tiistai 24. toukokuuta 2016

Haastattelussa Ronja Alatalo

Ronja Alatalon tapasin Kahvila Kaffilassa Tampereella maaliskuun loppupuolella 2016.

Vuonna 1999 syntynyt Ronja on horoskoopiltaan kaksonen. ”Tampereelta oon kotoisin, vaikkakin passissani lukee syntymäpaikkana Helsinki. Oon syntynyt Tays:ssä, mutta asuimme niihin aikoihin Helsingissä joten se tuli merkattua virallisiin papereihini. Eipä siinä mitään, mä tykkään tosi paljon Helsingistä ja siellä on ihan erityinen fiilis, jonka tunnen heti kun sinne menen.”



Mitä harrastat? “Mä tanssin balettia, 13. vuosi taitaa olla nyt meneillään. Tanssin myös jazztanssia, nykyä, streettiä ja discoa. Kaikennäköistä oon vuosien varrella kokeillut, mutta vakituisesti tanssin vain balettia. Se liittyy vähän tähän mun uravalintaani, koska mustahan piti tulla balettitanssija alunperin, kunnes teatteri veikin sitten mukanaan. Tällä hetkellä käyn tanssimassa pari-kolme kertaa viikossa täällä Tampereella. 12-vuotiaana mut valittiin mukaan Kansallisoopperan balettioppilaitoksen erikoiskoulutukseen, joka kesti normaalisti loppuun asti selvitettynä kolme vuotta. Olin valmistumisen jälkeen vielä liian nuori hakemaan Helsinkiin lukioon ja tanssijan ammatilliseen koulutukseen, joten opiskelin siellä vielä neljännenkin vuoden. Viimeisen vuoden aikana alkoi kuitenkin vähän jo tuntua siltä, etten mä ehkä sittenkään halua balettitanssijaksi… Nyt voisin ajan salliessa tanssia kyllä enemmänkin, mutta tanssin nykyään enemmän itselleni kuin jollekin toiselle. Tanssista katosi mulla tietynlainen ilo, se alkoi tuntua liikaa suorittamiselta, kun siitä tuli niin tavoitteellista. Nyt ballerinan urahaaveet haudattuani oon löytänyt tanssimisen ilon uudelleen ja se on ihanaa”, myhäilee Ronja.




Osaatko soittaa jotain soitinta? ”Joo, mä soitan pianoa ja kitaraa!”

Mitkä ovat omasta mielestäsi sinun vahvuutesi ammatillisessa mielessä? ”Tanssi ja liikekieli ovat mulla vahvat, tietynlainen kropan hallinta myös. Se näkyy kuulemma mun lavapreesensissäni, että olen sinut kroppani kanssa. Myös musikaalisuus auttaa, oon kuitenkin saanut tähän asti tehdä pelkkiä musikaalirooleja, vaikken ole ehtinyt käydä laulutunneillakaan eläessäni vielä kunnolla! Oon kunnianhimoinen, ahkera ja opin uutta nopeasti.”

Entä muita erityistaitoja kenties? ”Oon notkea/venyvä! Mä tuun myös hyvin toimeen erilaisten eläinten kanssa ja osaan tarvittaessa kiljua todella korkealta ja kovaa. Veeti Kallio siitä viimekertaisessa Desirée-näytöksessä erikseen mulle naurahtikin, että 'ohhoh, nyt kyllä lähti!'”

Mikä olisi sellainen taito, jonka haluaisit osata? ”Lentäminen tietysti olis tosi coolia! Myös ajatustenluku tietyssä määrin olisi hienoa, tästä olisi hyötyä varsinkin kontaktin luomisessa vastanäyttelijöiden tai ylipäätään ihmisten kanssa. Ajassa matkustaminen olisi ihan huikeeta, mutta just silleen, että asioita ei voi enää muuttaa. Kyllä asiat aina menee niin kuin on tarkoitus.”

Onko suvussasi muita teatterialalla olevia? ”Ei, teatterialalla ei oo. Äitini on yhdeltä koulutukseltaan tanssija. Oli kyllä hauska paluu mulla Työviksen näyttämölle Desiréessä, koska äiti odotti minua kun oli mukana tanssimassa Mustalaisruhtinatar-operetissa! Aika jännää. Musiikki tulee sitten vahvasti iskän puolelta ja iskän puolen suvusta. Näyttelijyys tulee sitten minusta itsestäni, ja kaikesta tulee mukava kombinaatio.”

