tiistai 19. tammikuuta 2016

Haastattelussa Taneli Läykki

 Taneli Läykin tapasin elokuun alkupuolella 2015 Kulttuuriravintola Kivessä Tampereella. (* Tähdellä merkityt on lisätty haastatteluun jälkeenpäin tammikuussa 2016.)

Vuonna 1992 syntynyt Taneli on horoskoopimerkiltään rapu. ”Mä oon Ikaalisista kotoisin, mutta oon asunut nyt kuutisen vuotta täällä Tampereella. Olenko asunut muualla? Kyllä vaan. Olin vuoden vaihto-oppilaana Messinassa, Italiassa, jonka jälkeen muutin Tampereelle tullessani lukion toiselle luokalle.”

Mitä harrastat? ”Mä harrastan trikkausta, laulamista, kitaransoittoa, lumilautailua… ja kaikennäköistä mihin vaan liittyy jotenkin extreme tai liikunnallisuus. Oon aina tykännyt liikkua paljon ja käyttää omaa kehoani. Jaa mitäkö on trikkaus? No, siinä on yhdistettynä eri taistelulajeja teknisine potkuineen, permanto/telinevoimistelua ja street-lajeja noin lyhyesti sanottuna. Trikkauksessa pyritään saamaan liikkeistä mahdollisimman näyttäviä, eli se on show-laji enimmäkseen. Tampereelle muutettuani tutustuin Saarelan Velluun, joka on tällä hetkellä maailman parhaimmistoa kyseisessä lajissa ja hän on vienyt lajia tosi paljon eteen päin. Hänen kauttaan oon oppinut tosi paljon ja nähnyt monenlaista.”

Soitat siis kitaraa. Mistä se sai alkunsa? ”Kitaraa oon soittanut 7-vuotiaasta ja aloitin klassisella kitaralla musiikkiopistossa Ikaalisissa. Italiasta palattuani mulla meni ns. sukset ristiin soitonopettajani kanssa ja päätin vaihtaa sähkökitaraan, jota soitin sitten muutaman vuoden. Sen jälkeen oon soitellut ihan itsekseni himassa ja opetellut siinä sivussa soittamaan pianoa, bassoa, rumpuja yms. ”Jonkun on oltava Pan”-näytelmässähän mä soitin pianoa yhdessä biisissä. Enimmäkseen mä kuitenkin laulelen ja soitan kitaraa, siihen se kulminoituu meikäläisen musiikin harrastaminen. Koko ajan pyrin kuitenkin kehittämään repertuaariani ja lisäämään soittimia, joita pystyisi lavallakin hyödyntämään”, kertoilee Taneli.

Taisit jo tähän seuraavaan vastatakin, mutta mikä on sinun vahvuutesi/erityisosaamisesi ammatillisessa mielessä? ”Mun vahvuuteni on ainakin se, että mä tuun toimeen erilaisten ihmisten kanssa loistavasti ja mun on myös helppo nähdä toisten vahvuudet. Suurin vahvuuteni taitaa kuitenkin olla ns. taiteellinen silmä siihen mitä tehdään, miten kannattaa tehdä ja miltä se näyttää. Tuon takia oon vähän miettinyt, että pitäiskös pyrkiä ohjaajalinjalle. En oo itse tehnyt vielä hirveästi ohjauksia, mutta kaikissa niissä produktioissa, joissa oon ollut mukana, mulla on ollut aika tiukkoja visioita ja moni ohjaaja on sanonutkin, että mun kannattaisi pyrkiä esim. TeaKiin ohjaajalinjalle. Noh, kaikenlaisia volttejahan sitä on tullut heiteltyä useammassakin jutussa ja moni on niistä sanonut että ”Wow!”, mutta itselle ne alkaa olla jo vähän arkipäivää eli ei enää niin erikoista itselleni. On kyllä hauskaa hämmentää ihmisiä niillä tempuilla, etenkin niitä jotka ei oo tottuneet kauheasti sellaista menoa näkemään.”

