Ensi-ilta 4.7. 2019, kesto noin 50min (ei väliaikaa)
Suositusikä +3v
Alkuperäisteos Aino Havukainen ja Sami Toivonen
Dramatisointi Sami Rannila
Ohjaus Janne Jämsä
Ohjaajan assistentti ja tuotantoassistentti Riitta Lindroos
Pukusuunnittelu ja pukujen valmistus Susanna Pohjolainen
Musiikki Juha Antikainen
Äänisuunnittelu Lari Palander
Yhteistyössä Suomen Kiertueteatteri ja Pyynikin Kesäteatteri
Näytelmä esitetään Tuomo Nakarin suunnittelemissa Nuotin vierestä -komedian lavasteissa. Tatun ja Patun lavastuselementtien suunnittelu ja toteutus Matti Kuivanen.
Rooleissa : Samuel Kujala, Verneri Lilja, Inke Koskinen ja Jenni Helenius
 |
| Tatu (Samuel Kujala) ja Patu (Verneri Lilja) |
Joskus käy hyvä mäihä aikataulujen suhteen ja silloin mahdollistuu kahden eri näytelmän näkeminen saman päivän aikana samassa paikassa! Nyt kävi niin, ja päivällä meitä oli viiden hengen "tyttöporukka" katsomassa Tatua ja Patua, ja illaksi seurani vaihtui Nuotin vierestä -hommaan. Reilut pari tuntia lueskelin mestoilla sitten kirjaa, nopeasti meni aika.
Tatu ja Patu -reissussa oli mukana kaksi ensikertalaista, joita tuntui kiinnostavan ajatus pyörivästä näyttämöstä suunnattoman paljon! Kuinka kovaa se pyörii? Alkoi jo jännittää, että pysyykö vauhdissa mukana. Teatterin sijainti myös kiinnosti, sillä eivät meinanneet millään uskoa, että jossain puiden takana se sijaitsee. Onneksi jäätelönsyöntiin keskittyminen vei suuremman jännityksen pois, vaikka aika tuntui matelevan - niin käy aina kun on jotain kivaa luvassa.
Tatu ja Patu, tuo Outolan omalaatuinen kelta-ja punaraitanuttuinen kaksikko, on tuttu lukuisista kirjoista, joita en ole koskaan lukenut. Tämän esityksen jälkeen klikkailin lähikirjaston valikoimista kaikki mahdolliset teokset lukulistalle ja samalla selvisi, että kaksikko on ruotsiksi Sixten och Blixten. Kaikkea sitä oppii.
 |
| Lähituntumaa mökkielämään |
Ja sitten päästiin katsomoon hyviin asemiin ja pyörimään! Aina se on yhtä jännää, ja pian jo näkyivätkin itse Tatu (Samuel Kujala) ja Patu (Verneri Lilja) sauvakävelemässä. Heetkinen, eivät ne olleetkaan sauvat vaan jotain muuta! Nauru raikasi jo alkumetreillä ja vierustoverini totesi heti kättelyssä, että "Tää on tosi hauska näytelmä!" vaikka sitä oli kulunut vasta pari minuuttia. Outolan parivaljakon tarkoituksena olisi tuoda Suomi tutuksi, ja aluksi pääsimmekin tutustumaan eläimistöön, kun kivellä pötkötteli norppa (Jenni Helenius) ja hetkeä myöhemmin paikalle hiippaili poro (Inke Koskinen). Tatu ja Patu kiikaroivat elukoita ja mitään eivät havainneet, vaikka eläimet touhusivat kaikenlaista siinä ympärillä. Hassua. Lapset huutelivat innokkaasti ohjeita katsomosta, takanani istunut poika huuteli siihen malliin äänekkäästi että moni piteli ympärillä korviaan.
60v-juhlavuottaan viettävän katsomon pyörähtäessä jälleen liikkeelle Tatu ja Patu hyppäsivät myös välillä kyytiin ja sekös riemua nostatti. Vierustoveriani harmitti, ettei istunut eturivissä ja siten päässyt lähikontaktiin jommankumman päähenkilön kanssa.
Pääsimme tutustumaan suomalaisuuden ytimeen ja historiakin havisi. Siinä menivät pojilta jää-ja hääkaudet sekaisin ja pian näyttämöllä kurvasi polkuautolla morsian suoraan hääkaudelta - perässään itse Hämähäkkimies, joka singautteli seittejään samalla sinne sun tänne. Ihanan pöhköä ja päätöntä menoa. Saunominen, grillailu ja ruisleivän hyvät (ja huonot) puolet tulivat käsitellyiksi taattuun tyyliin. Oli uutiskatsausta, säätä ja urheilutoimittajaa. Suomen murteita esiteltiin sekä hoettiin yhdessä erittäin pitkää sanaa, jonka jo autuaasti ehdin unohtaa. Pieni näyttelijäryhmä esitti savupirtin synnyn ja vaihteeksi ratsastettiin keppihevosillakin. Välillä ihailtiin maisemia ja nokkelimmat havaitsivat erään sammakonkin. Saunottiin vihdoin ja vastoin. Oli Tatu-Armi Kuuselaa kruunuineen ja Urho Patukka Kekkonen laseineen. Ja jou-jou-joulupukki muoreineen kesälomilla!
Huomasin olevani suu messingillä koko esityksen ajan, sillä olihan tämä nyt herkullista ja hupaisaa katsottavaa. Ihanaa, että lapsille ja lapsenmielisille tehdään tämänkaltaista yhteistä hauskaa, jossa riittää nokkelaa sanailua, mainiota hahmoja (Tatun ja Patun kehonkäyttö viehätti minua erityisesti, takakenossa hämmästely ja jalkatekniikka) ja yllättäviä käänteitä. Ja kyllä, aina pitää mukana olla vähän pieruhuumoriakin ja takaa-ajokohtausta. Toimii aina. Pyynikki mahdollistaa vielä sen, että tapahtumapaikat vaihtuvat ei suinkaan käden-vaan katsomonkäänteessä ja se tuo oman kivan lisänsä. Hienoa myös se, että esityksessä on mahdollista käyttää Pyynikin Kesäteatterin pääohjemiston lavastusta pienin lisäyksin.
Hienoa Suomen Kiertueteatteri ja koko työryhmä! Lisääääää! Viihdyimme erinomaisesti ja tämä oli kesän 2019 ehdoton valopilkku, väriläiskä ja piristysruiske. Itsehän jäin nurkille pyörimään, mutta paluumatkalla oli esitetty kuulemma parhaita paloja uusintana. Minulta onnistuu ainakin se seitinsingautus. Ja hei, kävipä muuten niinkin, että porukkamme nuorin halusi välttämättä käydä kiittämässä henkilökohtaisesti yhtä näyttelijöistä esityksen jälkeen. Teatterikärpästä ilahduttaa ja liikuttaa tämänkaltainen spontaani toiminta.
Lippukaupoille nyt siitä heti ja lisäinfoa löytyypi tästä linkistä. Esityksiä 5.8. asti.
Esityskuvat (c) Karri Harju
(Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Suomen Kiertueteatteri ja Pyynikin Kesäteatteri!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).