Haastattelussa Leena Rousti

 Näyttelijä Leena Roustin tapasin heinäkuun lopussa 2026 Kahvila Laurellissa Hämeenlinnan keskustassa. Haastattelun jälkeen Leena suuntasi illaksi Kaupunginpuistoon, jossa HUK (Hämeenlinnan Uusi Kesäteatteri) esittää elokuun puoliväliin musiikkinäytelmää Sitä saa mitä tilaa. Samasta näytelmästä haastateltavana oli pari viikkoa sitten Patrik Hvitsjö. Vuonna 1963 syntynyt Lennu on kotoisin Helsingistä. ”Äidin puolelta oon viidennen polven helsinkiläinen, isäni oli kotoisin Oulusta. Asuin muutaman vuoden Seinäjoella ja sen takia varmaan viihdyinkin siellä niin hyvin, koska sehän on just puolivälissä. Helsingistä muutin aikoinani Tampereelle, sitä pidän kotikaupunkinani. Lisäksi oon asunut pitempiä aikoja Nokialla ja Kokkolassa. Virallinen osoitteeni on tällä hetkellä Pirkkalassa, mutta itse asiassa asun puolisoni Jarmon ja koiramme Tatun kanssa matkailuvaunussa, jolla lähdemme syksyllä reissaamaan. Kerron siitä myöhemmin lisää.”

 Mitä harrastat? ”Koirahan vie kaiken huomion ja ajan nykyään, mutta sitä ennen tuli käytyä ”likkojen” kanssa punttisalilla suhteellisen säännöllisestikin. Piirtämistä harrastin aiemmin, ja lukemista. Kaikki on jostain syystä jäänyt. Työhän on mulle tavallaan harrastus myös, ja kaikki siihen liittyvä. Leffoja ja sarjoja tulee katsottua puolisoni kanssa, meillä on vaunussa kunnon screeni ja videotykki.”

 Miten sitten aikanaan päädyit teatterin pariin? ”Isäni oli oopperalaulaja ja äitini on harrastanut nuorena tanssia. Lapsena tuli pyörittyä hyvinkin paljon vanhassa oopperatalossa eli Aleksanterin teatterissa, se toimi päiväkotinani silloin kun en ollut varsinaisessa päiväkodissa tai leikkikoulussa. Enoni oli näyttelijä, samoin ovat kaksi serkuistani. Teatteri ja ooppera ovat aina olleet elämässäni jollain tavalla mukana. Tietysti halusin itsekin oopperalaulajaksi ja balettitanssijaksi, mutta se jäi. En päässyt balettikouluun, koska unohdin juuri sinä päivänä jumppapukuni kotiin ja päälläni oli rikkinäiset kalsarit, joten en kehdannut mennä kokeeseen. Olin silloin 7-vuotias. Seuraavana vuonna kouluun otettiin vain poikia, ja seuraavalla kerralla olin sitten jo liian vanha. Näin se meni silloin. Lapsena ja vähän vanhempanakin olin avustajana oopperassa aika monessa jutussa. 10-vuotiaana olin pienessä roolissa Helsingin Kaupunginteatterissa näytelmässä Annika ja Mauno. Koulun jälkeen heti ylioppilasvuonna 1982 yritin Teatterikouluun, putosin heti ensimmäisessä vaiheessa ja samoin kävi kolmena seuraavana hakukertana myös. Mietin mä muitakin ammatteja, taksikuskista lähtien. Pääsin kuitenkin avustajaksi Kansallisteatteriin ja siellä menikin sitten seuraavat kahdeksan vuotta. Siinä ohessa tuli suoritettua monenlaisia teatterialan kursseja, yhdessäkin lopputyönä tehtiin pienoismusikaaleja. Yllättäen sain puhelinsoiton Esko Roineelta, kiitos Pirkko-Liisa Tikan, hän pyysi mua koelauluun Tampereelle. Long story short, tässä sitä ollaan! Pienten mutkien kautta päädyin siis Tampereen Teatteriin, ensimmäiset pari rooliani oli musikaalissa Leipurin kaunis vaimo, ja vuosi oli 1990. Siitä parin vuoden kuluttua sain näyttelijäharjoittelijasopimuksen neljäksi vuodeksi.”