Mikä olisi sellainen taito, jonka haluaisit osata? Oletko yleensä sitä mieltä, että kaikki on tarvittaessa opeteltavissa? ”Joo totta kai kaikki on opeteltavissa ja mulla on sellainen ajatusmalli muutenkin, että oon kiinnostunut kaikesta ja haluaisin oppia kaiken mitä eteen tulee. Jo pienestä pitäen mä oon ollut sellainen, että innostun tosi helposti uusista jutuista, ja jossain vaiheessa se innostus on saattanut sitten kyllä lopahtaakin… Mä pyrin edelleen samanlaiseen innokkuuteen ja lisäämään uusia taitoja, joista olisi tulevaisuudessakin hyötyä. Taito jonka haluaisin osata on itsehillintä. Mä oon aika temperamenttinen ja aika ”vilkas” luonteeltani. Olisi hienoa oppia vähän suurempaa rauhaa ja sitä, ettei aina välttämättä tarvitsisi olla niin nopea tai 'suoraan päin puuta'-meiningillä heti. Jos se sitten iän myötä helpottuu…”Taneli nauraa.

Onko suvussasi muita teatterialalla tai muulla taiteellisella alalla olevia? ”Mun pikkuserkkuni on Turkka Mastomäki, hän on ollut pitkään alalla. Omasta lähisuvustani ei sitten ole ketään tällä alalla. Äitini isoäiti oli haitaristi ja teki paljon kappaleitakin. Meidän perheessä on kyllä monikin tehnyt musiikkia toi soittanut. Mun toinen siskoni ja veli on molemmat käyneet TYK:in eli Tampereen Yhteiskoulun Lukion ja siellä päässeet tekemään vähän näyttelijänhommiakin. Veljeni Perttu on yhden Suomen kovimman gospelbändin (kls.) laulaja ja on tehnyt keikkaa kymmenkunta vuotta.”

Taneli poseeraa (c) Teatterikärpänen

 Milloin sinä kiinnostuit teatterista/esiintymisestä/näyttelemisestä? ”Paljonhan sitä on tullut nähtyä pikkuserkku Turkan kesäteatterijuttuja aikoinaan. Muistan ainakin sen, että olin aika pieni ja Turkka esitti Zorroa ja sen jälkeen toitotin kuulemma äidilleni, että minäkin haluan näyttelijäksi. Ikaalinenhan on aika pieni paikkakunta ja siellä ei kauheasti ollut liikkumavaraa. Mä valitsin yläasteella valinnaiseksi aineeksi ilmaisutaidon ja suurin osa ihmetteli, että ”mitä sä nyt oikein meinaat!” Mua pidettiin outona tyyppinä. Mulle se oli kuitenkin ihan selvä juttu ja tiesin myös sen, että aion hakea TYK:kiin veljeni ja siskoni jalanjäljissä. Lukioaikoina olin Italiassa vaihdossa ja kun palasin, koululle tuli Nelosen tuotantoryhmä joka kertoi, että ovat tekemässä ”Stage – Paras koulumusikaali”-produktiota ja meidän koulu oli sitten yksi niistä mukanaolleista kouluista.”

Arvaas mitä… oon ollut Helsingissä katsomassa yhden ohjelman nauhoituksia! ”Mahtavaa! Mä pääsin mukaan ohjelmaan ja päädyin tekemään ns. miespääroolia siinä. Joona oli kettupoika, aktivisti joka rakasti luontoa ja pyrki kaikessa oikeudenmukaisuuteen. Roolia oli mukava tehdä. Pajunojan Sonja oli naispääroolissa. Olin niihin aikoihin vähän eri näköinen, mulla oli mustat hiukset. Tai sitten kalju, menin leikkaamaan hiukseni kaverin synttäreillä kesken esityskauden. Hups… Marco Bjurström ihmetteli hiukan. Meidän kouluhan voitti koko jutun ja päästiin tekemään Peacockiin 23 näytöstä ja Tampere-taloon kolme. Ne Peacockin vedot oli liki kaikki loppuunmyytyjä eli 700 katsojaa jokaisessa ja se vain vahvisti sitä, että tätä mä haluan tehdä. Oli kyllä todella siistiä vetää siellä ja se tunne oli mahtava, kun salillinen ihmisiä nousee lopuksi seisomaan ja aplodeeraamaan. Tampereelle saatiin vielä lisäesityksiä ja nekin oli kaikki täynnä. 18-vuotiaana tuollaisessa jutussa heti alkuun mukana, en meinannut aluksi oikein edes ymmärtää, kuinka isosta jutusta oli kyse. Moni meistä sai loistavan pohjan jatkoa ajatellen. Se oli kyllä yksi elämäni siisteimmistä jutuista ikinä!” Taneli muistelee lämmöllä.

