Haastattelussa Anna Böhm

  Näyttelijä Anna Böhmin tapasin hämeenlinnalaisessa Kahvila Villa Marengissa maaliskuun puolivälissä 2026, Minna Canthin päivänä. Helsingistä kotoisin oleva Anna on syntynyt 1992. ”Helsingissä olen syntynyt ja asunut. Lisäksi työt ja opiskelut ovat vieneet Lahteen, Turkuun ja Tampereelle. Ja Espanjassakin asuin nuorempana.”

 Tähän väliin täytyy jo mainita, että jutut lähtivät rönsyilemään heti alkumetreillä siihen malliin, että Anna suosiolla vaihtoi junalippunsa seuraavaan junaan eikä siihen alkuperäiseen olisi ehtinytkään. Parin ensimmäisen kysymyksen jälkeen olin jo kertomassa hotsista, hämeenlinnalaisesta paikallisherkusta. ”Hotsi kahella” Marin Grilliltä, kaikille tiedoksi tämä. Pari kysymystä kysyin jälkikäteen meilitse, nämä on merkitty * -merkillä.

Anna Böhm (c) Laura Malmivaara

 Mitä harrastat? ”Luen paljon. Kuulun kirjapiiriin, jossa luemme järjestyksessä läpi kaikki Finlandia-voittajat. Olemme nyt päässeet Juha Hurmeen Niemi-kirjaan (2017) asti. Tapaamme kerran kuussa ja keskustelu avaa aina uusia näkökulmia juuri luettuun teokseen. Piiristä on muodostunut hyvin tärkeä yhteisö minulle. Lukemisesta olen pitänyt aina, opin lukemaan 5-vuotiaana. Rakensin välillä olohuoneeseen majan ja luin siellä kirjojani, ja eväänä oli täytetty patonki. Ihanaa aikaa! Leikki ja pienet ilot. Kirjapiirin lisäksi olen ollut mukana myös kirjoittamispiirissä, jossa kokoonnuimme jonkun luo ja teimme erilaisia kirjoitustehtäviä. Kirjoittaminen on ollut pitkään minulle luonteva, oma tapa tallentaa asioita. Elämäntapa myös.”

 Milloin ja miten teatterikärpänen puraisi sinua? ”Uskon, että lukeminen on vaikuttanut ammatinvalintaani. Olen aina rakastanut satuja, tarinoita ja runoja. Sana ja teksti on vienyt. En ollut koskaan sellainen, että ”nyt telkkari kiinni ja katsokaapas kun esiinnyn”. Minulla on ollut kyllä aina vilkas mielikuvitus, lapsena se näkyi kykynä eläytyä ja uppoutua leikkeihin. Koulussa oli pienimuotoisia tanssiesityksiä, minusta oli kiva puvustaa niitä ja tehdä koreografioita. Harrastin kovasti kaikenlaista, kävin tanssitunneilla ja soitin pianoa. Noihin aikoihin en ajatellut näyttelijän ammattia. Tein asioita, joista nautin ja sain iloa. 12-vuotiaana hyvä kaverini kertoi teatterikerhosta ja pyysi minut mukaan toimintaan. Se vei heti mukanaan. Muistan sellaisen helppouden tunteen. Nuorena usein ajattelee, ettei osaa mitään ja miettii, kuka oikein on. Teatterin parissa nautin itsenäni olosta, se oli sen ikäiselle nuorelle tosi merkittävä kokemus.”