 Mitenkäs minusta tuntuu siltä, että olet ollut aika monessa eri teatterissa. Missäs kaikkialla olet oikein vuosien varrella ollut? ”Tampereen Teatterin lisäksi oon ollut Eurooppa Nelosessa, Tampereen Työväen Teatterissa, Samppalinnan Kesäteatterissa, Sappeen Kesäteatterissa, Pyynikin Kesäteatterissa, Imatran Teatterissa, Seinäjoen Kaupunginteatterissa, Kokkolan Kaupunginteatterissa, Imatran Kesäteatterissa, Lappeenrannan Kaupunginteatterissa, Tampereen Komediateatterissa, Turun Linnateatterissa, Rauman Kesäteatterissa ja nyt toista kertaa täällä Hämeenlinnan Uudessa Kesäteatterissa eli HUK:ssa. Kaikenkaikkiaan yhteensä noin 70 juttua siellä sun täällä! Muutamassa teatterissa oon ollut useampana vuonna eri produktioissa mukana vierailijana, Seinäjoella ja Kokkolassa kiinnitykselläkin.”

Dance of the Vampires / Seinäjoki (Leena, Anne Vihelä ja Heikki Vainionpää) (c) Ari Ijäs

 Mainitse muutama itsellesi jollain tavalla merkityksellinen oma roolityösi tai koko proggis. ”Tampereen Teatterin Evita-musikaali 90-luvulta on ollut hyvin merkityksellinen, vuorottelimme Ritva Jalosen kanssa pääroolissa. Evita on mulle se merkityksellisin, mutta heti seuraavana kyllä Seinäjoen Kaupunginteatterin Dance of the Vampires -musikaali. Vampyyrien tanssi. Se oli kyllä ihan huippu juttu! Sitä esitettiin syksyllä 2011 ja keväällä 2012. Vieläkin ikävöin sitä. Musikaalin ympärille muodostui oma faniporukkansakin, en ollut aiemmin kokenut mitään vastaavaa ja tuskin tuun enää kokemaankaan. Siitä tuli Tapaus! Tampereen Komediateatterissa esitetystä Suurenmoista!-komediasta pidin kovasti. Se kertoi Florence Foster Jenkinsistä, joka lauloi sydämensä kyllyydestä ooppera-aarioita vähän sinne päin, mutta sehän ei häntä haitannut. Hyvin sydämellinen juttu, ja työryhmä oli ihana. Komediateatterissa esitettiin hirmuinen määrä Pokka pitää -komediaa, aluksi olin Daisyn roolissa ja sitten itse Hyacinthin. Sitä oli kiva esittää. Linnateatterin Raunistula oli myös oikein mukava, ja meillä oli siinäkin huippukiva porukka. Se on hirmuisen tärkeää. Hyviä ja rakkaita ystäviä oon saanut esitysten myötä.”

 Onko sinulla jäänyt mieleesi jokin tietty tärkeä oppi tai ohjenuora vuosien varrelta? ”Nyt pistit kyllä pahan. Kun vielä muistaisi, että kuka on sanonut ja mitä… Oon saanut paljonkin hyviä ohjeita vuosien varrella, alan koulutusta kun ei ole ja oon siinä mielessä ”pystymetsästä”. Nyt nousee mieleen rakkaan ystäväni Ilmari Saarelaisen, jonka kanssa oltiin siinä Suurenmoista!-jutussa, hauska lausuma ”kaikkiin kohtauksiin ei tarvi mennä jos ei halua”. Ensimmäiset 20 vuotta olin kova jännittämään, nyt se on rauhoittunut. Nykyään jännitän vain sitä, että muistanko tekstin. Migreenin myötä mulla on tullut pari kertaa ensi-illoissa totaalinen bläkäri, se on pelottava tunne. Niistä on kuitenkin selvitty ja päästy eteen päin. Jännittämiseen ja yleensä tekemiseen joku on sanonut, että ei se ole kuolemanvakavaa. Kukaan ei lavalla kuole, vaikka jotain unohtuisikin. Virheitä voi sattua, mutta kun oon aina ollut perfektionisti, etenkin nuorena. Kaiken pitäisi mennä juuri niin kuin on sovittu ja käsketty. Oon aina ollut tosi huono improvisoimaan. Tampereen freelance-näyttelijäyhdistyksen kautta on saatu impro-oppia ja siellä on noussut esiin se, että mieli avoimeksi. Siitä on ollut apua.”