”Teatteri-innostukseni sai tuosta hyvän kimmokkeen, mutta sitten se vähän jäi kun menin inttiin. Intin jälkeen mulla oli välivuosi ja silloin ei tullut tehtyä oikein mitään teatteriin liittyvää eikä tullut haettua minnekään. Nyt vähän harmittaa, mutta se nyt oli sellainen perus angstikausi intin jälkeen… Se vähän laski sitä intensiteettiä, millä oli ennen halunnut mennä eteen päin. Sitten tapasin tyttöystäväni, joka on tehnyt näyttelijänhommia ja hän ehdotti, että hakisin Suomen Teatteriopistoon Komediateatterille. Päädyin sit hakemaan sinne musiikkiteatterilinjalle 2014, pääsin ja se on kyllä ollut yksi parhaimmista päätöksistä elämässäni. Sain todella hyvää opetusta! Kurssi päättyi toukokuussa 2015, eli oli yksivuotinen. Jatkolinja on tulossa, kunhan vain saavat tarpeeksi oppilaita. Peruslinjalla käydään läpi perusteita ja vastaavaa, ja jatkolinjalla tehdään kokonaisia produktioita 3-4. Siitä vähän näkee, millaisella intensiteetillä tällä alalla hommia tehdään, jos alalle aikoo.”

Oletko hakenut Nätyyn tai TeaKiin? ”Oon kyllä, joka vuosi. Ensimmäisellä kerralla mä pääsin Teakissa kolmanteen vaiheeseen ja sen jälkeen on jääty heti alussa. Nätyllä viimeksi karsiuduin viimeisestä vaiheesta pois.”

Mitäs seuraavaksi? ”No, nyt me harjoitellaan tiiviisti ”Jonkun on oltava Pan”-näytelmää taas. Eka esitysperiodi oli toukokuussa ja nyt meillä on pieni kiertue meneillään, eli ollaan oltu jo Porissa ja Hämeenlinnassa ja kohta mennään Kaarinaan. Syyskuussa alkaa Hämeenlinnan Teatterissa Verstas-näyttämöllä ”Pikku prinssi”, jossa oon nimiroolissa. (* Huom. ”Pikku prinssi” jatkaa teatterin ohjelmistossa huhtikuun loppupuolella 2016.) Sit mua pyydettiin avustavaan sivurooliin yhteen elokuvaan, jossa esitän nuorta Juice Leskistä. Hienoa päästä mukaan ihan ammattilaisproduktioon leffapuolellakin. Kesällä tein pienen roolin Kasvukipuja-nimisessä elokuvassa, siinä oli rooleissa paljon nuoria nätyläisiä.” (* Huom. Valkeakosken Kaupunginteatteriin tulee helmikuun alussa ensi-iltaan Grease-musikaali, jossa Taneli on myös mukana. Hauska sattuma on se, että vastanäyttelijänä on jälleen Sonja Pajunoja!)

Mikä muu ala sinua mahdollisesti kiinnostaisi? ”Mulla on ollut itse asiassa kaksikin suunnitelmaa. Vaihtoehto A olisi se, että seuraisin veljeni jalanjälkiä ja lähtisin opiskelemaan englannin filologiaa. Kävin jo pääsykokeissakin, mutten ottanut sitä hirveän vakavasti koska olin silloin jo päättänyt, että haluan mieluummin näyttelijäksi. Vaihtoehto B olisi ollut muusikko, opiskelemaan laulua tai kitaransoittoa. Pienenä mä halusin kirjailijaksi, muusikoksi, näyttelijäksi ja elokuvaohjaajaksi ja vaikka mitä. Kaikki liittyy joka tapauksessa siihen, että ollaan tavalla tai toisella tekemässä taidetta. Taidetta ja ”taidetta”, heh. Miten kukin sen nyt sitten määritteleekin.”

