Ensi-ilta 19.9. 2013, kesto noin 2h 10min (väliaikoineen)
Ohjaus ja sovitus Pasi Lampela
Rooleissa Merja Larivaara ja Eero Aho
Taustaa : Ingmar Bergmanin käsikirjoittama "Kohtauksia eräästä avioliitosta" (Scener ur ett åktenskap) nähtiin Ruotsissa erittäin suosittuna televisiosarjana 1970-luvun alkupuolella. Bergmanin teokset tunnetaan muun muassa avioliiton ja perheyhteyden kuvauksista sekä vastuun, uskonnon ja kuoleman pohdinnoista. Näytelmä kertoo onnellisesta avioparista, Johan (Eero Aho) ja Marianne (Merja Larivaara) ovat olleet pitkään naimisissa, heillä on kaksi ihanaa lasta, hyvät työpaikat, arki sujuu ja kaikki tuntuu olevan päällisin puolin enemmän kuin hyvin. Vaan mitä tapahtuukaan, kun toinen puolisoista kertoo rakastuneensa toiseen, halunneensa jättää kaiken taakseen jo useiden vuosien ajan? Alkaa raastava tasapainoilu entisen ja nykyisen välillä, suut puhutaan puhtaaksi viimeinkin. Onko avioero ainut ratkaisu?
 |
| Eero Aho ja Merja Larivaara / kuva Yehia Eweis, HKT |
Plussaa : Alun radiohaastattelussa käy heti jännällä tavalla selväksi pariskunnan valtasuhteet. Toinen puhuu vuolaasti kehuen itsestään, toinen näkee itsensä vain toisen kautta eikä osaa avautua. Pariskunta vaikuttaa jopa raivostuttavan tyytyväiseltä nykyiseen elämäänsä ja tavalliseen arkeen. Pian alkaakin sitten paukkua, kun keskustelu toisensa perään päättyy jonkinsortin riitaan ja pahoitettuun mieleen. Toinen sitten tiputtaa pommin ja kertoo pettäneensä jo pitkään, ja lähtevänsä uuden rakastettunsa kanssa ulkomaille heti seuraavana päivänä. Petetylle ei paljoa mahdollisuuksia anneta, vaan hänet jätetään kylmästi ja tylysti täysin yksin ajatustensa kanssa. Sekä Eero Aho että Marja Larivaara tekevät todella loistavaa työtä näyttämöllä. Tunteet räjähtelevät ja kemiat toimivat, parin välillä on kipinöitä. Roolisuoritukset menevät suoraan iholle ja ihon alle. Väkisinkin tulee mieleen, että näyttelijöiden välillä täytyy olla todella vahva luottamus toisiinsa ja ohjaajalla myös kanttia pistää kaikki peliin. Luotto siis pelaa, toisin kuin roolihahmoilla. Lavastus oli pelkistetty, eipä siinä isompia lavastuksellisia kikkoja olisi tarvittukaan. Suurin osa kohtauksista käytiin joko keittiön pöydän ääressä tai sängyssä. Mieleeni jäi vahvasti etenkin kohtaus, jossa väsynyt Johan istahtaa lepotuoliin kuulemaan Mariannea lukemassa päiväkirjaansa ääneen. Riidat ja lauseet, joita suutuspäissään ilmaan heiteltiin tuntuivat kovasti naurattavan yleisöä. Huvittavaltahan ne varmasti ulkopuolisesta kuulostavatkin. On sitä itsekin suustaan joskus päästänyt lauseita ja sanoja, joita olen katunut jälkikäteen ja jotka uudelleen kuultuna tuntuvat äärimmäisen naurettavilta. Kovin oli tuttua. Edessäni istunut vanhempi pariskunta katsoi toisiaan useammankin kerran syvälle silmiin esityksen aikana. Mietin, mitä he mahtoivat miettiä.
 |
| kuva Yehia Eweis , HKT |
Miinusta : Suurempia moitteita en havainnut, tosin väkivallan käyttö meni osittain aika överiksi ja näytti omalta paikaltani aika falskilta. Paiskaaminen tuolia vasten olisi riittänyt.
Muuta : Jälleen kerran osoitus siitä, että massiivisia lavasteita ja ihmisiä lavan täydeltä ei tarvita. Suosittelen esitystä etenkin kaikille, jotka ovat joskus olleet parisuhteessa tai ovat parhaillaankin. Näytelmä voisi olla kenties hyvä keskustelunavaus, portti johonkin uuteen. Itselleni päällimmäisenä jäi mieleen ajatus, että "puhukaa toisillenne vaikeistakin asioista, kuulkaa ja etenkin kuunnelkaa". Merja Larivaara nosti osakkeitaan jo Viettelysten vaunussa ja tässä taas noustiin muutama pykälä. Eero Aho puolestaan vankisti asemiaan yhtenä miespuolisista suosikkinäyttelijöistäni. Miehen lavakarismaa ei voi muuta kuin ihailla.
Kohtauksia eräästä avioliitosta saa täydet viisi tähteä *****.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).