Pyry Nikkilän tapasin elokuun
puolivälissä 2013 Hämeenlinnan teatterin yleisölämpiössä,
Pojat-musiikkinäytelmän harjoitusten välissä. Samassa pöydässä
istuivat haastateltavina myös pojat Eppu Pastinen ja Jyri Ojansivu,
joten mahdolliset välikommentit ovat lähtöisin heidän suustaan...
Helsingin Haagasta kotoisin oleva Pyry
on syntynyt 1989 ja horoskooppimerkiltään hän on kaksonen.
Mitä harrastat? ”Mä harrastan
pyöräilyä ja ruuanlaittoa. (vieressä Eppu ja Jyri purskahtavat
nauruun). Mun bravuurini ruokapuolella on tulossa vasta, en oo niin
hyvä kokki vielä...” Pyry naurahtaa.
Eppu : ”Pyry on sellainen luova
kokki, se rakentaa niistä aineksista mitä kulloinkin sattuu
kaapista löytymään!”
Mitä sanoisit erityistaidoiksesi?
(kysymys aiheuttaa taas nauruntyrskähdyksiä) ”Pyöräily ja
ruuanlaitto! Hehhee! Mun taidot menee varmaan tuollaisen pinnallisen
näyttelijäntyön sarakkeeseen. Ohjaaja Snoopi Siren sanoi kerran
treeneissä, että kaikki erityistaidot nyt vaan laitetaan tähän,
eli tässä Pojat-jutussa on kaikkee sellaista pientä rävellystä.
Mä oon myös opetellut vislaamaan tätä juttua varten, se tosin
joko tulee tai ei...”
Mikä olisi sellainen taito, jonka
haluaisit osata? ”Jotenkin tuohon edelliseen vielä, niin mä koen,
että mä olen silleen aika kehollinen näyttelijä, mutta haluaisin
ehkä sitä viedä vielä vähän pitemmälle. Sitten olisi kiva olla
sillai ihan suvereeni laulaja, että laulun kanssa olisi sellaista
leikittelyä. Nyt kun laulun kanssa on sillä tasolla mitä on, ja
musiikkinäytelmän pääroolissa vielä, niin on mulla kyllä ihan
luottavainen olo ja tää on vielä kivaa haastetta. Joo, mutta se
laulu ja sellainen liikkeellinen virtuositeetti olisi sellaiset
taidot, joita haluaisin kehittää.”
Osaatko soittaa jotain soitinta?
”Kyllä mä osaan soittaa, oon soittanut pitkään kitaraa ja osaan
soittaa myös pianoa jonkin verran. Puhaltimia mä taas en osaa
soittaa, oon nimittäin kokeillut”, Pyry kertoilee ja muut
hihittävät taas vieressä.
Löytyykö suvustasi muita
teatterialan ihmisiä? ”Anna-Leena Härkönen on mulle kuulemma
jotain kaukaista sukua, mutta ei mulla muita oo. Jussi Nikkilän
kanssa en oo sukua, vaikka meillä sama sukunimi onkin.”
Milloin olet kiinnostunut teatterista?
”Ala-asteen lopussa järjestettiin sellainen ilmaisutaitoryhmä ja
mä menin siihen mukaan, silloin jo jotenkin kiinnosti teatteri. Sit
me tehtiin Kanneltalolle sellainen proggis ja mä olin siinä parina
vuonna mukana. Sit se vaan jäi kun kaikki kaverit lähti siitä
ryhmästä pois. Mä pystyin kyllä elämään ilman teatteria koko
yläasteen ihan mainiosti, mutta sitten mä päädyin Kallion lukioon
ja siellä sitten taas kiinnostuin näyttelemisestä. Sanotaan näin,
että teatterista kiinnostuin lukiossa vasta kunnolla, eli mitä
enemmän teki, sitä enemmän kiinnostuin. Niin se on ollut ainakin
tähän saakka”, Pyry summaa.
Pyry Nikkilä / kuva Teatterikärpänen |
Alan opinnot? ”Tällä hetkellä
opiskelen viidettä vuotta Teatterikorkeakoulussa, eli olen
näyttelijäntyön kandi ja toivottavasti joskus vielä maisteri.
Vuonna 2009 pääsin kouluun ja toisella yrittämällä.”