Miksi juuri tämä ala sitten? ”On siistiä vaikuttaa ihmisiin, liikuttaa, pistää katsojien ajatusmaailmaa uusiksi. On toki kivaa olla esilläkin, tykkään välillä olla keskipisteenä. Syyt tällä alalle hakeutumiseen on kyllä vaihdelleet, tietyllä hetkellä se on tietty juttu ja hetken päästä joku muu. Eniten ehkä kuitenkin se, että pystyt vaikuttamaan muihin ihmisiin omilla teoillasi ja sillä, että olet mahdollisimman vilpitön lavalla. Ja vielä se, että eri asiat lavalla vaikuttavat ihmisiin niin eri tavalla. Tietyt tunneperäiset jutut ja kipupisteet nostavat ihmisissä erilaisia ajatuksia ja kokemuksia esiin. Yksi lausekin voi vaikuttaa. Tää on niiiin hieno laji! Itsekin vaikuttuu lavalla usein ja erilaiset roolit avartavat silmiä hienolla, uudella tavalla.”

Mikä on ollut tärkein oppi, jonka olet saanut? ”Jyrki Nousiainen oli opettamassa meille monologinäyttelemistä ja näyttelijäntyötä yleensäkin, ja hän painotti konkretiaa. Kaikki lähtee keskustasta. Kaikki liikkeet on tavallaan sisäsyntyisiä. Se on ollut mulle tärkeä oivallus, että niitä asioita ei tarvitse tuottaa vaan kaikki reaktiot ovat jo olemassa sisälläni.”

Onko sinulla omia esikuvia, joita ihailet tai arvostat erityisesti? ”No, Turkan näyttelijäntyötä on ollut aina ilo katsoa. Pidän hänen tyylistään. Lisäksi on kyllä mainittava Jarkko Tiainen, jonka kanssa olen saanut näytellä Pikku prinssissä. Hän heittäytyy niin mielettömällä tavalla kaikkeen mitä tekee. Treeneissäkin oli todella hienoa seurata, miten Jarkko niitä lukuisia hahmojaan loi. Hän on todella ammattitaitoinen kaveri, ja hänen kanssaan on todella mukavaa ja helppoa tehdä töitä. Johanna Reilin täytyy mainita myös, hän on niin hullu ja vilpitön tekemisessään. Hänestä todella näkee, että nauttii lavalla siitä mitä tekee. Helkiön Minnaa mä ihailen myös! Hänessä on mielettömän laulutaidon lisäksi säntillisyyttä ja paneutumista kaikkeen tekemiseen. Ihailen ja vähän jopa kadehdin sellaista meininkiä. On muuten hyvä pitää ihailun kohteet näin lähellä. Heidät pystyy paremmin käsittämään ihan ihmisinäkin eikä vain kaukaisina staroina.”

Taneli Pikku prinssinä (c) Terho Aalto 

 Kuka olisi unelmiesi kanssanäyttelijä/vastanäyttelijä, jos saisit maailmasta valita ihan kenet tahansa? ”Nyt pistit kyllä pahan. Aika kliseistä, mutta vastaan Matthew McConaughey. Miehen viimeaikaiset roolityöt on olleet ihan järjettömän kovia, joten olisi todella mielenkiintoista päästä näyttelemään hänen kanssaan. Olisi myös hienoa päästä näyttelemään tyttöystäväni Karenina Tulpon kanssa.”

Entä kenen kanssa haluaisit esittää dueton ja mahdollisesti minkä kappaleen? ”Voi ei. Taitavia laulajia ja hienoja biisejä on niin monta. (miettii hetken) Vastaan Amy Lee ja biisi olisi Broken.”

Missä eri teattereissa/produktioissa olet näytellyt? ”Oon ollut siinä Stage-jutussa mukana, TYK:in parissa jutussa mukana (toinen niistä oli monologi, jossa tein 18 mykkäroolia), sitten olin Teiskon Kesäteatterin Pitkäjärveläisissä, Pikku prinssissä (joka tehtiin ensin Lappeenrantaan ja seuraavaksi siis Hämeenlinnaan), Suomen Teatteriopiston Floor Showssa ja Teatteri Lahjattomien Jonkun on oltava Pan-jutussa.”

Onko näistä joku ollut erityisen tärkeä itsellesi, vai voiko näitä laittaa edes tärkeysjärjestykseen mitenkään? ”Pitkäjärveläisissä pääsin ensimmäistä kertaa tekemään kesäteatteria ja se sai mut muistuttamaan itseäni siitä, että mun pitäisi hakea takaisin tälle alalle. Sitä oli hienoa ja haastavaa tehdä, koska olin silloin parikymppinen ja roolihahmoni Antti Covéen oli 75-vuotias irstas patu! Siinä oli haastetta kyllä. Pikku prinssin rooli on ollut myös todella haastava ja opettavainen. Olen käytännössä lavalla koko ajan, ilman yhtään breikkiä.”

