Robin Hood / Turun Kesäteatteri

Robin Hood / Turun Kesäteatteri, Vartiovuori

Ensi-ilta 13.6. 2019, kesto noin 2h (väliaikoineen)

Teksti ja ohjaus Jukka Kittilä
Musiikki Valtteri Lipasti
Taistelukoreografiat Oula Kitti
Lavastus Teemu Loikas
Pukusuunnittelu Pirita Lindén
Tarpeisto Jenni Rutanen
Äänisuunnittelu Mikko M. Koskinen
Kampaukset ja maskeeraus Alisa Oksanen

Rooleissa : Eetu Känkänen, Anna Böhm, Turkka Mastomäki, Jenni Kitti, Markus Niemi, Samu Loijas, Harri Ahola, Saara Mänttäri, Jarkko Kallionpää, Jasmin Mehtälä, Tomas Armanto, Reeta Manninen, Aloyce Fungafunga, Asma Marouf, Onni Heinonen, Onni Petäjä, Eetu Nieminen, Urho Kallionpää, Kaisa Karlström, Kauko Luttinen, Helmi Nolvi, Aava-Sofia Roisko, Enia Roisko, Veela Seikkilä ja Helka Tanskanen

 Edullisen bussilipputarjouksen johdosta olin saapunut Turkuun jo monta tuntia ennen esitystä ja onnekkaasti sattui olemaan aurinkoinen sää (lähtiessä Hämeenlinnassa satoi vielä kunnolla) ja vielä bonuksena käsityöläismarkkinat ja keskiaikamarkkinat (joista jälkimmäisessä en ehtinyt pyörähtämään). Vähemmän onnekkaasti olin laittanut jalkoihini hiertävät kengät ja molemmissa kantapäissä ilkeät rakot sain kammettua itseni lopulta Vartiovuorelle Robin Hoodin houkuttelemana.

Robinin posse 

 Mietiskelin siinä ennen esityksen alkua, että ihmeekseni en ole koskaan nähnyt Robin Hoodista teatteriversiota (tosin Sappeella heilui Robin Hoodia ja Sherwoodin väkeä kesällä 2012, mutta se oli vähän toisenlainen hommeli se) ja pari tuntia myöhemmin oli todettava, että eipä se tämäkään se ihan "perinteinen" tarina ollut. Tuttuja hahmoja kyllä, mutta osittain uusi sukupolvi temmeltämässä Sherwoodin metsässä ja lähistöllä. Hyvillä tarinoilla ja legendoilla on sellainen voima, että ansaitsevat tulla kerrotuksi uudellakin tavalla.

 Ehdin hyvän tovin myös ihastella varsin näyttävää linnarakennelmaa ja lavastusta muutenkin, ja sitten jostain saapui paikalle kitaroineen kertoja (Markus Niemi), joka lauleskeli joka välissä kaikenlaista ja välillä muuntui myssynpoistolla kruunupäiseksi prinssi Juhanaksi, jonka laulelosta ei niin kauheasti oltu kiinnostuneita tarinan edetessä.

Laulua pukkaa vaihteeksi (Markus Niemi) 

 Tässähän on niin, että sattuu olemaan oikein hurmaava näyttelijä, jonka nimi nyt sattumalta on Robin (Eetu Känkänen) ja hän on esittänyt legendaa Robin Hoodista turuilla ja toreilla. Käy ilmi, että tarinasta tuttuja hahmoja on vielä 20v myöhemminkin kuvioissa mukana, ainakin munkki Tuck (Samu Loijas) ja Pikku John (Harri Ahola), ja pyöriipä paikalla myös uuden sukupolven Puna-Will (Saara Mänttäri). Vaan kuka onkaan Marian (Anna Böhm)... Ilkeällä Nottinghamin sheriffillä (Turkka Mastomäki) tuntuu olevan hampaankolossa yhtä jos toista edelleen vuosikausien jälkeenkin ja pelkän Robin Hoodin nimen mainitseminen ahistaa ja saa otsasuonet pullistumaan päästä. Gisborne (Jenni Kitti) komppaa vieressä. Täytyy muuten erikseen mainita, että varsin ikävä ja juuri oikealla tavalla alhainen nauru oli sheriffillä ja habitus muutenkin sellainen, että katsomon äiti-ja mummuosastolla ehkä hiukan pyöri sukat jalassa. Ehkä.