Muistatko vielä sen käännekohdan, kun teatteri tuli mukaan vahvemmin ja baletti sai siirtyä? ”Kyllä se oli Annien rooli. Pienenä olin hakenut mukaan Sound of Music-musikaaliin, jota esitettiin myös Tampere-talossa, mutta en päässyt mukaan. Ennen Annien roolia en ollut muistaakseni käynyt kuin pari kertaa eläessäni teatteria katsomassa, koulussakaan en ollut mukana missään näytelmissä. Tanssiesityksiä olin toki nähnyt ja sellaisissa esiintynyt. Annieenkin hain mukaan alunperin ajatuksena vain päästä taustalle tanssimaan, ja sainkin sitten pääroolin ihan untuvikkona. Siitä kaikki lähti, ja muistelen sitä roolia todella isolla lämmöllä edelleen. Oli upea tunne ensi-illassa, kun soolobiisini 'Huomisen' jälkeen yleisö räjähti aplodeihin enkä heti älynnyt lähteä vaihtoon. Palo näyttämölle syttyi mulla kunnolla viimeistään sillä hetkellä, en olisi halunnut lähteä lavalta pois silloin! Lopullinen päätös syntyi sitten siinä vaiheessa, kun piti päättää minne haen opiskelemaan ja Työvikseltä pyydettiin tulemaan näytille, ja sitä kautta sain roolin Desiréestä. Jos en olisi saanut roolia, olisin varmaankin lähtenyt Helsinkiin. Tampereelle jääminen mahdollisti myös viimekesäisen roolini Ihmemaa Ozissa Tampereen Komediateatterissa. Tiettyjen polkujen valitseminen on vienyt mut tähän, missä nyt olen. Oon elänyt unelmaani viimeiset neljä vuotta kyllä. Oon saanut huikeita kokemuksia, mahdollisuuksia, päässyt tutustumaan todella hienoihin ihmisiin ja osaan heistä syvällisemminkin. Esimerkiksi Tuire Saleniuksen kanssa olemme löytäneet ikäerosta huolimatta hienon, yhteisen sävelen. Oon myös saanut kokea sitä teatterin tekemisen arkea ja oppinut, että ihan hullun kovaa työtähän se on. Siitä huolimatta ja juuri siksi haluan myös alalle. Kaikki ei ole aina ollut helppoa, mutta aina se on paljon enemmän antanut kuin ottanut.”

Kiinnostaako sinua tällä hetkellä jokin muu ala myös? ”En oikein osaa sanoa. Ei varsinaisesti ainakaan niin paljon kuin näyttelijä. Tykkään kirjoittaa, joten ehkä joku toimittaja? Some-toimittaja? Muusikko-lauluntekijä? Musiikinopettajan tai luokanopettajan ammatti voisi myös kiinnostaa, mutta eeeei… Oon niin nuori vielä ja on olemassa paljon ammatteja, joista en edes tiedä vielä mitään! Voihan olla, että kehittelen jonkun sellaisen ammatin, jota ei edes ole vielä olemassa. No, nythän muuten kävi äskettäin niin, että Tampereen kaupunki oli muhun yhteydessä ja kysyi, että olisinko kiinnostunut perustamaan yrityksen katusoittamisen ympärille. (Kirjoitin aiemmin Facebook-profiilissani, että voisin ryhtyä kesällä katusoittajaksi.) Tampereen kaupunki tarjoaisi kahvikärryt parille nuorelle yrittäjälle ja kysäisi, että olisinko kiinnostunut perustamaan kavereideni kanssa katusoittokahvilan! Nyt oon sitten neljä päivää vanha yrittäjä! Yhtään en vielä tiedä, että mitä siitä tulee, mutta lähdetään tekemään sitä hyvällä fiiliksellä ja meillä on paljon ideoita.”