Entä muut mahdolliset opinnot? ”En
oo opiskellut muuta kuin teatterihommaa, yksi välivuosihan siihen
kerkesi tulla. Olin sen ajan yhdessä kahvilassa tosi huono barista
ja sitten musiikkihommia tein, bändin kanssa keikkailuhommia ja
sellaista, mutta en oo kerennyt opiskelemaan mitään muuta.”
Onko olemassa vaihtoehtoa B, eli mikä
muu ala mahdollisesti kiinnostaisi? ”Ne on just tähän
näyttelijäntyöhön liittyviä asioita, mutta se musiikkihomma
olisi sellainen kyllä, kun tykkään soittaa ja tykkään säveltää.
Esimerkiksi elokuvasäveltäminen voisi olla sellainen, joka
kiinnostaisi ja josta voisin saada paljonkin irti. Toinen, mihin oon
tuolla Teakissa just tutustunut, on tuo liikkeellinen puoli, eli
tanssi kyllä kiinnostaa mua myöskin.”
Miksi haluat juuri näyttelijäksi?
”Vastaan niin, että mä oon ollut aika ujo poika ja oon tottunut
siihen, että varsinkin sosiaalisessa tilanteessa, missä on enemmän
ihmisiä, oon tottunut olemaan se tarkkaileva tyyppi siellä, ja sitä
kautta oon kiinnostunut siitä, että miksi ihmiset käyttäytyy tai
toimii tietyllä tavalla. Sit oon painanut aina mieleen, että
tommonen tyyppi toimii tuolla tavalla, okei. Se on kaikki mennyt
tänne jotenkin pankkiin. Ja sit kun on päässyt kokeilemaan
jonnekin lavalle, niin oon tajunnut, että mullahan on hirvee määrä
materiaalia täällä! Se on varmaan ollut se, joka on pannut alulle
sen, että oon tajunnut, että tää voisi olla hiton kiinnostavaa.
Nyt vielä lisäksi se, että mä tykkään tästä niin paljon!
Pääsee tekeen töitä ihanien ihmisten kanssa, pääsee toimimaan
ja koheltamaan eri tunteiden kanssa. Se pitää ihmisen elossa aika
hienolla tavalla”, Pyry summaa tuntemuksiaan.
Millaisessa tilanteessa ”teatterin
taika” sinulle parhaiten ilmenee? ”Mulle se ilmenee ehkä siinä,
että jos mä tuun vaikka treeneihin, niin mulla on tavallaan se
tietty painolasti mikä sinä päivänä tai sinä aikaperiodina
mulla on ollut päällä ja mä tuun kaiken sen kanssa sinne
treenitilaan. Sit meillä on treenit tai esitys tai joku, ja mun
kuuluu ja mä saan unohtaa sen kaiken. Mä en oo keksinyt muuta
tapaa, millä pääsisi irtaantumaan hyvällä tavalla siitä omasta
arjesta ja omasta elämästä myös. Se tuntuu tosi hyvältä ja
sitten voi vaan nauttia ja leikkiä, ja mun mielestä teatteriin
kuuluu aina se leikkiminen. Sillä ei ole väliä, että kuinka
vakavaa juttua mä teen, aina siinä jutussa joku hymyilyttää. Ja
sitten kun treenit tai esitys on ohi, mä huomaan että mulla on
energiaa ja hyvä olo, lähes poikkeuksetta. Jossain siellä on se
taika mulle.”
Onko sinulla mahdollisesti omia
esikuvia? ”En osaa kyllä sanoa, mulla ei oo ikinä ollut sellaista
tiettyä idolia. Aina silloin tällöin nousee jotain nimiä, just
kun katon vaikka elokuvia ja vaikutun jonkun näyttelijän työstä,
ja sit tuun seuranneeksi sen työskentelyä jatkossakin ja vaikutun
lisää. Ai niin, nyt tuli ykskaks mieleeni Antti Holma! Sen kundin
tekemisistä mä olen jotenkin todella innostunut viime aikoina.”
Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä,
jos saisit valita ihan kenet tahansa? ”Olisi kyllä siistiä
näytellä Charlie Chaplinin tai Buster Keatonin kanssa, vedellä
jotain kesäteatterisettiä.”