 Mitkä ovat omasta mielestäsi sinun vahvuutesi näyttämöllä? ”Laulaminen on aina ollut mun vahvin osa-alueeni. Oon aina osannut myös liikkua, se taas on tullut äidin verenperintönä. Mitä tahansa lavalla teenkin, teen sen täydestä sydämestäni ja tosissaan. Eilisen esityksen jälkeen seisoimme Heta Halosen kanssa näyttämön vieressä katsomassa poistuvia ihmisiä ja luoksemme tuli kyyneleet silmissä mies, joka oli Oulusta asti tullut katsomaan. ”Kiitos, oli niin ihanaa katsoa tuollaista musiikkiteatteria, kun ihmiset osaa ja tekee koko sydämestään”, sanoi hän meille. Ajattelin siinä, että tämä on yksi niistä asioista, minkä takia tätä hommaa teen. Ihana, spesiaali palaute. Mutta että mä teen aina tosissani, pilke silmäkulmassa, vaikka olisi kuinka huono päivä. Oon 100 % läsnä juuri siinä tilanteessa. Koen sen vahvuudekseni. Siinä kivutkin unohtuu. Olin aikoinaan avustajana Kansallisteatterissa Mefisto-nimisessä näytelmässä, ja jossain vaiheessa esityskautta mulla oli ihan hirveä selkäkipu. Makasin määrätyssä aloitusasennossa ja mietin, että mitenköhän mahdan päästä tästä enää ylös kun sattuu niin paljon. Esitys alkoi ja kaikki kivut katosivat! Kulisseissa ne palasivat, mutta lavalla ei mitään. Jännä ilmiö.”

 Minkä taidon haluaisit osata? ”Olisi ihanaa osata soittaa jotain instrumenttia. Kävin pikkulikkana pianotunneilla pari vuotta, mutta se sitten jäi, kun ei löytynyt uutta opettajaa. Piano voisi olla mun soittimeni nykyäänkin.”

Viiden pennin oopperan kummitus / Tampereen Komediateatteri (kuvaaja ei tiedossa)

 Käytkö itse katsomassa teatteria vapaa-ajallasi? ”Hiukan tulee käytyä, ei nyt mitenkään hirveästi. Kaikki kesäteatterit on tältä kesältä kyllä näkemättä. Törnävällä Seinäjoella tuli nähtyä muutamia kesiä sitten Spamalot ja Something Rotten. Työviksessä näin Billy Elliottin. Tehtiin Seinäjoen aikoina reissu Lontooseen porukalla, silloin tuli nähtyä musikaali Ghost. Komediateatterin ensi-iltoihin tulee kutsu, kaikkia en ole kuitenkaan ehtinyt katsomaan. Yksi parhaista näkemistäni on kyllä ollut Titanique-musikaaliparodia, se oli niiiin huikea ja hauskinta ikinä! Näin sen kaksi kertaa. Sanni Lehdon Céline Dion oli jotain aivan käsittämättömän upeaa, siitä mimmistä kuullaan vielä!”

 Mitkä asiat inspiroi sinua, työssä tai elämässä yleensä? ”Töissä inspiroidun etenkin hyvästä musiikista, musiikki on ollut mulle tärkeä ja iso juttu lapsesta saakka. Hyvä työryhmä inspiroi myös. Elämässä noin yleensä kyllä Tatu-koirani inspiroi mua valtavasti.”

Evita / Tampereen Teatteri (kuvaaja ei tiedossa)

 Onko sinulla omia ns. esikuvia, joita erityisesti ihailet ja arvostat? ”Ihan ensimmäinen ja tärkein esikuvani on aina ollut Barbra Streisand, hän on kimmokkeeni musikaalien pariin. Barbra, Liza Minnelli ja Bette Midler. Kova kolmikko! Kotimaisista Maria Ylipää ja Petrus Kähkönen, ja äskenmainittu Sanni Lehto on mainittava myös. Sanniin tutustuin Työviksen Kinky Bootsissa.”

 Kuka olisi ”unelmiesi vastanäyttelijä”, jos saisit maailmasta valita ihan kenet tahansa? ”Maailmantähdet on niin kaukaisia haaveita, joten vastaan Antti LJ Pääkkösen! Hänen kanssaan oli suuri ilo tehdä hommia Linnateatterin Raunistulassa ja tekisin milloin tahansa uudestaan. Hän on mainio tyyppi, niin lahjakas ja pedantti, ja täynnä hyvää energiaa. Häneltä voisin oppiakin paljon.”

 Entä kenen kanssa haluaisit laulaa dueton? ”Sanni Lehdon, hän on niin loistava laulaja.”