Ronja pitkähiuksisena

Onko sinulla omia esikuvia, joita erityisesti arvostat tai ihailet? ”Näitä on ihan superpaljon. Saleniuksen Tuire, hän on ollut todella kauan alalla ja häneltä olen oppinut paljon! Karjalaisen Petra on ihan huikea ja oonkin saanut tehdä hänen kanssaan paljon yhdessä. Miika Muranen ja Anu Niemi (ent. Raipia) ovat inspiroineet mua hurjasti ohjatessaan (Miika lavalla ja Anu vähän muutenkin!) Ulkomaalaisista tykkään kovasti Amanda Seyfriedistä ja Eddie Redmaynestä.”

Kuka olisi unelmiesi vasta/kanssanäyttelijä, jos saisit maailmasta valita ihan kenet tahansa? ”Joskushan mä olin tosi kova Robin-fani... Panu Raipia mua kerran huijasi Komediateatterilla, kun kertoi castanneensa Robinin Romeon rooliin ja Julian paikka olisi vielä avoinna. Mä suutuin todella kun kertoi, että se olikin vitsi! Hmmm, nyt en osaa oikein vastata tähän. Joku ihana nuorukainen, melko samanikäinen kuin minä. Komea ja karismaattinen, miksei joku naispuolinenkin… ehkä hän tulee yllättäen vielä vastaan? Hei sinä siellä, ilmoittaudu!” Ronja nauraa.

Entä kenen kanssa haluaisit laulaa dueton? ”Mun yksi ihan ehdottomista lemppareistani on Kolmannen naisen biisi 'Valehtelisin jos väittäisin', ja Pauli Hanhiniemen kanssa olen päässyt laulamaankin jo, mutta en sitä kappaletta. Olavi Uusivirrasta tykkään myös tosi paljon, hänenkin kanssaan oon ollut samassa konsertissa Helsingissä, mutta emme olleet samaan aikaan lavalla. Anna Puun kanssa haluaisin laulaa, tai Haloo Helsingin Ellin kanssa! Joo, ne on molemmat ihan mun idoleita sanoitustensa ja tulkintansa kanssa!”

Missä eri jutuissa olet siis ollut toistaiseksi mukana? ”Tampere-talossa tein Annien roolin vuonna 2012 ja siitä kaikki alkoi. Sitten Valtteri Lehtisen (joka näyttelee Uusi päivä-sarjassa) piti tehdä Tampereen Komediateatterille 'Keisarin uudet vaatteet', mutta hän saikin kutsun Taaborinvuoren Kesäteatteriin tekemään Peter Pania ja lähtikin sinne pari viikkoa ennen lukuharkkoja. Mua pyydettiin sitten mukaan Komediateatterille, Valtterin rooli vaihdettiin tytölle ja tein sitä roolia ensin Laajavuoren Kesäteatterissa, joka toimi silloin Komediateatterin kautta, ja seuraavana kesänä Tampereella samaa roolia. Viime kesänä olin Dorothyn roolissa Ihmemaa Ozissa, Sanni Lehdon kanssa tehtiin roolia yhdessä koska esityskertoja oli yli 60 ja oli 9.lk loppu. Sanni teki kyllä paljon muitakin rooleja ja paikkasi mm. Herrasen Veeraa, joka pääsi TeaKiin vuosi sitten. Sen jälkeen tuli sitten Työviksen Desirée.”


Desiréestä 

Onko sinulla jotain roolihaavetta? ”Les Misérables on kyllä mun ehdoton lempparimusikaali, ja siitä Époninen tai Cosetten rooli. Mamma Mian kävin katsomassa Svenskanissa, ja siitä musikaalista olisi ihana se Sofian rooli. Oopperan kummituksen Christine… On varmasti taas paljon huikeita rooleja, joista en edes vielä tiedä!”

Mitä sinulle merkitsee 'teatterin taika' ja miten sinä määrittelisit sen, vai voiko sitä määritellä edes? ”Mä tykkään elää täysillä hetkessä ihan koko ajan, joka päivä. Elokuvassa ja tv:ssä pystytään ottamaan uusia ottoja, mutta ei teatterissa. Jokainen kerta on erilainen, koska katsomossa istuu eri
ihmiset ja reagointi vaihtelee. Jokainen hetki on just siinä, eikä sitä voi sellaisenaan enää toistaa, ja kaikki tunteet ja musiikit leijuu ilmassa uniikisti.”

Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”No ihan kaikki! Lahjakkuus inspiroi mua ja se, että ihmiset tekee sitä mitä rakastavat. Heillä on intohimo tekemäänsä juttua kohtaan. Taide inspiroi mua myös, ja tunteiden välittäminen. Tuntemattoman ihmisen hymykin voi pelastaa mun koko päivän, ja sekin inspiroi mua!”

Podetko ramppikuumetta tai esiintymisjännitystä? ”En, mutta oon tietyllä tavalla kyllä kova stressaamaan. Mä oon parhaimmillani pienen paineen alla. 'Keisarin uudet vaatteet'-jutussa kävi kerran niin, ettei mua jännittänyt jostain syystä yhtään ja se esityshän meni ihan päin prinkkalaa! Minusta se on yleisön aliarvioimista, jos välittää vaan omista fiiliksistään eikä siitä mitä tekee. Tarvitsen sen pienen jännityksen. Jostain syystä mulle käy aina niin, että ihan nanosekunti ennen lavalle astumista mulla tyhjenee pää ihan täysin, nollaan tavallaan tilanteen ja mun pitää vaan luottaa itseeni ja siihen, että kaikki tarvittava tulee oikealla hetkellä. Se on kuin joku verho, jonka läpi kävelen.”

Onko sinulla jotain omia rutiineja tai rituaaleja, joita teet ennen esitystä tai esityspäivinä? ”Ne tulee aina proggiskohtaisesti, eli tiettyjä asioita pitää vaan tehdä tietyssä järjestyksessä. Desiréessä mä menin aina jo pari tuntia ennen esitystä teatterille, koska tykkään olla ajoissa paikalla. Menin kahvioon, otin kupin kahvia ja odotin, että Tuire tuli paikalle, ja sitten tuli Sari Havas ja muut, ja sitten kerrottiin toisillemme viikon kuulumiset. Henkilökohtaisesti mulla on sellainen juttu, että jotenkin virittäydyn mun rooliini höpötellen itselleni kaikenlaista outoa juttua roolihahmooni liittyen/roolihahmossa. Äänenavaukset tietenkin, ja lauluteknisiin juttuihin sainkin juuri oppia Petralta ja muilta Desireestä. Lämmitän myös aina mun koko kroppani, teen siltoja ja kärrynpyöriä, ääni ja ajatus kulkee siten paremmin.”

Kerro joku kommellus, joka on sattunut sinulle tai vierustoverillesi lavalla kesken esityksen. ”Desiréessä kerran juoksin lavalle kun luulin, että nyt on mun kohtaus eikä se sitten ollutkaan, olin siis väärään aikaan väärässä paikassa. Huomasin sen siinä kesken kaiken ja jatkoin vain lavan läpi. Mähän juoksentelin siellä muutenkin, joten tuo ei varmaankaan ollut niin vakavaa. 'Keisarin uusissa vaatteissa' unohdin mennä lavalle kokonaan ja se oli kyllä todellinen moka, koska olin ottanut sen ainoan kerran puhelimen mukaan lavan taakse ja tutkailin sitä, kun lavalla toistettiin mun roolihahmoni nimeä ja kollegat sanoi, että eikös sun Ronja pitäisi olla lavalla. Sen tapauksen jälkeen en oo kyllä ottanut enää puhelinta mukaan lavan taakse! Piti oppia sekin kantapään kautta”, pyörittelee Ronja päätään.

Ihmemaa Ozissahan oli se koira, joka toimi pattereilla ja se haukkui milloin sattui, joten välillä replatkin piti lausua sen koiran touhujen mukaan. Pari kertaahan siitä irtosi patterit ja ne kieri lavalle, mutta jotenkin se sopi siihen juttuun, koska siellä sattui oikeastikin kaikenlaista.”


Ihmemaa Ozista  (c) Peero Lakanen 

Tulevia rooleja tai muita töitäsi? ”Muutama lyhyempi juttu kameran edessä on nyt ilmaantunut, hauskaa! Muuten mulla ei ole tiedossa mitään muuta kuin tuo katusoittokahvila. Viime vuosi oli kyllä melkoinen, ja nyt aion viettää erilaisen kesän. Pieni tauko tekeekin varmaan hyvää. Saan lomaillessa uutta intoa, luovuutta sekä voimia tehdä ja hei, mä oon vasta 16-vuotias! Syksyllä menen sitten lukion tokalle luokalle. Katsotaan minne tuuli vie!”

