Tomi Alatalon muistolle

 Muutama päivä sitten päätin jatkaa bloginpitoani iloisin mielin. Kalenterini on täynnä monia kiinnostavia näytelmiä, joista olisi kiva taas kirjoittaa. Yksi tulevista ensi-illoista lokakuussa on "Irwin - Mies joka valitsi väärin" täällä Hämeenlinnan Teatterissa, ja erityisen mukavaa olisi nähdä yksi suosikkinäyttelijöistäni, Tomi Alatalo, nuoren Irwinin roolissa. Viimeksi olen nähnyt hänet lavalla lokakuussa 2024, kun Godot´n klassikko "Huomenna hän tulee" vieraili Verkatehtaalla. Näytelmä, jossa Tomi tekee ns. kokovartalosuorituksen palvelija Luckyn roolissa - avaa suunsa vain kerran, mutta varsin unohtumattomalla tavalla. Näin tuon näytelmän kolme kertaa, kolmessa eri kaupungissa. Turun ja Tampereen esitysten jälkeen tapasin Tomin teatterin pihalla ja keskustelimme pitkään ja hartaasti näytelmän herättämistä ajatuksista ja maailman menosta noin muutenkin. Hänellä oli aina aikaa pieneen rupatteluhetkeen. 

 Tänään 22.9. Hämeenlinnan Teatterin edustalla on suruliputus. Uutinen Tomin kuolemasta on tavoittanut meidät. Hän on menehtynyt edellispäivänä äkilliseen sairauskohtaukseen, 44-vuotiaana. En voi uskoa tätä todeksi, oloni on täysin lamaantunut. (Edit. Yhteisellä päätöksellä Tomin Irwin-roolissa nähdään näytelmän käsikirjoittaja ja ohjaaja Petja Lähde.) 

(c) Teatterikärpänen

 Näin Tomin ensimmäistä kertaa tositoimissa kesällä 2010 Pyynikin Kesäteatterin Häräntappoaseen Rutasena. Rakastin kirjaa ja siitä dramatisoitua tv-sarjaa ja olin varma, että Pasi Rutasta ei yksinkertaisesti voi esittää kukaan muu kuin Antti Majanlahti (levätköön rauhassa hänkin). Tomin Rutasen jälkeen tulin siihen tulokseen, että okei, kyllä voi Rutasta näköjään esittää muutkin ja vieläpä loistavasti, ja samalla mielenkiintoni tätä nuorta miestä kohtaan heräsi. Kävi heti kättelyssä ilmi, että hän on näyttelijänlaadultaan täysin uniikki ja käyttää mainiosti hyödyksi pitkänhuiskeaa kroppaansa. Varsin fyysistä menoa siis. Vuosien varrella näin häntä pitkin Suomea niin Tuusulassa, Tampereella, Kotkassa, Helsingissä, Pälkäneellä kuin Turussakin. 

 Haastattelin Tomia blogiini keväällä 2013. Ensikohtaamisemme oli varsin miellyttävä. Hän otti minut heti vastaan kuin vanhan ystävän ja nappasi lämpimään halaukseen, vaikka tapasimme ensimmäistä kertaa. Myöhemmin viestittelimme usein ennen ja jälkeen esitysten. "Lämpimästi tervetuloa!" hän toivotti aina, jos ja kun ilmoitin ennalta tulostani. Tapasimme usein myös heti näytöksen jälkeen. Hän oli aina kiinnostunut kuulemaan heti tuoreeltaan millaisia ajatuksia näytelmä oli minussa herättänyt. Välillä jutut syvenivät hyvin filosofisiksi pohdinnoiksi niin teatterimaailmasta kuin myös elämästä yleensä, naurua unohtamatta. Joskus leikimme hobittia ja enttiä ihan vaan seisomalla vierekkäin.

 Tutkailin viestihistoriastamme viimeisimmät viestinvaihdot. 

"Lämpimästi tervetuloa Hämeenlinnaan!" viestitin minä puolestani keväällä Irwinistä luettuani. 

"Kiitos paljon! Nähdään taas syksyllä!" vastasi hän. 

(c) Ilkka Saastamoinen

 Tomi rakas. Minulla on ikävä sinua. Meillä on ikävä sinua. Lempeää katsettasi, läsnäoloasi, viisaita ajatuksiasi ja huumoriasi. Kiitos Hamletista, Pukkilasta, Nummisuutarien Eskosta, Luckysta ja kymmenistä muista roolitöistäsi niin teatterissa, tv-sarjoissa kuin elokuvissakin. Kiitos siitä, että sinun fanittamisestasi sai alkunsa eräs hieno ystävyys. Kiitos yhteisistä hetkistä. 

 Minulla oli suuri ilo ja kunnia tuntea sinut kaksitoista upeaa vuotta. 

Lepää rauhassa Tomi 💕. Lämmin osanottoni ja voimia suureen suruun läheisille, ystäville ja työtovereille. Emme unohda sinua koskaan.