Ensi-ilta 8.10. 2013, kesto noin 2h 30min (väliaikoineen)
Käsikirjoittajat : Mato Valtonen, Sakke Järvenpää ja Jalle Niemelä
Ohjaus Jalle Niemelä
Koreografia Hilppa Lampi
Kapellimestari Costello Hautamäki
Rooleissa : Markku Häkkinen, Mira Luoti, Ilari Hämäläinen, Roope Salminen, Antti Peltola, Tero Porali, Markku Porkka, Mikko Jokinen, Lasse Turunen, Hilppa Lampi, Mikko Peltoniemi, Veera Lehtinen, Jutta Järvinen, Sini Saajakari ja Jussi Hongisto
Bändi : Hate Kinnunen, Jussi Kinnunen, Kimmo Parviainen, Pekka Virtanen ja Costello Hautamäki
Taustaa : Lahtelainen tanssi-ja soitinyhtye Sleepy Sleepers perustettiin 1974 ja heti seuraavana vuonna ilmestyi ensilevy Sinulle äiti. Bändi herätti aikanaan melkoista hässäkkää missä tahansa liikkuikin, kappaleet joutuivat radiossa soittokieltoon, porttikielto napsahti lähes kaikille mahdollisille lavoille ja paikallisiin nimismiehiin tutustuttiin jokaisella keikkareissulla. Bändi herätti pahennusta provokatiivisilla sanoituksillaan ja keikoillaan, jossa mikään ei ollut mahdotonta. Sanoituksissa vilisivät niin Kekkoset kuin Idi Aminitkin, mentiin takaisin Karjalaan ja Suomi-Neuvostoliitto-Seuran Kajaanin osasto paheksui yhtyeen toimintaa ja kertoi sen vahingoittavan jopa Suomen ja Neuvostoliiton suhteita. (Mitenkäs se Leningrad Cowboys ja Puna-armeijan kuoro muuten...) Kuka, mitä, häh? - musikaali kertoo bändin alkuaikojen tarinan Pulu-kertojahahmon (Markku Häkkinen) näkökulmasta.
kuva Ilkka Siitari |
Plussaa : Naurettavan tyhmä lavastus, Kekkos-rekvisiittaa ja Hitlerin kuvaa seinällä, junttimaista vaatetusta, mauttomia ja alatyylisiäkin tanssikuvioita, huutoa ja mölinää, viinan kanssa ördäämistä, videolla Mustanaamio-asuisia sankareita, älyttömiä peruukkeja, takapuolennäyttämistä, paljaita tissejä, traktorilla ajelevia iloisia peltopellejä, tanakkaa soitantaa, typeriä sanoituksia. Siinä se lyhykäisesti = kohtalaisen täydellinen Sliippari-musikaali siis! Väliajalle mentäessä olin nauranut melkeinpä yhtäjaksoisesti alusta loppuun, tuntui jotenkin niin absurdilta nähdä ja kuulla Sibeliustalon lavalla äijiä heilumassa "Syö lanttuva"-biisin tahdissa ja bodya, sporttia ja tsemppistä. Tiedän, että yksikin tuttavani katseli pilven reunalta hymyssä suin kun Saaran Jaava pamahti soimaan! Itse olen kuunnellut (lue pakotettu kuuntelemaan) Sinulle äiti-kasettia repeatilla eräissäkin ristiäisissä serkkupoikani pakottamana ja myöhemmin sitten esittänyt ylpeille vanhemmilleni näitä kulttikipaleita livenä ennen kuin olin edes koulussa. Tältä pohjalta musiikillinen anti olikin silkkaa mannaa, mitään näin älytöntä ei ole kuunaan ollut eikä tule olemaan. Bändi soitti todella tykisti ja laulupuolella oltiin suhteellisen autenttisia, osa biiseistä kun mölistiin ja osa vedettiin kunnon rock-asenteella, niin kuin Sleepparit konsanaan. Bändin riveissähän vaikutti aikanaan soittajien kermaa niin Dave Lindholmista Albert Järviseen kuin Costello Hautamäkeenkin. Roope Salminen (Mato) ja Ilari Hämäläinen (Sakke) vetivät biisit "aikuisten oikeesti" parhaiten, Markku Häkkinen vastasi siitä aidoimmasta meiningistä kuitenkin. Hänen hahmonsa oli muutenkin eniten mieleeni, samoin nimismiehenä mesonnut Markku Porkka. Mira Luotia ei tässä esityksessä nähty lainkaan, hänen tilallaan Saarana hääräsi Veera Lehtinen. Jussi Hongisto oli loistava Dave Lindholm! Taustalla pyöri hupaisia videoita aina Kekkos-paperinukeista lähtien vanhoihin lehtileikkeisiin ja kuvatallenteisiin. Miten ahdasmielistä meininkiä aikanaan on ollutkaan! Näin jälkikäteen on hyvä naureskella. Kaljaa kioskeihinko? Ei ikimaailmassa.
