Tohtori Zivago / Helsingin Kaupunginteatteri

Tohtori Zivago / Helsingin Kaupunginteatterin Suuri näyttämö

Euroopan kantaesitys 3.10. 2013, kesto noin 2h 55min (väliaikoineen)

Käsikirjoitus Michael Weller

Laulujen sanat Michael Korie ja Amy Powers

Sävellys Lucy Simon

Suomennos Sami Parkkinen

Ohjaus Hans Berndtsson

Rooleissa : Tuukka Leppänen, Anna-Maija Tuokko, Anna-Maija Jalkanen/Marika Westerling, Esko Roine, Helena Haaranen, Sanna Saarijärvi, Antti Timonen, Tom Wentzel, Peter Achrén, Anna Victoria Eriksson, Tanja Huotari, Saara Hurme, Heidi Iisalo, Juha Jokela, Annamaria Karhulahti, Kirsi Karlenius, Ilkka Kokkonen, Petrus Kähkönen, Hanna Mönkäre, Jyri Numminen, Unto Nuora, Emilia Nyman, Sami Paasila, Lasse Pajunen, Raili Raitala, Mira Ravald, Henri Sarajärvi, Aleksi Seppänen, Inka Tiitinen, Valtteri Tuominen, Mikko Vihma, Jussi Ziegler, Luka Haikonen/Wiljami Miettunen, Markus Saari ja Katri Liikola

18-henkinen orkesteri, jonka kapellimestarina Markku Luuppala

Taustaa : Tohtori Zivago perustuu Boris Pasternakin klassikkoromaaniin ja moni muistaa etenkin elokuvaversion, jonka pääroolissa Omar Sharif tohtoroi. Helsingin Kaupunginteatteri pääsee nyt ensimmäisenä Euroopassa esittämään tätä musikaaliversiota tarinasta, joka sijoittuu 1900-luvun alkupuolen Venäjälle. Runoileva tohtori Juri Zivago (Tuukka Leppänen) törmää yllättävässä välikohtauksessa arvoitukselliseen Laraan (Anna-Maija Tuokko), ja mies ei saa naista enää mielestään. Maassa kuohuu, tsaarinvalta kaatuu ja pian koko Venäjä on yhtä taistelutannerta ja mikään ei ole enää entisellään. Tarinassa on historiaan ja politiikkaan viittaavaa viritettä hyvinkin paljon, mutta kaiken kruunaa riipivä Jurin ja Laran rakkaustarina. Lara on naimisissa Pasha Antipovin kanssa (Antti Timonen), Zivagolla on Tonjansa (ensi-illassa Anna-Maija Jalkanen). Laran mies katoaa sodassa, ja hän pestautuu vapaaehtoisena lääkintäjoukkoihin auttamaan. Hänen ja tohtori Zivagon tiet kohtaavat jälleen, mutta vain hetkeksi.