Onko sinulla jotain roolihaavetta? ”Olisi siistiä päästä tekemään Batmanin Jokeria! Mä haluaisin päästä tekemään kunnon pahiksen roolin.”

Miten olisi toi Kellopeliappelsiinin Alex? ”No sitä on joku muukin sanonut ja itsekin oon miettinyt. Olis kyllä vähän siistiä päästä tekemään toooodella psykopaattista tyyppiä!”

Miten sinä määrittelisit sanonnan ”teatterin taika”, vai voiko sitä edes määritellä? ”No se on kyllä aika hankala määritellä. Mielestäni se taika on suurimmaksi osaksi sitä, että kun on olemassa ryhmä, jossa energiat kohtaa hyvin ja uskoo siihen, että se mitä lavalla tapahtuu, tapahtuu oikeasti, niin silloin teatterin taika ollaan saavutettu. Mielestäni se on paljolti ryhmädynamiikasta kiinni.”

Mitkä asiat inspiroivat sinua tai saavat sinut innostumaan? ”Kaikki asiat ja erityisesti rakkaus. Tavalliset ihmiset, jotka tekevät ihmeellisiä asioita. Tai ihan tavallisiakin asioita. Joku vaikka kävelee kadulla ja mietin hänen tarinaansa. Mistä on tulossa, mihin on menossa, mitä ajattelee.”

Podetko ramppikuumetta/esiintymisjännitystä? ”Hyvin harvoin. Joskus on tietysti tapahtunut, mutten edes muista milloin olisin potenut viimeksi oikein kunnon ramppikuumetta. Kyllähän sitä aina tulee kevyehkö kivistys vatsaan ennen kuin menee lavalle, mutta mulle siitä tulee pelkästään hyvä fiilis. Kohta mennään ja kohta pääsee energiat käyttöön! Mä luotan niin paljon itseeni ja siihen, että kaikki menee hyvin ja pystyn tekemään kaikki vaaditut asiat. Saattaa kuulostaa ylimieliseltä, mutta niin se on. Mun mielestä on tärkeää tiedostaa se, että on tehnyt pohjatyön niin hyvin, että voit luottaa siihen että kaikki tulee automaattisesti kun aika on.”

Onko sinulla jotain omia rutiineja tai rituaaleja, joita teet ennen esitystä? ”Mä teen hengitysharjoituksia lähinnä, ei mulla oikein muuta ole.”

Kerro joku legendaarinen kommellus tai sähläys, joka on sattunut itsellesi tai kaverille vieressä. ”Kaikenlaista on kyllä sattunut, mutta mitään kovin legendaarista ei ole vielä päässyt tapahtumaan, eli hyvin ollaan saatu paikattua tai pelastettua tilanne. Stage-jutussa sattui yks moka, jolle jälkikäteen naurettiin paljon. Mun roolihahmon piti sanoa Sonjan hahmolle ”Moi, mä oon Joona. Sä oot varmaan Kiira?” Onnistuin sitten sanomaan ”Moi, mä oon Taneli JOONA!” Sonja repesi ihan totaalisesti. Sain kuulla tuosta varmaan vuoden tyyliin mä oon Tanelijoona.”

Kerro joku oikein hyvä muisto. ”Täytin 18v. Olin silloisen todella hyvän kaverini kanssa Italiassa vaihdossa, hän asui muutaman sadan kilometrin päässä siitä kaupungista missä itse olin. Mulla oli sitten 18v-bileet, jotka päättyi siihen, että me istuttiin kolmistaan (minä, tämä Kalle ja yks japanilainen) meren rannalla katsomassa auringonnousua klo 6 aamulla. Tuijottaa vaan kun aurinko nousee mereltä Sisilian ylle, oon just täyttänyt 18 ja vaihto-oppilasvuosi alkaa olla lopuillaan, vieressä pari hyvää frendiä.Täydellistä!”

Onko sinulla jotain mottoa? ”Aina täysiä!”