Miinusta : Naurettavan tyhmä lavastus, junttimaista vaatetusta, huutoa ja mölinää, liian pitkiä mietintätaukoja, amatöörimäistä näyttelemistä paikoitellen, ontuva käsikirjoitus, puskafarssihuumoria, liian pitkäksi venytettyjä kaupunginhallituksen kokouksia paperilautasista. Väliajan jälkeen hillitön meno lässähti ihan täysin, eikä tunnelma siitä enää noussut. Haukotutti jopa. Ymmärrän kyllä käsikirjoittajien tarpeen nostaa Pulun kohtalo tähän mukaan, mutta Sliippari-musikaali olisi tarvinnut loppuun jotain aivan muuta kuin tyhjän pyörätuolin! Kunnon nosteen! Nyt poistuttiin vähän sellaisella "hohhoi"-tunnelmalla. Missä oli kaikki perinteikäs rekvisiittaosasto? Painiasuja, supersankareita, suksia, peruukkeja, naisten kokouikkareita? Yksi pumpattava Barbara sentään nähtiin, mistä kiitos.
Muuta : En voi olla mainitsematta sitä, että yksi hykerryttävimmistä teatterimuistoistani tapahtui väliajalla. Arvokkaanoloinen seurue siemailee puvut päällä valkoviiniä hienoista laseista ja nauttii kevyttä suolapalaa samalla. Keskustelu soljuu mukavasti musikaalin tunnelmissa : "On se kyllä kun sanoista ei saa mitään selvää, että mitä ne oikein laulaa!" Kontrasti oli niin suuri, että tämä jäi ikuisiksi ajoiksi mieleeni. Jospa käsiohjelmassa olisi kivan P-ristikon lisäksi ollut vaikka valikoitu pala lyriikoista, jotta kaikki olisivat pysyneet kärryillä?
Kuka, mitä saunassa veteli ja ketä, mitä, häh
Kuka, mitä saunassa veteli ja ketä, mitä, häh
Taisi olla Eero kun kiuasta veti, mitä, häh
Kuka, mitä saunassa veteli ja ketä, mitä, häh
Olitko se sinä?
Vai olinko se minä?
Ai mitä, häh?
Suosittelen kaikille entisille ja nykyisille humuille ja rokuille. Sliippari-musikaali Sibeliustalossa! Hei kamoon, matkustakaamme aikakoneella 70-luvulle ja kerrotaan tämä visio tulevaisuudesta bändin jätkille. Kuka tekisi seuraavaksi Kake Singers-musikaalin? Anyone, pliis?
Diu diu diu diu diu... Alkupuoli oli viiden tähden tykitystä, kokonaisuudelle kolme tähteä ***.
Itse kävin katselemassa keskiviikkona, ei hassumpaa menoa vaikka Sliippari-tietämykseni läheni nollaa. Itse kökötin ekan puoliajan jossain transsissa ja hihittelin säännöllisesti, osa jutuista meni iloisesti ohi mutta meininki oli mainio.
VastaaPoistaTuliko tarve tutustua Sliippareiden tuotantoon tarkemmin? Minulla itselläni on kuuluisa Soppa-dvd, jossa vanhoja keikkataltiointeja ym. sälää...
Poista