tutustua Herra Tossavaiseen (se hän juuri on nimeltään Aino Larvala), joka oli varsin ilmeikäs ja eläväinen tapaus sekä Heppu Hevoseen (Ritva Moilanen), jonka olemuksesta tuli mieleeni Kansiksen Maaseudun tulevaisuuden ravuri Jarmo Asserdahl. Liekö sukua? Mihin lie pilkut hevoisesta kadonneet...? Siivouspuuhissa ilmeisesti. Sitten paikalle pelmahti varsinainen energiapakkaus itse Peppi (Vilma Kärkkäinen) kera kadehdittavan värikkään mekkonsa. Väkeä alkaa tupata Huvikummulle jatkuvalla syötöllä : ensin Tommi ja Annikka (Markus Peltola ja Venla Kosonen), sitten sössiaalivaristontäti rouva Ryppyliini Ryppynaama Ryöppyvaara (Päivi Käyhkö-Isomäki), sitten pari hölmöä varasta, pari vielä hölmömpää poliisia ja iso kolonna merirosvojakin. Tietysti tehdään täsmäiskut myös sirkukseen, jossa nöyryytetään melkoisen lihaksikasta voimamiestä ja kouluun kiertotaulun pariin (miten muuten 6 ja 6 voi tehdä 12, jos 7 ja 5 tekevät 12 myös? Onko meitä huijattu?), josta opettaja pikku hermolevolle. Tokihan höynäytetään myös rosmoja ja etenkin poliiseja, ja kukkahattutätien hienostelukesteillä käydään hyppimässä pöydillä ja aiheuttamassa muuten vaan pahennusta. Ihanan anarkistista meininkiä, jota on kiva katsella näin katsomosta käsin ja nauraa mukana. Tosielämässä vastaavaa kohellusta en kauaa katsoisi ilman, että silmät pullistuisi minullakin päästä ja höyry nousisi korvista. Saattaisin jopa uhata huostaamisella!

 Lapsikatsojia oli mielettömän paljon katsomossa ja heille koko esitys on melkoista herkkua. Saa kikattaa ja hurrata ja huudella Pepille ja hassuille kohkaajille. Eläväinen meininki oli kyllä yleisön joukossa ja spontaaneita huutoja kuului sieltä täältä, silkkaa ihanaa riemusta nauramista ja "Hyvä Peppi!"-kannustusta. Pieni varoituksen sana lienee paikallaan, sillä itselleni tuli palava halu pomppia kengät jalassa sängyllä ja viritellä liukumäki jostain suoraan sänkyyn, ripustaa tuoli keinuksi, lyödä naama kakun kermavaahdon sekaan ja pistää hösseliksi koko aikuisuus. Sain hillittyä kotona itseni pahimmilta ylilyönneiltä, mutta entä piltit pienoiset, jotka energisestä esityksestä virtaa ja uusia ideoita täynnä kotiutuivat?

Kahvikutsusekoilua 

 Hauskoina yksityiskohtina jäivät mieleeni Herra Tossavaisen riemu lahjasitruunasta (verrattavissa erääseen Alfrediin ja pesusienenhypistelyyn), Kapteeni Pitkätossun flirttaava katse kohti rva Ryöppyvaaraa, poliisien kottikärryt ja jännitys siitä, lähteekö tuulen mukana lavastekukkaset lentoon. Mieleeni syöpyi myös lausahdus, että ensin pitää lähteä, jotta voi palata takaisin. Nerokasta!

 Väliaika oli yllättävän pitkä (30min) ja siinä ajassa olisi ehtinyt tutustua hienoon miljööseen paremminkin ja mennä kuulemma myös hevosajelulle. Me jämähdimme kuitenkin kartanoravintolan sisätiloihin nauttimaan herkuista ja höpöttelemään, miljööntutkailu jäi nyt seuraavaan kertaan.

 Suosittelen kaikille lapsille ja lapsenmielisille, oivallista kesäviihdettä hienolla paikalla! Lisäinfoa tämän linkin kautta.

Esityskuvat (c) Sami Lamberg

(näin esityksen kutsuvieraana, kiitos ensi-iltakutsusta Järvenpään Teatteri!)


2 kommenttia:

  1. Oli kyllä oikein vinkeää ja vauhdikasta menoa, mekin pidimme! Herra Tossavainen taisi olla suosikkini, sitruunareaktio oli kyllä hulvaton. Ja se flirttikatse, oijoi, siinä taisi mennä Ryppyliiniltä polvet veteliksi. Oikein mainiota teatteria oli, ei valittamista, ehdoton lapsiperhesuositus.

    VastaaPoista

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).