Onko sinulla jotain tiettyä
roolihaavetta? ”Joku joskus sanoi, että kaikki Oscar-ehdokkaat on
jotenkin tosi risaisia ja särkyneitä hahmoja, olisi kiva tehdä
joskus joku sellainen kuurosokea pianisti, jolla on valtavan iso
sydän, mutta ei mitään sosiaalisia kykyjä. Tää kyllä liittyy
elokuvamaailmaan, mutta olisi hauska tehdä suomalaisessa elokuvassa
sellainen rooli, joka olisi tosi syväksi kirjoitettu, koska tuntuu
siltä, että aika usein ne on sellaisia nuoren pojan kasvutarinoita,
jotka meikäläisille lankeaa. Ja pahista olisi kiva näytellä!”
Missä eri teattereissa olet näytellyt
ja omasta mielestäsi onnistuneimmat roolityösi? ”Olen näytellyt
Helsingin Ylioppilasteatterissa, Teatterikorkeakoululla,
Ryhmäteatterissa ja nyt olen täällä Hämeenlinnan teatterissa.
Näistä mulle on jäänyt mieleen se Kullervo, joka oli meidän
klassikkonäytelmänä tokalla vuosikurssilla, se oli sellainen kiva
proggis tehdä ja mun mielestä se roolityö jäi kanssa mieleen
sillai, että sitä oli nasta tehdä.”
Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”Mua
inspiroi eniten varmaan toiset ihmiset tällä hetkellä, enemmän ne
kuin jotkut biisit tai taulut tai syksyn tuoksut. Mä inspiroidun
ihmisistä mun ympärillä, jostain piirteistä tai ihan mistä
vaan.”
Podetko ramppikuumetta? ”Poden, mä
olen aika kova jännittäjä. Koulun alussa mä olin vielä paljon
kovempikin jännittäjä. Mun kehossa käy jotain outoa, Teakissa
treeneissäkin saattaa sydän sykkiä ihan kolibrin lailla jostain
syystä. Mä en ymmärrä, että mitä mä oikein jännitän. Nyt mä
oon päässyt sen yli sillä tavalla, että mun mieli on rauhallinen,
vaikka mun keho käy ihan ylikierroksilla. Ehkä tästä mennään
jotain kautta kohti jotain parempaa. Toisaalta siitä kyllä myös
nauttii. On ollut kyllä muutamia sellaisia esityksiä, missä en ole
jännittänyt juuri ollenkaan, niin oon huomannut, että siitä
puuttuu myös jotain.”
Onko sinulla jotain omia ”rituaaleja”,
joita teet ennen esitystä? ”Kyllä mä aina yritän ottaa jotain
lämpöä, jotain liikuntaa. Siihen sitten taas vastapainoksi se,
että pyrkii rauhottaa ittensä, hengittää syvään. Vähän
tollasia niin kuin ääripäitä. Musta olis hyvä, jos pääsis
huutaan pari kertaa oikein kovaa, se myöskin aktivoi mussa jonkun
ääripään siellä mun olemisessa, et saa vähän molempia , niin
sitten on sellainen tuntuma, että okei nyt voi tehdä isolla
skaalalla.”
Kerro joku legendaarinen kommellus tai
vastaava, joka on sattunut näytöksessä! ”Mulla meni olkapää
sijoiltaan yhdessä esityksessä. Mä jatkoin sen esityksen loppuun
ja se palautu kyllä takaisin aika nopeesti, mutta oli se kyllä aika
äärimmäinen kokemus. Siinä kans tajuaa sen adrenaliinin määrän,
et sit vasta kun esitys loppuu niin huomaa sen, että miten paljon
sattuu. Sit Ylioppilasteatterin aikoihin tehtiin Mustikkamaan
kesäteatterissa Hamletia, niin yhdeltä näyttelijältä murtui käsi
laulaessaan biisiä mikrofoniin... Se vaan veti sen biisin ja
esityksen loppuun! Rautaisia tyyppejä!”
Kerro joku oikein hyvä muisto! ”Mulla
tuli mieleen semmoinen, kun meillä on mökki tuolla pohjoisessa,
Rovaniemestä vähän Kittilään päin, ja muistan lapsuudesta
sellaisen jutun, kun oltiin järven jäällä ja mä näin mun ekat
ja toistaiseksi ainoot revontulet. Se oli hieno hetki, toivon kovasti
että näkisin vielä joskus revontulia.”
Käytkö katsomassa muiden esityksiä
ja onko joku jäänyt viimeaikoina mieleesi? ”En varmaan tarpeeksi
käy, mulla se menee vähän kausittain, et välillä mä innostun ja
sit tulee käytyä tosi paljon teatterissa, ja sit taas välillä on
niin, ettei jaksa yhtään mitään sen päälle mitä itte tekee.
