sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Haastattelussa Pekka Räty

 Lokakuun loppupuolella 2013 olin katsomassa West Side Storya Lahden Kaupunginteatterissa ja ennen esitystä tapasin vähän yllättävässä tilanteessa Pekka Rädyn, ja lyhyen mutta intensiivisen juttutuokion päätteeksi päätimme lennossa tehdä haastattelun yleisölämpiössä ennen esitystä, 20 minuuttia oli aikaa...

Jousimiehen merkeissä 1954 syntynyt Pekka on Pohjois-Karjalan miehiä. ”Olen kotoisin Enosta, Rajakankaan kylästä. Nyt asun Imatralla ja Enossa, ostin lapsuudenkotini itselleni ja myös pienen rantapaikan ja oman kesäteatterin. Mulla on siis oma kesäteatteri siellä, www.enonkesateatteri.fi.

Mitä harrastat? ”Mä harrastan harmonikansoittoa, laulua, urheilua, juoksua, maratonjuoksua, hiihtoa ja elämän ilmiöiden tutkintaa. Mä tutkin elämän eri ilmiöitä suurella mielenkiinnolla!”

Mitä sanoisit ammatillisessa mielessä vahvuudeksesi? ”Mun vahvuuteni on varmaankin erittäin hyvä ja korkeatasoinen näyttelijänkoulutus ja Stanislavskin oppien mukaan saatu koulutus niin, että ihmiskuvausten tekeminen näyttämöllä kaikkine vivahteineen on mun bravuurini. Nyt sitten myöhemmin on tullut musiikkiteatteri mukaan ja olen laulanut musikaaleissa myös.”

Minkä taidon haluaisit osata? ”Kyllä teatterikoulusta jäi kaivelemaan kokovoltti eteenpäin ja kokovoltti taaksepäin, mutta nyt kun tulee kohta 60v mittariin, niin kyllä ne voltit on varmaan mulla tehty!” Pekka nauraa.

Milloin kiinnostuit teatterista? ”Vuonna 1970 tehtiin Enon kansalaisopiston näytelmäpiirissä Tukkijoella-näytelmää kesäteatteriin ja mua pyydettiin Turkan rooliin sillä verukkeella, että kesällä lähdetään sitten käymään Kööpenhaminassa. Mua ei se teatteri niin hirveesti kiinnostanut vaan se, että pääsi maalta Kööpenhaminaan, suureen maailmaan.”

Oliko koulussa näytelmäkerhoja tai vastaavaa? ”Ei, mutta kansakoulussa lauloin äitienpäivinä ja lausuin runoja, ja ensimmäinen runo jonka opin meni näin: ”lentokoneenohjaaja, olen poika rohkea, koneessani taitavasti lennän kaukomaille asti. Kuka teistä haluaa Amerikkaan matkustaa?”

Missä vaiheessa sitten pyrit teatterikouluun? ”Olin siis Enon kansalaisopiston näytelmäpiirissä ja siitä sitten pyrin teatterikouluun Tampereen yliopistoon vuonna 1973. Valmistuin 1977 ja sillä tiellä ollaan.”

Pekka ja tuttu mies taulussa / kuva Teatterikärpänen

Jos et olisi tällä alalla, millä alalla mahdollisesti olisit? ”Olisin varmaankin puurakentamisen alalla rakennusmestari tai kirvesmies. Poliisin ammatista haaveilin paljon, mutta se jäi sitten.”

Miksi olet näyttelijä? ”Minä koen, että tämä on suuri lahja saada tehdä näyttelijän työtä, kehittää omaa persoonallisuutta, omaa ajattelua, antaa oman itsensä ja roolien kautta ihmisille uskoa elämään. Se on suuri lahja ja suuri siunaus.”

Miten ajatuksesi näyttelijän työstä ovat muuttuneet tässä vuosien varrella? ”Voisi sanoa sillä tavalla, että se suurin muutos mitä on tapahtunut on se, että olen oppinut olemaan näyttämöllä rauhallinen ja antanut ajatusten virrata vapaasti, koska se ajatus kantaa. Ennen touhusin aivan hirveesti, on mussa kyllä vieläkin sitä touhuujanvikaa, mutta siitä on nyt kyllä sellaiset 70% pudonnut pois. Se on tuonut laajuutta tulkintoihin, mikä on aika luonnollista, kun tulee elämänkokemusta ja vuosia, niin virsu rupeaa kohta lipsumaan jo toiseen suuntaan...”

Onko sinulla kenties omia esikuvia? ”Jack Nicholson on ollut semmoinen näyttelijä, jota edelleenkin ihailen ja tietysti suomalaisista näyttelijöistä Esko Salmisen tulkinnat Turun kaudella oli mulle kertakaikkiaan kova juttu. Tietysti se osui mun teatterikouluaikaan, mutta ne oli erittäin lähellä mun sydäntäni”, Pekka kertoo.

