Ensi-ilta 17.6. 2016, kesto noin 2h 20min (väliaikoineen)
Näytelmäksi sovittanut ja ohjannut Olli-Matti Oinonen
Lavastussuunnittelu Marjatta Kuivasto
Pukusuunnittelu Maria Salminen
Äänisuunnittelu Roope Mäenpää
Kampausten ja maskien suunnittelu Tiia Ahvenjärvi
Rooleissa : Lotta Huitti, Kake Aunesneva, Esa Latva-Äijö, Jarmo Perälä, Leena Rousti, Jukka Pitkänen, Rinna Paatso, Idalilja Raipia/Senni Kurittu, Timo Julkunen, Tommi Rantamäki, Pauliina Puurila, Janne Turkki, Ari-Kyösti Seppo, Nina Tienhaara, Timo Allinniemi, Mika Lepistö ja Visa-poro
Torstaina Reinikaista katsomassa Tampereen Komediateatterissa ja perjantaina lisää poliiseja Pyynikin Taivaan tulet-enskarissa... Sää vaikutti lähteissä varsin kolealta ja sateiselta, ja kerrankin olin pakannut mukaan lisävaatetta ja sadeviittaa. Niitäpä ei loppupeleissä sitten tarvittukaan, sillä näytelmän edetessä sääkin parani ja lopussa aurinko paistoi oikein kunnolla (niin taivaalla kuin näytelmän tunnelmassakin).
 |
| Rauni Väänänen (Lotta Huitti) |
Tv-sarja Taivaan tulet toi neljällä tuotantokaudellaan Kemijärven suuren yleisön tietoisuuteen kertaheitolla. Meikäläinen jaksoi katsella ensimmäistä kautta muutaman jakson, sen jälkeen ote hyytyi ja muut riennot veivät voiton. Iltaisin olin harvoin kotona ja en vielä silloin tainnut tajuta, että Yle Areena pelastaa siinä vaiheessa kun digiboxin nauhoitus tuottaa pettymyksen. Pyynikin julkistettua tämänkesän näytelmänsä mietin heti, että kuinkakohan mahtaa sarja taipua parituntiseksi näytelmäksi. Toki Pyynikki miljöönä mahdollistaa monenlaista tapahtumapaikkaa, mutta noin muuten. Tietysti rönsyjä ja henkilöhahmoja on karsittava, sehän on selvä.
Rauni Väänänen (Lotta Huitti) palaa takaisin kotikonnuilleen Kemijärvelle työskenneltyään aiemmin "Kilon poliisina" Espoossa. Meno, meininki sekä työskentelytavat ovat pohjoisessa hiukan erilaisia ja se aiheuttaa vähän haastetta "etelän likalle". (Tai "etelän pillulle", ihan miten haluatte...) Raunin äiti on muutamaa vuotta aiemmin hukkunut avantoon ja huhut liikkuvat kylillä yhä. Raunin isä Pekka (Kake Aunesneva) on hyvää vauhtia höperöitymässä mökissään ja siinä sivussa on sekaantunut hämäriin bisneksiinkin. Isän ja tyttären suhde on avainasemassa tarinan kannalta ja Pekka-isän suusta kuullaan mielestäni liikuttavimmat lauseet. Lisäksi sitten puidaan Raunin rakkausasioita, sillä kukkapuska kädessä häntä lähestytään useammastakin suunnasta. Itäviinabisneksiä selvitellään myös sekä kaupunginjohtaja Strömin (Rinna Paatso) luokkaretkellä kadonneen Sini-tyttären tapausta. Näissä kupletin juoni oli minulle sangen selvä, tosin tehtaanjohtaja Launiksen (Tommi Rantamäki) ja hänen vaimonsa (Pauliina Puurila) kuvioista olin ihan pihalla ja keskityin tuijottelemaan kaunista järvimaisemaa kun kerran siihen mahdollisuus oli.
 |
| Erkki, Rauni ja Aimo |
Pidän kovasti Lotta Huitin tavasta replikoida selkeästi ja olla luontevasti hötkyilemättä tilanteessa kuin tilanteessa, ja tälläkään kertaa hän ei tuottanut pettymystä. Mahtavaa oli nähdä pitkästä aikaa Rinna Paatsoa tositoimissa (ja miten ihastuttavia vaatteita kaupunginjohtajalla olikaan!), tosin valitettavasti alkupuoliskolla hän vain joutui istuksimaan työpöytänsä ääressä sanomatta sanaakaan. Kake Aunesneva Pekka-isänä liikutti elämänmakuisilla tarinoillaan, poliisipäällikkö Junni (Jarmo Perälä) taas oli hupaisa viljellessään joka väliin englanninkielisiä lausahduksia tutuista poliisisarjoista ja kyllä vaan, Skandinavian komeimmalta urospoliisilta eli Peltoniemen Aimolta (Esa Latva-Äijö) olisin mielelläni ottanut kukkapuskan vastaan. Vähän jäi hämärän peittoon, että missä vaiheessa Rauni retkahti lääkäri Erkki Viherkoskeen (Jukka Pitkänen) oikein kunnolla. Leena Rousti teki lähtemättömän vaikutuksen kapakkaruusuna ja entäs sitten se No Man's Landin vakioporukka Lötjönen ja Muukkosen veljekset (Ari-Kyösti Seppo, Timo Allinniemi ja Mika Lepistö). Miesten karaokevedot tulivat niin sydämestä, että. Ja Lötjönen jättikokoisessa pyhäpuvussaan vielä piti niin liikuttavan puheenkin häissä.
 |
| Karaokeväkeä ja Aimo näemmä vapaalla |
Ismo Alangon ehtymättömästä kynästä syntynyt tv-sarjan musiikki soi hienosti tämän tästä ja jotenkin siinä oli tietynlaista taikaa kun vahva musiikki pauhasi, katsomo pyörii, järvimaisema aukeaa ja tuuli käy järveltä päin naamaa. Jonkinsortin ytimessä ollaan siinä. Komeimman biisin vetäisee lopuksi sitten Timo Allinniemi, ja koko porukka yhtyy lauluun mukaan. Aurinko paistaa. Mieli on keveä. Visa-poro popsii jäkälää nautinnollisesti pureksien. Eläköön kesäteatteri!
Esityskuvat (c) Leena Klemelä
(näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Pyynikin Kesäteatterille kutsusta)
 |
| Isä ja tytär |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).