Viimeksi taisin nähdä Linnateatterissa Turussa sen Peep Shown,
pidin siitä kyllä”, Pyry muistelee.
Tulevia rooleja ja muita töitäsi?
”Itse asiassa huomenna menen näyttelemään sellaiseen
Juhannusyö-nimiseen lyhytelokuvaan. Näyttelen sellaista vähän
epämiellyttävää poikaa. Mua vähän jännittää, kun se
kuvankerronta sillä mun hahmolla on rakennettu röökinpolttamisen
varaan, ja mä en oo ikinä polttanut yhtään tupakkaa. Hänen
pitäisi olla sellainen karismaattinen ja vakuuttava tyyppi, et se
yskiminen ei taida kyllä yhtään sopia siihen...”
Kiinnostaisiko sinua tulevaisuudessa
myös ohjaaminen tai käsikirjoittaminen? ”Olis se kyllä kivaa.
Mulla ei oo koskaan ollut sellaista suurta paloa ohjaamiseen tai
käsikirjoittamiseen, mutta kyllä se kiehtoo se ajatus hyppäämisestä
sinne toiselle puolelle kans, et mitä voisi itse tavallaan
näyttelijänä antaa näyttelijöille, kun tietää sen olon ja
tietää sen yhteisen kielen.”
Onko sinulla jotain mottoa? ”Yhdessä,
rakastaen.”
Jyri ja Eppu : ”Tuon sä keksit
kyllä just nyt!”
Osaatko imitoida ketään? ”En mä
osaa. Oon sen verran itsekriittinen. Vaikka olisi jotain vähän
sinne päin, niin mä en uskalla sanoa että mä osaan.”
Mikä supersankari haluaisit olla ja
miksi? ”Kyllä mä olisin varmaan Lepakkomies, koska siinä on
jotain sellaista melankoliaa, jota mä löydän ittestänikin
välillä. Sellaista pientä erakkoa.”
Jos voisit viettää päivän naisena,
mitä tekisit? ”Kyllä mä tutkisin itseäni totta kai, ja kyl mä
sitten tutkisin myös jotain miestä, jos vaan pääsisin tutkimaan.
Et miltä se läheisyys tuntuu naisesta ja naisen kehossa. Aika jännä
ajatus! Sit loppupäivän mä vaan tuumailisin ja kävisin syömässä
hyvin.”
Jos ihminen vetäytyisi syksyllä
talviunille, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan? ”Hyvää,
säilyvää ruokaa. Ottaisin muutaman hyvän kirjan ja pienen lampun,
jotta mä näkisin lukea. Sit ottaisin jotain vitamiinipitoista
juomaa, ei liian makeeta. Ja ehkä kahvit olis ihana keittää
siellä, kunnon nokipannukahvit!” intoilee Pyry.
Jos rakentaisit puuhun majan, mitä
ottaisit sinne mukaan? ”Mulle riittäis varmaan akustinen kitara ja
kuusi olutta.”
Jos voisit aikakoneella matkata
menneisyyteen johonkin hetkeen tai ajankohtaan, minne matkaisit?
”Olisi nastaa mennä vaikka 50-60- luvulle ja sit katsoo vaikka
omia vanhempia, kun ne on ollu lapsia. Se olisi tosi
mielenkiintoista!”
Mitä aiot tehdä seuraavaksi? ”Aion
käydä nostamassa 20€ rahaa.”
Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :
Mistä sanasta pidät eniten? - Pehmis
Mistä sanasta pidät vähiten? -
Lopeta
Mikä sytyttää sinut? - Katse
Mikä sammuttaa intohimosi? -
Itsekkyys
Mikä on suosikkikirosanasi? -
Vatunvatunvattu
Mitä ääntä rakastat? - Sellon
ääntä
Mitä ääntä inhoat? - Röyhtäisyn
ääni lähellä korvaa
Mitä muuta kuin omaa ammattiasi
haluaisit kokeilla? - Poliitikko
Missä ammatissa et haluaisi olla? -
Poliitikko, heh!
Jos Taivas on olemassa, mitä toivot
Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Viereinen
ovi!
Pojat-musiikkinäytelmä Hämeenlinnan
teatterissa, lisätietoja tämän linkin alta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).