Robin Hoodin sydän / Turun Kaupunginteatteri

Robin Hoodin sydän / Turun Kaupunginteatteri, Logomo

Ensi-illat 15.4. ja 16.4. 2016, kesto noin 2h 30min (väliaikoineen)

Käsikirjoitus David Farr
Suomennos Ola Tuominen ja Satu Räty (laulutekstin suomennos Hanna Suurhasko)
Ohjaus Milko Lehto
Pukusuunnittelu Pirjo Liiri-Majava
Lavastus Markus Tsokkinen
Taistelukoreografia Oula Kitti
Valosuunnittelu Jarmo Esko
Äänisuunnittelu Iiro Laakso
Kampaukset ja maskeeraus Minna Pilvinen
Videosuunnittelu Sanna Malkavaara

Rooleissa : Markus Järvenpää, Julia Korander, Stefan Karlsson, Kimmo Rasila, Tom Petäjä, Minna Hämäläinen, Jukka Aaltonen, Kirsi Tarvainen, Miska Kaukonen, Ulla Reinikainen, Petri Rajala, Mikael Haavisto, Riitta Salminen, Ulla Koivuranta, Oula Kitti, Elmeri Karlsson/Toivo Kouki, Hanna Lindqvist/Saara Nurmi, Saara Pukero/Viljami Vahvaselkä, Iiro Heikkilä, Eikka Alatalo ja Riku Suvitie

Robin Hood oikealla 

 Hämmentävää kyllä, en ole koskaan aiemmin nähnyt Robin Hoodia teatterissa (tai noh, jos ei lasketa mukaan Sappeen "Noin 7 veljestä", mutta se on ihan toinen juttu...), elokuvissa ja telkassa sitten senkin edestä. Mielessäni oli sekoitus viheriäitä sukkahousuja, tietynmallista myssyä, kiharakutrista Marionia (ei kuitenkaan sitä Tipitii-naista), jousia ja nuolia, tukevia munkkeja, alhaisesti partaansa naureskelevia ilkeitä miehiä, huppuja, lisää nuolia, seikkailuhenkeä, joukko Sherwoodin iloisia veikkoja ja päälle Clannadin musiikki. Tällä sekoituksella oli sitten hyvä ja korkein aika lähteä kohti Suomen Turkua, jonne saavuimme kerrankin hyvissä ajoin. Oli siis aikaa tutustua kunnolla myös ravintolan antimiin sekä Logomo-teatterin aulassa olevaan Tamara Lundin pukunäyttelyyn.

 Käsiohjelmassa on kannessa irrotettava miekka! Miten mahtavaa! Yritin varjella sitä irtoamiselta kuitenkin, koska hukkaisin ja rikkoisin sen jossain vaiheessa, kun pitäisi esitellä miekallahuiskimista. Melkein jo suunnittelin toisen käsiohjelman hankkimista, jotta pysyisi selatessa edes yksi ehjänä ja kuten arvaattekin, kovin on höllästi miekka enää kiinni ja kohta lähtee  - niin irti ja seuraavaksi "haa!"-huutojen siivittämänä huiskintaa. Erikoiskiitos siis graafisesta suunnittelusta Sam Sihvoselle, Turussa on kyllä ihan parhaat käsiohjelmat noin hypistelymielessäkin. Vähän hankalasti luettavissa se tosin oli, mutta hei, mitä niistä teksteistä jos kannessa on irtomiekka!? Asiat tärkeysjärjestykseen...

 Astelimme saliin ensimmäisten joukossa ja paikkamme sijaitsivat rivin 11 keskellä. Voi miten loistavat näkymät kokonaisuuden kannalta sieltä olikin, ja monta "Wau"-huokausta pääsi suusta ennen esityksen alkua. Markus Tsokkinen on totisesti pistänyt lavastuksessa taas parastaan, ja kaiken kruunasi hologrammimaisena häilyvä ja vaihtuva taustakuva. En edes halua tietää miten se kaikki tehtiin, koska illuusio ja taika murtuisi.

Robin ja Marion 

 "Robin Hoodin sydän" tarjoaa vähän erilaisen tarinan salskeasta sankaristamme. Metsässä hiippaillaan kyllä ja ryöstellään, mutta toimitetaanko saalis köyhille ja hätääkärsiville? Ehei, nämä heput pistävät kaiken omiin taskuihinsa ja naureskelevat keskenään, että näin sitä taas typeryksiä höynäytettiin. Köyhälistö huolehtikoon itse itsestään. (oivallista hallitusainesta tämä sakki) Porukkaan liitetään mukaan heti alkumetreillä Pikku-John (Tom Petäjä ja kevään paras otsatukka), jolla pysyy huiskimiskepakko hyvin käsissä ja ison miehen raamikasta olemusta käytetäänkin sumeilematta hyödyksi taistelukohtauksissa. Robin Hoodin (Markus Järvenpää) lisäksi porukassa on mukana myös Will (Stefan Karlsson) ja Much (Kimmo Rasila, joka hankkinut peruukkinsa luultavimmin samasta liikkeestä kuin kreivi von Krolock).