Missä eri teattereissa olet näytellyt? ”Lahden Kaupunginteatterissa olin 26 vuotta, Seinäjoen Kaupunginteatterissa 4 vuotta ja nyt olen ollut Imatran teatterissa vuodesta 2008 alkaen.”

Mitkä ovat omasta mielestäsi merkittävimmät roolityösi? ”Kyllä täällä Lahden Kaupunginteatterissa ”Täällä Pohjantähden alla” ja Akseli Koskelan rooli, kolme romaania dramatisoitiin viiden tunnin näytelmäksi. Kyllä se Akseli on yksi tärkeimmistä. Seinäjoen kaudelta jäi mieleeni se Artturi Leinosen rooli, sillä tehtiin kaikkienaikojen draamaennätys ja sitten tietysti musikaaleista Sound of Musicin kapteeni Von Trapp. Mä oon näytellyt sen myös kesäteatterissa Samppalinnassa ja 52 000 katsojaa näki sen Seinäjoella. Sain 128 pusua Arja Korisevalta”, intoilee Pekka pilke silmäkulmassa.

Onko sinulla jotain roolihaavetta? ”Tällä hetkellä haluaisin tehdä Salierin roolin, mua kiehtoo se Mozartin ja Salierin välinen kamppailu, mikä on näyttelijäntyössä ja näyttelijöiden välillä erittäin konkreettista.”

Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä, jos saisit valita ihan kenet tahansa? ”Meryl Streep!”

Kenen kanssa haluaisit laulaa dueton ja mikä olisi mahdollisesti kappale? ”Nykyisen Oopperan taiteellisen johtajan kanssa. Olemme nuoruudenystäviä ja silloin piti päästä laulamaan yhteiseen konserttiin, mutta se sitten jäi. Hän lähti ooppera-alalle ja minä jatkoin näyttelijäntyötä. Laulutunneilla käyn edelleenkin. Just tänään muuten oli mielessä, että otan Lilliin yhteyttä, että ”Kuulehan Lilli, meillä olisi vielä se yhteinen aaria laulamatta.” Lilli Paasikivi on siis hän.”

Mikä on parasta teatterissa? ”Teatterissa on parasta se, että tämä taiteenlaji syntyy ja kuolee samalla hetkellä. Tämän vaikutus katsojaan, sen mielentilaan, sen ajatteluun, sen toimintaan ja se eläytymisen taso, mitä näyttämöllä tehdään korreloituu hetkessä katsojan kautta näyttelijälle, ja se on erittäin palkitsevaa. Sitä ei voi korvata rahassa, koska se kiitos on tässä ja nyt.”

Mitä sinulle tarkoittaa ”teatterin taika”? ”Se taika on siinä hetkessä, kun minä näyttelijäntyön kautta sekunnin sadasosalla hallitsen 700 ihmistä niin kuin mä haluan. Milloin ne nauraa, milloin ne itkee ja miten kauan ne sitä tekee. Se on uskomaton voima. Esimerkiksi kun rakkautta kuvaa näyttämöllä, niin kun sen kohtauksen saa oikeille urille ja kaikki ne eri tasot siinä, aijai-jai. Just Sound of Musicissa on hyvä esimerkki, kun se kapteeni ihastuu siihen tyttöön ja sitten kun se onkin intohimoa, niin ne kaikki eri variaatiot ja sä tunnet oikein iholla kun katsomo on mukana. ”No nyt se sai!” ilakoi Pekka.

Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”Minusta elämä kokonaisuutena inspiroi kaikkinensa mitä ikinä ympärillä näen ja koen, koska se on sellainen pankki, josta voi ammentaa koko ajan. Se tarkkaileva näyttelijän silmä on koko ajan läsnä, tässä ja nyt.”

Podetko ramppikuumetta tai esiintymisjännitystä? ”Kyllä, se vaan on tosiasia että se aina tahtoo tulla, mutta vuosien saatossa sitä on ruvennut hallitsemaan paljon paremmin ja pystyy pitämään sitä kontrollissa, mutta esimerkiksi yksinesiintyessä, mä olen vajaalle 5000 hengelle laulanut kirkkokonsertteja, se on jännä asia kun hetkessä saattaa tapahtua, että ”mitäs seuraavaksi” ja sekunnin murto-osa saattaa tuntua ikuisuudelta.”

Onko sinulla jotain omia rituaaleja tai rutiineja, joita toistat ennen esitystä? ”Mä käyn lenkillä oikeestaan joka päivä. Tänäkin päivänä oli lapsille Liisa Ihmemaassa Imatran teatterissa, niin kävin aamulla juoksemassa yhden 8 km lenkin ja valmistauduin huolella, äänenharjoitukset ja äänenavaukset kaikkineen ihan sinne viime minuuteille saakka. Koitan koko ajan vain vapauttaa ja rentouttaa, että kun lavalle menee niin valloittaa heti yleisön itselleen. Tietyt hassut rituaalit muodostuu aina esityskohtaisesti, että ne tietyt jutut pitää tehdä aina ennen jokaista esitystä, joka tietysti liittyy myös ammattiin. Imatralla meillä ei ole tekniikkaa, joten joutuu itse tarkistamaan tarpeiston, että kaikki on tietyssä asennossa ja valmiina. Ainut oma rituaali mikä mulla sitten on on se, että mä rukoilen hirveän paljon Jumalalta voimaa ja rauhaa joka esityksessä. En ole rukoilematta aikoihin mennyt enää näyttämölle. En mä mitenkään oo ”herännyt”, mutta sellainen kristillisyys mulla on, äiti opetti mut jo pienenä rukoilemaan.”