 Mitäs me laulaisimme karaokessa? ”Mä kyllä inhoan karaokea, mutta voitais mennä tuohon keskelle toria laulamaan Vampyyrien tanssista se Kun kaikki pimenee.”

 Bonnie Tylerinkin muistoksi. Mitä sinun mielestäsi on ”teatterin taika”? Onko sitä oikeasti olemassa vai onko se pelkkä sanonta? ”Voisin olla kyyninen ja sanoa, että sellaista ei ole, mutta mitä tahansa maailmassa ja ihmisillä on meneillään sillä hetkellä, niin joku kummallinen kontaktihan siinä tapahtuu näyttelijöiden ja katsojien välillä, ja kaikki muu unohtuu hetkeksi. Näyttelijänä se on ihan aistittavissa, silloin kun kunnolla kolahtaa.”

 Onhan sekin teatterin taikaa tavallaan, että sinulta katosi kaikki selkäkivut sillä hetkellä kun esitys alkoi. ”Totta, ja sitä jaksan ihmetellä vieläkin, että miten sellainen on mahdollista. Sitä vaan ei pysty mitenkään selittämään.”

Sitä saa mitä tilaa / HUK (c) Seija Vesanto

 Kerro joku legendaarinen sählinki. ”Lähin tapaus sattui Pokka pitää -näytelmässä Tampereella ja koko homma meni vielä videolle, kun juuri se näytös videoitiin. Yhdessä kohtauksessa mun piti huutaa Emmettille, että ”Huuda Kamerad! Kovempaa!” ja jostain syystä huudahdin spontaanisti ”Huuda ruki ver! Eiku Kamerad!”. Alkoi naurattaa ja mulla meni hetki siinä itseäni kootessa, ja Aku Sajakorpi tipahti vieressäni ja Jere Riihinen kaasunaamari päässään tipahti totaalisesti, ja Jari Ahola tipahti seuraavaksi. Siinä sitä sitten oltiin. Olin meinannut samassa kohtauksessa lipsauttaa jostain syystä sen ruki verin aiemminkin. Videolta kun katsottiin, niin eihän siinä tipahtamisessa kauaa mennyt loppupeleissä. Aika hyvin mulla yleensä pokka pitää enkä välttämättä edes huomaa sitä, jos joku toinen hetkeksi tipahtaa. On vaan vältettävä katsekontaktia tiettyjen kollegojen kanssa.”

 Mitä sanoisit nuorelle itsellesi? ”Sanoisin, että opiskele kaikkea mahdollista tähän alaan liittyvää. Laulua, tanssia, näyttelemistä, soittamista. Nykyään nuorempi sukupolvi opiskelee kaikkea monipuolisesti. Itse oon ollut laiska opiskelemaan, ja nyt sen saa tuta.”

 Mitä sanoisit nuorelle, joka tällä hetkellä haaveilee teatterialasta? ”Sanoisin jälleen, että kaiken A ja O on opiskella kaikkea mahdollista ja pitää silmät ja korvat auki. Ole avoin elämässä noin yleisestikin ottaen. Kuuntele vanhempia ja viisaampia kollegoja, heiltä löytyy kokemusta ja näkemystä. Ja harkitse vielä, sillä on helpompiakin tapoja tienata. Kannattaa hankkia joku varasuunnitelma, sillä työllistyminen tällä alalla on hyvin epävarmaa nykypäivänä.”

 Kerro joku hyvä muisto. Voi liittyä muuhunkin kuin teatteriin. ”Parhaat muistot menee lapsuuteen, kun rakkaan ystäväni Sonjan kanssa vietimme ihania kesiä Päijänteellä vanhempiensa saaressa. Se oli parasta.”

Myötätunto / Seinäjoki (Liisu Aurasmaa, Saara Kotkaniemi ja Lennu) (c) Jukka Kontkanen

 Näetkö työaiheisia unia tai painajaisia? ”Uutta juttua harjoitellessa, etenkin jos kyseessä on haastavampi teos, mun vakiopainajaiseni on sellainen, jossa joudun yllättäen hyppäämään rooliin, josta mulla ei tietenkään oo harmainta aavistustakaan. En tiedä yhtään mitä mun pitäisi sanoa tai minne mun pitäisi mennä. Aleksanterin teatterihan on sokkeloinen, ja eniten näen unia, joissa se on vielä sokkeloisempi! Siellä on luukkuja, joiden läpi on ryömittävä näyttämölle isoissa vaatteissa ja kaikki tuntuu olevan todella kaukana. Kunnon labyrintti. Lopulta päädyn näyttämölle enkä edelleenkään tiedä mistään mitään, mutta kulku sinne on ollut äärimmäisen haastava ja vaikea.”