Anna ja Roderick Kabanga/Teatteri Jurkka/Vaikutus (c) Marko Mäkinen 2024

 ”Teatterikerhon kautta pääsin mukaan tv-sarja Ihmebantuun tekemään pieniä rooleja. Se oli ensimmäinen kamerakokemukseni. Niihin aikoihin tein omia pieniä esityksiä, komediallisia sketsejä ja vastaavia. Minulla oli tähtäimessä Kallion lukio, jonne piti olla hyvän todistuksen lisäksi opettajien suosituksia ja harrastuspisteitä. Minulla oli jo valmiiksi hyvä todistus, mutta innostuin parantamaan sitä vielä lisää. Kesäkuussa ilmoitettiin sisäänpäässeet, ja nimeni ei ollutkaan listalla. Olin todella hämmentynyt, koska olin varma, että pisteeni riittäisivät. Ryhdyin toimeen. Soittelin läpi koulun numerot, kukaan ei vastannut. Lopulta opinto-ohjaaja soitti minulle takaisin. Kerroin asiani, hän etsi hakupaperini ja totesi vain, että tänä vuonna sisäänpääsyn raja on ollut todella tiukka. Sanoin, että hakisin vuoden kuluttua uudestaan. Olin ollut kahvilassa töissä ja ajattelin, että jatkan siellä ja haen mukaan Kellariteatterin toimintaan. Puhelun päätyttyä meni muutama minuutti, kun opinto-ohjaaja soitti minulle takaisin. Häntä oli jäänyt asiani vaivaamaan. Hän oli tutkinut papereitani tarkemmin ja hän kertoi, että tässä on käynyt joku virhe ja olen sittenkin päässyt sisään. Hän kysyi, pääsisinkö heti käymään koululla, kun rehtori on vielä paikalla. Veljeni ajoi minut koulun eteen ja riensin rehtorin luo. Sisäänpääsyni varmistui. Se oli elämäni onnellisinta aikaa ja lukion luokkakaverini ovat edelleen parhaita ystäviäni. Sain tehdä valtavasti teatteria – käsikirjoitin, ohjasin, näyttelin… Sain paljon kannustusta opettajilta. Olin tosiaan samaan aikaan myös Narrin nuorisoteatterissa mukana ja myöhemmin Helsingin Ylioppilasteatterissa. Pääsin 2016 Nätylle ja olin todella onnellinen sisäänpääsystäni. Se tuntui heti omalta paikaltani. Valmistuin vuonna 2021.”

 Mikä oli kirjallisen lopputyösi nimi ja aihe? ”Näyttelijän tekijyys – havaintoja työskentelemisestäni ammattikentällä”. Työn tavoitteena oli löytää kestäviä käytäntöjä ammatissa toimimiseen. Tarkastelin itsenäisen työn merkitystä oman näyttelijädramaturgian vahvistumisessa. Taiteellisen opinnäytteeni tein Helsingin Kaupunginteatterissa 2020 Lauri Maijalan ohjaamassa näytelmässä Punaorvot. Se oli tosi tärkeä teos ja työryhmä.”

HKT/Punaorvot (c) Stefan Bremer

 Kuka oli kumminäyttelijäsi? ”Malla Malmivaara. Tutustuimme hänen valmistujaisissaan ja tulimme heti juttuun. Pyysin häntä kummikseni. Malla kävi katsomassa paljon esityksiäni Nätyllä ja hän oli aidosti sitoutunut kummiuteen.”

 Missä eri teattereissa olet näytellyt? ”Olen näytellyt Turun Kesäteatterissa Vartiovuorella, Kansallisteatterissa, Helsingin kaupunginteatterissa, Teatteri Jurkassa ja parhaillaan olen Tampereen teatterin Romeossa ja Juliassa, Julian roolissa. Näytöksiä on vielä huhtikuun loppuun saakka.”

 Onko sinulla joku tietty oppi tai ohjenuora, joka on erityisesti jäänyt mieleesi? ”Kirjallisessa opinnäytteessäni ohjaavana opettajanani oli Hanna Suutela, teatterintutkija. Minulle kirjoitusprosessi oli merkittävä kokemus. Dialogi, jota kävimme Hannan kanssa, vahvisti omaa uskoani itseeni näyttelijänä ja taiteilijana. Ajattelen, että kirjoitustyön aikana valmistuin itselleni näyttelijäksi.”

 Mitkä ovat omasta mielestäsi sinun vahvuutesi näyttelijänä? ”Rakkaus tekstiin ja tarinoihin, uteliaisuus. Sain Romeon ja Julian ensi-illassa kanssanäyttelijältäni Meri Luukkaselta kirjeen, jossa hän kirjoitti, että olen työssäni tarkka, lempeä ja intohimoinen. On mielettömän hienoa kuulla toiselta tuollaisia asioita.”

Anna ja Meri Luukkanen/Tampereen Teatteri/Romeo ja Julia (c) Heikki Järvinen

 Onko sinulla jotain erityistaitoja? ”Mielelläni otan uusia taitoja haltuun roolia varten. Kosto-sarjaa varten opettelin krav magaa, kontaktitaistelua. Toki mulla oli pohjana karatetaustaa. Kansallisteatterin Otteita-näytelmää varten opettelin tankotanssia, innostuin siitä enemmänkin ja harrastin sitä muutaman vuoden todella aktiivisesti. Koko viime kesän harjoittelin Romeota ja Juliaa varten rollerblade-rullaluistelua. Lopullisesta kohtauksesta ne sitten poistettiin, mutta taito jäi.”