Kerro joku hauska kommellus! ”Mulle on käynyt kyllä niiiiin paljon kaikkea, niitä ei voi julkisesti edes kertoa, mutta kyllä täytyy sanoa, että mä kerran tulin vääriltä reissuilta suoraan töihin, en kerinnyt kotiin ollenkaan. Näyttelin Akseli Koskelaa ja meillä oli rakkauskohtaus, jossa mun ex-vaimoni näyttelee Leppäsen Aunea. Hän oli selin yleisöön ja minä kasvot yleisöön päin. Mä näyttelen onnea kun se saa olla Aunen kanssa saunassa ja aina kun se tuli mun lähelle, niin se kerkes haukkumaan mut siinä välissä. ”Sä haiset pahalle, missä helvetissä sä taas oot ollu”-tyyliin.”

Kerro joku oikein hyvä muisto! ”Kyllä erityisen hieno muisto on täältä Lahden Kaupunginteatterista, kun Väinö Linna oli ensi-illassa. Kyllä se tuntui aivan käsittämättömältä ja hienolta, että sai näytellä Akseli Koskelaa Väinö Linnalle. Ja sitten vielä se, että äiti ja isä istui tuossa edessä keskellä ja kun mä tulin ekaa kertaa näyttämölle, kuulin kun isä sanoi ”Kato, tuolta tulloo minun poeka!” Sisko istui sen vieressä ja sanoi, että ei teatterissa saa puhua. Oli hienoa näytellä isälle, koska mä tavallaan koko roolin rakensin hänelle. Hän oli raivaaja, sodankäynyt ja teki ison perheen ja oikeestaan kaikki se, mitä Väinö Linna kuvaa siinä teoksessa, oli myös siinä läsnä”, Pekka herkistyy.

Tulevia roolejasi? ”Nyt tuleva rooli on mummo Viivissä ja Wagnerissa Imatralla, ja ensi kesänä näyttelen omassa kesäteatterissa Enossa Olavin, eli monologinäytelmän, jossa näyttelen Olavi Koskelan, tyttäret ja äidin Johannes Linnankosken romaanista Laulu tulipunaisesta kukasta.”

Onko sinulla jotain mottoa? ”On vain yksi elämä, elä se.”

Mikä sarjakuvahahmo haluaisit olla ja miksi? ”Fantom! Siinä on jotain sellaista miehekästä ryhtiä ja visuaalista komeutta ja kauneutta, jota mä ihailen.”

Jos saisit viettää päivän naisena, mitä tekisit? ”Mä varmaan rakastelisin koko päivän. Antaisin ihan kaikille!”

Jos ihminen vetäytyisi syksyisin talviunille, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan siltä varalta, että heräät kesken kaiken? ”Kyllä mä varmaan ottaisin harmonikan mukaan ja kitaran ja karjalanpiirakoita.”

Jos rakentaisit puuhun majan, mitä sinne ottaisit mukaan? ”Kiväärin. Sieltä olisi hyvä ampua hirviä ja karhuja. Mä oon kahdessa metsästysseurassa Enossa mukana, mutta mulla ei ole vielä metsästyskorttia. Mä en vaan saa aikaiseksi, että saisin sen luvan.”

Jos voisit palata menneisyyteen aikakoneella johonkin tiettyyn hetkeen, minne menisit? ”Rooman vallan kausi on sellainen mielenkiintoinen kokonaisuus ja mitä kaikkea silloin tapahtui. Se koko valtakausi oli hurja prosessi!”

Muutama sana Simpauttajasta? "Harvalle sattuu kohdalle rooli, joka on niin lähellä itseä kuin Impan rooli oli minulle. Murre, ikä, tapa ajatella elämää..."

Mitä aiot tehdä seuraavaksi? ”Aion mennä katsomaan West Side Story-näytöksen.”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

Mistä sanasta pidät eniten? - Rakkaus
Mistä sanasta pidät vähiten? - Perkele
Mikä sytyttää sinut? - Seksuaalinen intohimo
Mikä sammuttaa intohimosi? - Tylsyys
Suosikkikirosanasi? - Voi vittu
Mitä ääntä rakastat? - Kevättuuli
Mitä ääntä inhoat? - Nalkuttava akka
Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Formulakuski
Missä ammatissa et haluaisi olla? - Gynekologi
Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - ”Paljon kestit, paljon kärsit, rauhan viimein saavutit!” (ja naurua päälle)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).