Nottinghamin sheriffiä (Turkka Mastomäki) ja muita ei paljoa naurata

 Hyvissä tarinoissa on aina yllärikäänteitä ja niin tässäkin. Kas kummaa, Sherwoodin iloinen porukka on yllättäen kasassa jälleen, rikkailta viedään ja köyhille annetaan - ja tanner tömisee. Sankariainesta on näyttelijä-Robinissakin, vai onko kenties noituutta ilmassa, kun miekankäsittelytaidot vaihtelevat? Miekat kolisevat, sudet ulvovat, sheriffi naureskelee ilkeästi ja namipussit rapisevat katsomossa kiihtyvään tahtiin. Joku huutelee, että "tuo kirves on muovia, ei se satu". Reippaiden laulujen lomassa taputetaan mukana ja innokkaimmat laulavatkin. Näkymättömillä hevosilla kirmaillaan ja mietin, että tämän on kolmas kesäteatteriesitykseni ja kolmas näytelmä, jossa ollaan ratsastavinaan. Keppihevoset sentään puuttuvat, onneksi. Tuskin maltan odottaa ensiviikon Spamalotia Seinäjoella...

 Wau-efektejäkin on muutama. Linnan muuttuminen tuosta noin synkemmäksi vankityrmäosastoksi luurankoineen saa pienen hämmentyneen kohahduksen aikaan, samoin mystisesti tyhjästä ilmestyvät nuolet ja äänet, jotka tuntuvat kuuluvan jostain kaukaa ja ketään ei näy. Robinkin liitää katsomon yli hienosti! Riittää siinä pikkukatsojille hämmästelemistä ja olen varma siitä, että tämän esityksen jälkeen kalistellaan hiukan kepeillä ja leikitään taistelukohtauksia uusiksi. Itseäni kovasti viihdyttivät tietynlaiset sanailut ja heitot, ja ympäröivän luonnon hyödyntäminen. Robin vehreä oksa kasvojen edessä, heh. Puvustukseen oli panostettu ja hienoja yksityiskohtia olivat asut ja rekvisiitat täynnä. Jotensakin hupaisaa oli myös se, että roolihahmojen joukossa oli mm. Saksinturjake ja Saraseeninketale.

Robin (Eetu Känkänen) 

 Minua tässä tarinassa viehätti eniten seikkailuhenkisyys, oikeudenmukaisuus, positiivinen meininki yhdistettynä juuri sopivankokoisella ripauksella jännitystä sekä hoopoilua ja se, että naisroolit olivat kerrankin toiminnallisia eikä "ooo nuori ja salskea sankarini, tule pelastamaan minut"-tyylisiä. Kestokin oli passeli eikä katsomosta kuulunut kuin kerran heleällä äänellä, että milloin tää oikein loppuu.

 Kuivalla hiekalla kirmailu nostatti muuten aikamoisia tomupilviä ja tuntui siltä, että silmät ja suut on hiekkaa täynnä vaikken ihan alimmilla riveillä istunutkaan. Hiekkakummusta sai hyvin kyllä vauhtia tossun alle, ei siinä mitään. Hiukan närästi myös se, että takanani istui porukka, joka pulinasta ja rapinasta päätellen keskittyi enemmän eväisiin kuin esityksen seuraamiseen... Josta tulikin myös mieleeni, että miksei kesäteattereissa ole ennen esitystä tai väliajalla myynnissä esim. herneitä ja mansikoita? Kesän herkkusato kun alkaa olla parhaimmillaan, eikä niitä viitsisi mistään torilta lätsähtäneenä roudata mukanaan. Ostaisin kyllä makkaran sijaan mielelläni!

 Jos kaipaat pientä seikkailua arkeen ja mukavia lauluja, niin Vartiovuorelle siitä! Vähän tuli pieniä Game of Thrones -fiiliksiä tästä myös, kun oli hiippailua linnan käytävillä, pahismeininkiä, valtaistuinta, miekkailua ja naissotureita. Oikein onnistunut Turun reissu oli tämä ja ehdin paluubussiinkin hienosti (miinus ne rakot jaloissa).

Lisäinfoa teatterin sivuilta tästä.

Esityskuvat (c) Jere Satamo

(Näin esityksen vapaalipulla, kiitos Turun Kesäteatteri!)