Ensiaamu 2.9. 2015, kesto noin 40min (ei väliaikaa)
Suositellaan yli 2-vuotiaille
Ohjaus ja dramatisointi Sami Rannila
Lavastus Niina Suvitie
Musiikki Kari Mäkiranta
Valot ja äänet Marko Korkeaniemi
Tarpeisto Riitta Tapio
Maskit ja kampaukset Minna Pilvinen
Puvustus Anniina Kuula ja Tiina Valkama
Lavalla : Sami Matkus ja Jaakko Loukkola
Linnateatterin sivuilla luki, että esitys soveltuu kaikille kurahousuikäisistä ylöspäin, ja lasken kyllä itseni tähän porukkaan. Vähän sitten aulassa esityksen alkua ja ovien avausta odotellessa tuli orpo olo, kun olin ainut jolla ei ollut lapsia mukana. Nooo, ei ollut ensimmäinen (eikä taatusti viimeinen) kerta...
 |
| Tatu (Sami Markus) ja Patu (Jaakko Loukkola) |
Aino Havukaisen ja Sami Toivosen (joista jälkimmäinen on ollut samaan aikaan ainakin lukiossa kanssani) luomat veljeshahmot lienevät monille kirjoista tuttuja, minulle ei niinkään. Tämä oli siis ensikosketukseni Tatuun ja Patuun, tyypithän ovat kirjoissa seikkailleet vaikka missä. Tällä kertaa ollaan ihan pihalla, kirjaimellisesti. Outolan Pihatieteellinen instituutti kertoo ensinnäkin, mikä on piha ja mitä kaikkea siellä voi tehdä. Veljekset on kyllä kieltämättä aika hoopo parivaljakko, noin ulkoisesti ja toimiltaankin. Kättelevät jalalla! Puuhunkiipeämistyylejä näytetään ja myös se, miten ei kannata kiivetä. Myöskään silkkisessä iltapuvussa, äidin korkkareissa, Batman-viitassa ja inkkaripäähineessä ei kannata kiivetä. (Tässä kohdassa meni yllättäen kiitokset iltapuvun lainasta takarivissä istuneelle Teatterikärpäselle, olin vähän hämmentynyt ja toki ilahtunut saamastani huomiosta ja aploodeista! Korostan, että se iltapuku oli kylläkin lainassa Linnateatterin tuottajalta...)
Hiekkakakkuja tehdään, puetaan kurapukua päälle vähän vaivalloisesti eli ihan niin kuin se normaalistikin puettaisiin, rakennetaan maja. Mitä kaikkea pihalla nyt suinkin voi tehdä! Talvella lumiukko tietenkin, ja näillä keleillä sellaisen voi pyöräyttää ilmeisesti ensiviikollakin. Muutamaan väliin tempaistaan kipaleet, joissa luetellaan yhdeksän tapaa käyttää esim. keppejä, heiniä ja käpyjä. Lisäpisteitä siitä, että kaikista sai kätevästi vielä viikset!
Perheen pienimpiä tuntui huvittavan eniten kaikensorttinen kohkaaminen ja hölmöily, minua nauratti tyyppien ilmeikkyys ja hyvä meininki, joka pysyi yllä koko ajan. Lopussa otteeni tosin vähän herpaantui, kun lähdettiin seikkailemaan oravan kanssa. Kurapukuväelläkin taisi ote alkaa lipsumaan, on aika taito pysyä paikoillaan noinkin kauan, jos mieli jo siintää hiekkakakkuja tekemään itsekin.
Katsomosta bongasin tutun jälkikasvuineen ja pääsin samalla kyydillä kotiin. Tuli sitten puhetta siitä, että katsomossa haisi kuulemma valkosipulille ja pierulle. En tunnustanut kumpaakaan ja syyllinen taisi löytyä jostain takaani. Reissu huipentui siihen, että nuorimies rallatti takapenkillä "Yhdeksän yhdeksän tapaa pierrä viiksiä". Että semmoinen reissu oli se, heheh!
Esityskuvat (c) Marko Korkeaniemi
Esitys kiertää siellä sun täällä ja tästä linkistä bongailemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).