Mitä muuta haluaisit mahdollisesti kertoa itsestäsi? ”Sanon vaan, että mä oon hyväntahtoinen hullu ja sekopää, joka tykkää olla esillä ja tykkään laulaa, näytellä, räppäillä, soitella, hengailla hyvien ystävien kanssa, juoda muutaman olusen, tykkään tutustua uusiin ihmisiin ja olla muutenkin sosiaalinen. Siinä!”

Osaatko imitoida ketään? ”Lauluimitaatioita mä oon harjoitellut joskus. Kirka ja Vesku lähtee”, sanoo Taneli ja vetäisee malliksi pienet pätkät ”Surun pyyhit silmistäni” ja ”Lapin kesä”.”

Tässä vaiheessa pöytään siirtyy viereisestä pöydästä haastattelijan äiti, joka aloittaa puhumisen Kirka-fanituksestaan ja siitä sitten keskustellaan hetki jos toinenkin…

Mikä sarjakuvahahmo haluaisit olla ja miksi juuri se? ”Lassista ja Leevistä Lassi-poika, se kuvastaa hyvin meikäläisen sielunelämää. Ällikkämies tulee kaapista viitta päällä ja niin edelleen. Pystyn samaistumaan siihen ihan täysillä.”

Jos saisit viettää päivän naisena, mitä tekisit? ”Mielenkiintoinen kysymys! (”Katselisit miehiä sillä silmällä, huikkaa äiti.”) No totta kai, se on ainakin yks juttu minkä tekisin. Ensimmäisenä mä menisin varmaankin suihkuun ja katselisin tissejäni ja tsekkailisin uuden kehoni. Sit lähtisin kokeilemaan kaikenlaisia kikkoja kaupungille. Keikistelemään rannalle. Perusmeininkiä, heheh! Olisi kiintoisaa myös keskustella ihmisten kanssa erilaisista asioista.”

Jos ihminen vetäytyisi talviunille syksyllä ja heräisi keväällä, mitä kaikkea sinä ottaisit mukaasi talvipesääsi? ”Ottaisin hyviä kirjoja, kirjoitus-ja piirrustusvälineet, pullollisen oikein hyvää Laphroaig-viskiä, öljylampun ja öljyä. Ruuaksi ottaisin hyviä pihvejä, hot wingsejä, mozzarellatikkuja ja jotain salaattia, missä on fetaa ja oliiveja paljon. Punkkua vielä.”

Jos rakentaisit puuhun majan, mitä ottaisit sinne mukaan? ”Varmaankin aika lailla samoja asioita, ja lisäksi tyttöystäväni ja muita ystäviä. Maja olisi sellainen Tarzanin puumaja, oikein kunnon rakennelma. Vaaleaa puuta, näkymä sademetsän yli. Askeettiset, mutta mukavat huonekalut. Kodikaskin.”

Jos voisit aikakoneella palata menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai ajanjaksoon, minne menisit? ”Saako muuttaa historiaa? Jaa ei. Voi hitto, mä olisin päästänyt Hitlerin tekemään kunnolla taidetta. No, siinä tapauksessa mä haluaisin mennä katsomaan inkojen, mayojen tai atsteekkien elämää. Mua on aina kiinnostanut kovasti alkuperäiskansojen historia, kulttuuri ja rakennelmat. Pääsiäissaarten patsaiden tarinaa haluaisin mennä ihmettelemään myös.”

Mitä aiot tehdä seuraavaksi? ”Ajattelin mennä kotiin vaihtamaan vaatteet ja sitten lähden istumaan iltaa ystävieni kanssa. Valmistaudun viikonloppua varten, otan varaslähdön. Seitinohut, ehkä.”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

- Mistä sanasta pidät eniten? - Tuuliajo
- Mistä sanasta pidät vähiten? - Rekka
- Mikä sytyttää sinut? - Rakkaus, inspiraatio
- Mikä sammuttaa intohimosi? - Itsekkyys
- Mikä on suosikkikirosanasi? - Ekana tuli mieleen vittu, ei voi mitään! Perseensuti!
- Mitä ääntä rakastat? - Hiljaisuutta
- Mitä ääntä inhoat? - Kun liitutaulua vedetään kynsillä
- Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Kaikkea! Laskuvarjohyppääjä!
- Missä ammatissa et haluaisi olla? - Kaivostyöntekijä
- Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Tervemenoa helvettiin, kaveris on jo siellä!

2 kommenttia:

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).