 Minkä taidon haluaisit osata? ”Tuon rollerblade-luistelun haluaisin ottaa uudestaan haltuun näin vuoden tauon jälkeen. Ja haluaisin oppia leikkaamaan hiuksia kunnolla, hyvillä saksilla.”

 Ehditkö käydä itse katsomassa teatteria? ”Ehdin, ja käyn suhteellisen laajalla skaalalla katsomassa esityksiä. Toki työskentelypaikkanikin vaikuttaa, nyt olen käynyt paljon Tampereella teatterissa. Kotimaisista kantaesityksistä ilahdun, ne kiinnostavat erityisesti. Joskus olen tehnyt täsmäiskun Lontooseen ja samalla reissulla katsonut useita esityksiä. Viimeksi näin Kiasma-teatterissa Krispi Fraidin, se oli energisoiva teos.”

 Mitkä asiat inspiroi sinua työssä tai elämässä yleensä? ”Rakastan kuunnella ihmisten elämäntarinoita. Ja tutustua uusiin ihmisiin! Käyn myös paljon retkeilemässä ja varsinkin nyt keväällä inspiroidun kaikesta, mitä luonnossa tapahtuu. Käyn paljon taidenäyttelyissä ja joka kesä teen matkan Purnuun ja Mänttä-Vilppulaan. Elokuvateatterista minut löytää myös usein. Usein katselen klassikoita. Viimeaikaisia uusia elokuvia, jotka ovat tehneet vaikutuksen ovat esimerkiksi Vasenkätinen tyttö (ohj. Shih-Ching Tsou 2025) ja Nämä pienet asiat (ohj. Tim Mielants 2025).”

HKT/Punaorvot (c) Stefan Bremer

 Onko sinulla omia ns. esikuvia, joita erityisesti ihailet tai arvostat? ”Ihailen alallamme monia taiteilijoita. Ohjaajia, käsikirjoittajia, näyttelijöitä, jotka rohkeasti tekevät omaa juttuaan ja ovat luoneet oman, tunnistettavan tyylinsä ja löytäneet oman aiheensa.”

 Kuka olisi ”unelmiesi vastanäyttelijä”, jos saisit maailmasta valita ihan kenet tahansa? ”Voinko valita myös ohjaajan? Siinä tapauksessa haluaisin olla Pedro Almodóvarin ohjattavana ja kanssani näyttelisi ihana Carmen Maura. Näyttelisimme tietenkin espanjaksi.”

 Entä kenen kanssa laulaisit dueton? ”Antti Aution kanssa haluaisin laulaa dueton, jonkun Antin oman kappaleen.”

 Mitä laulaisit minun kanssani karaokessa? ”Mainitsit aiemmin, että pidät Once-musikaalista, laulaisimmeko sen Falling slowly -kappaleen? Olen laulanut sitä kuorossa.”

 Mitä sinun mielestäsi on ”teatterin taika”? Pystyykö sitä edes selittämään vai onko se vain pelkkiä sanoja? ” Teatteria ei ole ilman katsojia, ja ajattelen, että se taika on siinä teoksen ja katsojien välisyydessä. Minulle teos alkaa ”soimaan”, kun harjoituskauden päätteeksi katsojat saapuvat saliin, asiat tiivistyvät. Koska teatteri on vuoropuhelua, jokainen ilta on vähän erilainen, sillä yleisönä on eri ihmiset. Se on näyttelijän näkökulmasta todella mielenkiintoista.”