 Toisaalla sitten säpäkkä Marion (Julia Korander) on joutumassa pakkoavioliittoon kuninkaan ällönhäijyn veljen prinssi Juhanan kanssa (Miska Kaukonen), jolla taas on mielessään vähän suuremmatkin siirrot, kuten ilkeillä vehkeilijöillä usein tapana on. Marionin ärsyttästi kikattava Alice-sisko (Minna Hämäläinen) menisi Juhanan kanssa mielellään avioon, ihan vaan päästäkseen piireihin ja vähät välittäisi luihusta siipasta. Marion päättää lyöttäytyä metsänveikkojen iloiseen sakkiin, mutta saakin Robinilta pakit koskapa naisia ei siinä porukassa tulla näkemään ja piste. Jotain kumminkin liikahtaa syömmessä molemmilla, mutta sitähän ei kumpikaan tunnusta tässä vaiheessa tarinaa.

 Prinssi Juhana se saapuu varsin mukavanoloisten kavereidensa kanssa (Guy Gisborne/Oula Kitti sekä virkkaava mulkoileva apuri/Ulla Hämäläinen) mestoille ja kyselee tulevan morsmaikkunsa perään. Tässä vaiheessa olin vähän pihalla, että miten moiseen tilanteeseen jouduttiin, mutta Pierre/Peter (Jukka Aaltonen) kertoo paikalla olevan vain herra Martin Sherwoodin, joksi Marion on muuntautunut vaatetuksen, irtoviiksien ja matalamman puheäänen turvin. Täydestä menee. Martin perustaa oman metsäporukkansa ja vohkitut tavarat ja aarteet luovutetaan niitä eniten tarvitseville. Moinen herättää tietysti Robin Hoodin joukkojen kiinnostuksen ja Robinilla tuntuu sy-sy-sydämessä olevan enemmänkin puuttuvia palasia. Että noinkin voisi tehdä ja olla ns. parempi ihminen ja mies!

Guy Gisborne ja prinssi Juhana suunnittelemassa pahoja 

 Kaikista juonenkiemuroista ja käänteistä en aina pysynyt kärryillä, mutta viis ja kuus niistä. Johtui ehkäpä siitä, että keskittymiskykyni ei ollut ihan parhaassa mahdollisessa terässä kun tuijotin lumoutuneena niitä vaihtuvia taustakuvia, elävää tulta (jes!), Pikku-Johnia liina päässä, mykkää Makepeacea (ja vasta äsken hokasin, että roolin vetäisi Kirsi Tarvainen...), kuokka kädessä lastentappohommiin lähteviä uhoavia kyläläisiä, upeaa Metsän vihreää ukkoa (Mikael Haavisto), irtopääkohtausta ja tyhjästä ilmestyviä nuolia. Kuului vain "tsup!" ja joku oli nuoli otsassa. Jännää.

 Minun käskettiin kiinnittää erityishuomiota taistelukohtauksiin, mutta eipä niihin erikseen pitänyt keskittyä. Voi jestas millaista menoa ja vauhtia! Taisin tehdä taas pari väistöliikettä itsekin katsomossa, ja olisin voinut tehdä parit aaltoliikkeet Oula Kitin edessä, jotta kiitos näistä. Kaikki näytti niin pirun "helpolta", että tartunpas aseeseen ja tuosta noin, ja ihan täysin unohtui se, montako tuntia niitäkin liikkeitä oli tätä varten hiottu. Kyllä laittaisin jokaiseen tylsään näytelmään (mitä tämä siis ei ollut) pari taistelukohtausta ja johan tulisi vauhtia. Parit voltit ja tikapuutemppuilut myös. Miksi niitä ei ollut enemmänkin, kun tekijöitä oli?

Robin ja Martin ottavat miehestä mittaa

 Mahtavaa oli nähdä Miska Kaukonen häijyilemässä, toki siellä oli miskamaista pilkettä ja letkeyttäkin joukossa tietenkin. Tämä prinssi Juhana sopisi loistavasti mukaan Musta kyy-sarjan vehkeilijöiden sekaan! Eniten lämpenin kuitenkin Julia Koranderin roolisuoritukselle ja Martin Sherwoodille, ne oli varmaankin taas ne irtoviikset, jotka minuun tehosivat. Taas lankesin samaan ansaan.

 Vähän pelottaviakin elementtejä mukana on, etenkin kun lapsiparkoja uhkaillaan ja kiusataan, joten ihan perheen pienimmille sankareille tämä ei sovellu. Huumoriakin mukana oli, ja kovasti tuntui huvittavan varsinkin se, että pienen pojan nimi oli Jethro. Turkulaiset on outoja. Jännän äärellä ollaan kuitenkin enimmäkseen, eihän tämä farssin puolelle lipsahda vaikka sellaiseenkin olisi tietysti aineksia näillä mausteilla. Minä kyllä viihdyin erittäin hyvin!

 Ja nythän se käsiohjelman miekka sitten irtosi... Kuka lähtee kokeilemaan?

Esityskuvat (c) Otto-Ville Väätäinen

(näin esityksen kutsuvieraana)

Upea Metsän vihreä ukko