Onko sinulla jotain mottoa? ”En taida osata kiteyttää mitään yhteen lauseeseen, mutta Instagramissa mulla lukee 'Positive minds live positive lives'. Haluan elää aina niinkuin se päivä olisi mun viimeinen ja nauttia ihan kaikesta! En jaksa myöskään hirveesti murehtia, kaikissa asioissa on aina sekä hyvää että pahaa. Mieluummin keskittyy vaan kaikkeen hyvään mitä on. Rakkauden ja ilon levittäminen ei maksa yhtään mitään kellekään ja oonkin esim. kova hymyilemään ja halailemaan. Onneks aina tarvitaan niitä jotka menevät halaamaan ja niitä jotka myös ottavat vastaan sen halauksen.”

Jos olisit joku sarjakuvahahmo tai muu fiktiivinen hahmo, mikä olisit? ”Tykkään kyllä Disney-hahmoista tosi paljon. Olisin varmaankin se vähän höpsö, rasavilli Tähkäpää, joka oli Kaksin karkuteillä-elokuvassa. Paitsi että kohtahan mulla ei ole näin pitkiä hiuksia enää. Tai sitten voisin olla Timon ja Pumba-leffasta se söpö mangusti Timon! Tai Prinsessa Ruusunen, kun mun toinen nimi on Aurora ja se tarina on aivan ihana.”

Jos ihminen menisi aina syksyisin talviunille ja heräisi keväällä, mitä sinä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan siltä varalta, että heräätkin kesken kaiken? ”Kynttilänvaloa pitäisi olla ja joku ihanan paksu muistikirja, ja kyniä tietysti. Kiinnostavia elämäkertakirjoja ottaisin myös. Joku soitin voisi olla myös mukana, ukulele, huuliharppu… Kahvia pitäisi olla, hyvää teetä ja cokista. Punnitse ja Säästä-myymälä kaikkine tuotteineen! Keksejä, leivonnaisia. Karjalan- ja porkkanapiirakoita!”




Jos rakentaisit puuhun majan, mitä sinne ottaisit mukaan? ”Maja olisi puinen ja se olisi tosi korkealla. Lähtisin hakemaan sieltä tietynlaista rauhaa. Koristelisin majani kauniiksi verhoilla, harsoilla ja paperilyhdyillä. Ystäviä ottaisin mukaani myös, ja siellä olisi pieni keittiö, jossa voisi kokkailla jotain aasialaista ruokaa. Siellä saisi laulaa, itkeä, nauraa ja kertoa salaisuuksia!”

Jos voisi aikakoneella palata menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai ajanjaksoon, minne menisit? ”Menisin 1920-luvulle tanssimaan charlestonia ja kunnon juhliin, ehdottomasti! Aijai, kaikki ne hatut ja vaatteet silloin!”

Mitä aiot tehdä seuraavaksi? ”Menen ystäväni Helmin kanssa syömään (hänen kanssaan vuoroteltiin Desiréessä) ja sen jälkeen menemme Työvikselle, jossa mun hiukset leikataan paljon lyhyemmiksi. Tietynlainen käännekohta edessä, koska mulla on aina ollut pitkät hiukset. Elämä risaseks ja teini-ikä, heh!”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

Mistä sanasta pidät eniten? - Rakkaus
Mistä sanasta pidät vähiten? - Viha
Mikä sytyttää sinut? - Intohimo
Mikä sammuttaa intohimosi? - Kateus
Mikä on suosikkikirosanasi? - Perkele
Mitä ääntä rakastat? - Soitinten virittämistä ennen esitystä
Mitä ääntä inhoat? - Bussin kirskuntaa, vihlontaa
Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Siivooja
Missä ammatissa et haluaisi olla? - Palomies
Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Hyvä tyttö!

Bäkkäri Bakery -katusoittokahvila löytyy Facebookista sekä Instagramista

Kaikki valokuvat saatu Ronja Alatalolta.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).