Tampereen Teatteri/Romeo ja Julia (c) Emil Virtanen

 Kerro joku erikoinen sählinki lavalta. ”Romeossa ja Juliassa mulla taitaa olla kengännauhojeni kanssa jokin kirous. Yhdessä esityksessä mulla katkesi kengännauha kesken pitkän kohtauksen, ja tiesin etten pääse pois näyttämöltä hetkeen. Ajattelin itsekseni, että en saa mennä liian lähelle reunaa ja pyöröä, kun voisin jäädä kiinni siihen. Jouduin tekemään mikropäätöksiä samaan aikaan kun puhuin, ja esitys meni koko ajan eteenpäin. Toisessa kohtauksessa mulla on pikavaihto kenkien kanssa ja nauhoja ei aina kerkeä sitomaan kunnolla. On hirvittävän vaikeaa näytellä, jos kengät eivät pysy jalassa. Vartiovuoren Robin Hoodissa meillä oli Eetu Känkäsen eli Robinin näyttelijän kanssa rakkausballadi kesken, kun yhtäkkiä alkoi sataa kuin saavista kaataen. En nähnyt yleisöä kunnolla, en Eetuakaan. Saimme balladin päätyttyä väliaplodit ja sadekin sopivasti loppui ja aurinko alkoi paistaa. Kesäteatterissa voi sattua mitä tahansa odottamatonta.”

 * Mitä sanoisit nuorelle itsellesi? ”Nauti. Aika menee niin nopeasti!”

 * Mitä sanoisit alasta haaveilevalle nuorelle? ”Käy katsomassa esityksiä ja kokeile erilaisia rooleja. Ei ole kiire. Löydät varmasti paikkasi.”

 * Kerro joku hyvä muisto. (Voi liittyä muuhunkin kuin teatteriin.) ”Nyt kun kesä on tulossa, niin lämmöllä muistelen lapsuuden kesiä Kumpulan maauimalassa.”

Teatteri Jurkka/Vaikutus (c) Marko Mäkinen 2024

 Jos sinun elämästäsi tehtäisiin näytelmä, millainen se olisi tyylilajiltaan ja kuka olisi sinun roolissasi? ”Ihana kysymys! Kyllä se varmaan olisi komedia, niin paljon kaikenlaista hassua ja kummallista on sattunut. Roolissani olisi Phoebe Waller-Bridge.”

 Jos sinulla olisi supersankaripuoli, mikä olisi supervoimasi ja hahmosi nimi? ”Jos jossain tarvitaan askarteluapua, saapuisin paikalle. Joulukortteja, pääsiäiskoristeita ynnä muuta. Sankarin nimi olisi Handicrafts.”

 Jos ihminen menisi talviunille ja heräisi keväällä, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan siltä varalta, että heräätkin kesken kaiken? Viihdykettä, evästä? ”Kylpyammeen, kirjoja ja pastatarvikkeet.”

(c) Laura Malmivaara

 Jos voisit aikakoneella palata menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai aikakauteen, minne matkaisit? ”60-luvun Pariisiin, kun ranskalainen uusi aalto vaikutti elokuvantekemiseen. Haluaisin myös nähdä ajan, kun keskustat ovat autottomia. En pidä autoista enkä liikenteen melusta.”

 Mitä haluaisit kysyä minulta? ”Pystytkö kertomaan, että mikä on ollut mieleenpainuvin esitys?”

 Ihan mahdoton kysymys, nyt kun olen nähnyt 1400 esitystä, mutta vastataan jälleen kerran Hämeenlinnan Kaupunginteatterin Inishmaanin rampa. Siitä näytelmästä kaikki tavallaan alkoi, rakkauteni teatteriin.

 Missä sinua voi nähdä tai kuulla seuraavaksi? ”Tulossa on tv-sarja ja audiodraamaa, niitä ei ole vielä julkistettu.”

 * Mitä terveisiä haluaisit lähettää katsojille? (Menneille, tuleville) ”Kiitos jokaiselle katsojalle. Me tarvitsemme nykyaikana hetkiä, kun kokoonnumme yhteen ja unelmoimme yhdessä. Kiitos myös jokaiselle kohtaamisista matkan varrella.”

 Mitä aiot tehdä seuraavaksi? ”Saatan sinut ja sitten suuntaan rautatieasemalle.”

Yhteiskuva HML:n torin kulmilla :) 

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä:

1. Mistä sanasta pidät eniten? - Armo

2. Mistä sanasta pidät vähiten? - Märistä

3. Mikä sytyttää sinut? - Kontakti

4. Mikä sammuttaa intohimosi? - Ilkeily

5. Suosikkikirosanasi? - Paska

6. Mitä ääntä rakastat? - Nauru

7. Mitä ääntä inhoat? - Autojen ääni

8. Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Toimittaja

9. Missä ammatissa et haluaisi olla? - Ralliautoilija

10. Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Tervetuloa!