 Jos sinun elämästäsi tehtäisiin näytelmä, mikä siinä olisi tyylilajina ja kuka olisi mahdollisesti sinun roolissasi? ”Se voisi olla musikaali-komedia ja mun roolissani voisi olla…”

 Haluaisin nähdä kyllä Antti LJ Pääkkösen sinun roolissasi. Hänhän on kohta Tootsiessa, joten varmasti onnistuisi Lennukin. ”LJ olisi kyllä varmasti mainio myös minuna, mutta itselleni tuli nyt ensimmäisenä mieleen Rinna Paatso. Häneltä kyllä onnistuisi mun nahkoihini hyppääminen.”

 Jos sinulla olisi supersankaripuoli, mikä olisi supervoimasi ja hahmosi nimi? ”Mun supervoimani olisi pelastaa kaikki maailman eläimet kaikelta pahalta. Hahmon nimi olisi Madame Rescue, ja päällään sillä olisi pehmoinen haalariasu, ei liian tiukka. Siinä olisi paljon taskuja pieniä makupaloja ja pienempiä eläimiä varten.”

 Jos ihminen menisi talviunille ja heräisi keväällä, mitä ottaisit viihdykkeeksi ja evääksi omaan talvipesääsi siltä varalta, että heräätkin kesken kaiken? ”Hyvää ruokaa ottaisin. Oon kaikkiruokainen, mutta etenkin kanaruokia voisi olla. Raikkaita kasviksia ja tuoreita hedelmiä. Viihdykkeeksi voisin ottaa dekkareita ja leffoja. Ja tietysti Tatun.”

 Jos voisit aikakoneella palata menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai aikakauteen, minne menisit? ”En tiedä mistä tämä nyt tuli ensimmäisenä mieleen, mutta olisi kyllä kiintoisaa nähdä Kennedyn murha ihan reaaliajassa. Aikakausista voisin palata takaisin 80-luvulle, jos vaikka samalla voisin muuttaa joitakin asioita omista vaiheistani.”

Yhteiskuva :) 

 Mitä haluaisit kysyä minulta? ”Mistä sinä inspiroidut?”

 Inspiroidun naivistisesta taiteesta, murteista, sanoilla leikittelystä, väreistä, huumorista, omituisista otuksista, hauskoista keskusteluista…

 Kerrohan siitä tulevasta matkasta nyt lisää! ”Tarkoitus olisi lähteä reissuun syyskuun alussa, pakettiauto-asuntovaunu -yhdistelmällä kohti Portugalia Ruotsin, Tanskan, Ranskan ja Espanjan kautta. Sagrada Familia Barcelonassa on nähtävä, tietysti pysähtelemme muuallakin. Sagrada Familia on meille tärkeä, siellä tuli käytyä jo seurustelumme alkuvaiheessa 12 vuotta sitten ja keksimme, että mennään naimisiin sitten kun kirkko on pääosiltaan valmis. No, menimme maaliskuussa naimisiin.”

 Mitä terveisiä haluaisit lähettää katsojille? ”Avoimin mielin rohkeasti teatteriin, ja kesäteattereista aika monessa on katettu katsomo, joten ei kastu eikä paahdu. Meillä HUK:ssa on myös katos, joten tervetuloa. Säästä viis, me vedetään täysillä!”

 Mitä aiot tehdä seuraavaksi? ”Yllätys yllätys, lähden tästä Kaupunginpuistoon ja alan valmistautua illan esitykseen.”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

1. Mistä sanasta pidät eniten? - Mumula

2. Mistä sanasta pidät vähiten? - Persu

3. Mikä sytyttää sinut? - Hyväntahtoisuus

4. Mikä sammuttaa intohimosi? - Kusipäisyys

5. Suosikkikirosanasi? - Persana

6. Mitä ääntä rakastat? - Järven liplatus

7. Mitä ääntä inhoat? - Veden lorina, kaatamisen yhteydessä

8. Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Eläinlääkäri

9. Missä ammatissa et haluaisi olla? - Ihmislääkäri

10. Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - ”No jo oli aikakin!”