Anna-Maija Tuokko ja Tuukka Leppänen / kuva Charlotte Estman-Wennström

Plussaa : Minulle oli Tohtori Zivago ainoastaan nimenä aiemmin tuttu, joten en tiennyt oikeastaan tarinasta mitään. Massiivisista mainosjulisteista kuitenkin osasin päätellä jotain jo varhaisessa vaiheessa. Kuvasta huokui niin lämpö kuin kylmyyskin; sotaa ja viimaa, joka käy luihin ja ytimiin ja pääparin välillä olevaa mystistä kipinää, joka osuu ja uppoaa suoraan sydämeen. Samat teemat toistuivat näyttämöllä jo lavastuksessakin. Metallinhohtoiset elementit saatiin valoilla muuntumaan niin värikylläiseksi, loistokkaaksi tanssiaissaliksi kuin hyytäväksi kylmäksi metsäksi sodan keskellä. Kohtauksista ja musiikista tuli väistämättä mieleeni parikin kuuluisampaa musikaalia - nimittäin Les Misérables ja Viulunsoittaja katolla. Ilakoivassa hääkohtauksessa (jossa nähtiin myös mainio tanssi-battle) ja "Kotitalon laulussa" mieleni liisi Anatevkan kylään, "Et armoa saa" julman Strelnikovin laulamana ja joukkokohtaukset lipunheilutteluineen toivat mieleeni Les Misin, ja nämä molemmat vertaukset vielä nimenomaan positiivisessa mielessä. Olen tottunut näkemään Tuukka Leppästä tanssivana ja laulavana energiapakkauksena, samoin Anna-Maija Tuokkoa ilakoivana blondina. Nyt näin jotain aivan muuta! Vaikutuin siitä, miten molemmat olivat ikään kuin "aikuistuneet", rauhoittuneet ja rauhoittaneet koko olemuksensa tätä varten. Parin välillä oli vahvaa kemiaa ja lakanoissakin pyörittiin aistikkaasti. Molemmat suoriutuivat isoista rooleistaan hienosti, niin laulullisesti kuin näyttelijäntyöllisestikin. Erittäin tyytyväinen olin myös Antti Timosen roolityöhön. Jäätävä pahis! Jäin tosin miettimään sitä, että miten lyhyessä ajassa nössönoloisesta Pashasta muokkaantui julma ja kylmä Strelnikov. Missä välissä se oikein tapahtui, sillä muutos oli suuri? Motiivit tulivat lopulta selville. Täysin uusi tuttavuus minulle oli Anna-Maija Jalkanen Tonjan roolissa. Miten kaunis ja kuulas ääni hänellä olikaan ja muutenkin hän oli roolissaan niin "mukava", että sympatiani olivat sekä Laran että hänen puolella koko ajan. Laran ja Tonjan kohtaaminen kirjastossa oli hieno ja etenkin yhteinen duetto, jossa molemmat miettivät suhtautumista toisiinsa ja Juriin. Lisäksi pakko kehua Esko Roineen jykevää tummaa lauluääntä! Joukkokohtauksissa väkeä ja turkkeja ja partoja vilisi, sodan keskellä pidin hitaasti liikkuvista hahmoista ja taustalle liimaantuvista ruumiista. Mieleeni jäi myös kohtaus, jossa taustalta hiippailevat tummat hahmot ripustivat takkinsa rekkiin roikkumaan ja alta paljastuikin juhlatamineet. Ovelaa! Lauluista ei mikään tullut niin tutuksi, että olisi vielä hittiaineksia, johtunee siitä että kyseessä on uusi musikaali eikä vielä niin tunnettu. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa, sillä soitto soi hienosti ja lauluissa oli syvyyttä ja tunnetta mukana. Haikea rakkaustarina varmasti liikuttaa väkeä niin katsomoon kuin katsomossa. Toivon niin.

kuvat Charlotte Estman-Wennström, HKT

Miinusta : Pakko myöntää, että välillä lavastuksen teräsputkista tuli mieleeni Sibelius-monumentti, joka on avattu ja levitelty pitkin näyttämöä. Suurta näyttämöä käytettiin kyllä hyödyksi kauttaaltaan, mutta odotin jotain todella näyttävää ja massiivista, jotain muuta kuin samaa vaihtuvaa metalliputkistohässäkkää. Vähän ihmettelin myös sitä laatikoiden jatkuvaa roudaamista edes sun takaisin, roudaamista nimenomaan. Kappaleet eivät tosiaan jääneet mieleeni, mikä ei ole negatiivinen asia, mutta jostain muistini sopukoista alkoi myöhemmin kuulumaan ihme nannatus ja sehän olikin väliajan jälkeen kuultu "Naiset ja lapset". En pitänyt siitä yhtään, se oli ihan kuin jostain toisesta maailmasta koko kappale. Ennen sensuelliä rakastelukohtausta tapahtunut sängyn pyörittely pitkin lavaa sai minut lähinnä huvittuneeksi, tuli mieleeni että "kunhan ei nyt vaan sattuisi mitään ja joku putoaisi kyydistä".

Muuta : Narikkajonossa kuulin useammankin narisevan sitä, että mukana ei ollut Laran teemaa. Mitä ihmeen Laran teemaa? Hyvä siis etten tiennyt Zivagosta mitään etukäteen, ei tullut pettymyksiä. Ihmiset hyvät, kyseessä ei ole elokuvasta tehty musikaalisovitus, joten Laran teemaa ei kuulla. Kuullaan sen sijaan paljon hienoja kauniita kappaleita, joten tulkaa ja yllättykää! Ja ostakaa hieno käsiohjelma ja hipelöikää sitä kantta!

Tohtori Zivagolle neljä tähteä ****.