Haastattelussa Ansu Laine

 Hämeenlinnalaisen harrastajateatteri Eräs Teatterin produktioista tutun Ansu Laineen tapasin Kahvila Laurellissa torin kupeessa marraskuun alussa 2025. Pieni selvitys koettiin tarpeelliseksi heti alkuun, kun aiemmin loppukesästä Hämeen Sanomissa olleessa haastattelussa oli käynyt ilmi, että Hämeenlinnassa 1983 syntyneen neidon oikea nimi ei olekaan Ansu! ”Mun salanimeni Annamaria paljastui kaikelle kansalle! Teatterin yhteydessä oon aina kyllä ollut Ansu, mutta virallisesti muuta.

 Sekaannukset jatkuvat… Ymmärtääkseni olet viralliselta ammatiltasi kulttuurituottaja? ”Niin. Olin ravintola-alalla pitkään, vaikka mulla ei ollut varsinaista koulutusta. Lapissa, Savonlinnassa, Tampereella ja Hämeenlinnassa… Sitten ajauduin matkailualalle. Kulttuurituottajan opinnot suoritin kaksi vuotta sitten verkossa Humak:ssa (Humanistinen ammattikorkeakoulu) pahimpaan korona-aikaan. Linnan Kehitys Oy:ssä toimin asiantuntijana matkailuun ja yritysten diginäkyvyyteen liittyen. Viralliselta titteliltäni oon matkailu- ja yrityskoordinaattori, ja kulttuurituottajan hommia oon ”harrastanut” vapaa-ajallani Eräs Teatterissa. Se on mulle mieluisaa ja luontevaa toimintaa.”

Kymmenen tikkua laudalla/Eräs Teatteri, Ansu vasemmalla (c) Heikki Löflund

 Harrastatko vapaa-ajallasi muutakin kuin teatteria? ”Ihan hirveästi en ehdi harrastamaan mitään muuta, kyllä teatteri vie todella suuren osan vapaa-ajastani. 14-vuotias lapseni pelaa koripalloa ja pyrin olemaan peleissä mukana niin paljon kuin suinkin mahdollista, toimin myös joukkueenjohtajana.”

 Milloin teatterikärpänen sitten puraisi sinua, muistatko kenties tarkan hetken? ”Muistan. Olin silloin 4-vuotias ja katsomassa Ronja Ryövärintytärtä Lahden Kaupunginteatterissa. Itse näytelmästä en muista paljoakaan, mutta tarina oli ennestään tuttu. Mulle luettiin Astrid Lindgrenin kirjoja ja paljon muutakin pienenä. Teatterissa tehtiin se virta kankailla, ja muistan olleeni hyvin vaikuttunut siitä. Onneksi oon siunattu vanhemmilla, jotka ovat vieneet mua usein teatteriin lapsena. Hämeenlinnan Teatterissahan, tai silloisessa Kaupunginteatterissa oli muinoin käytössä ensi-iltakortti, jolla pääsi katsomaan kaikki ensi-illat tietylle omalle paikalleen, ja kaikilla perheenjäsenilläni oli semmoinen. Omani sain 6-vuotiaana, ja tuli katsottua ihan kaikki mahdolliset näytelmät, rankoista aiheistakin huolimatta. Pidin ihan kaikesta. No, jossain monologissa tuli pikkusiskon kanssa nukuttua katsomossa kyllä… Hämeenlinnassa tosi nuorena näkemistäni muistan erityisen hyvin Marius, Fanny ja César -trilogian, joista jokaista esitettiin yksittäin ja myös maratonina kaikki kolme putkeen.”

Ansu 4v 

 Missä vaiheessa heräsi ajatus, että haluat itsekin näyttämölle? ”Kyllä se jossain ala-asteen alkumetreillä taisi herätä. Muistan kolmasluokkalaisena kirjoittaneeni ensimmäistä kertaa päiväkirjaani olleeni ”tänään taas teatterissa” ja että haluaisin itsekin näyttelijäksi. Ja miten vaikuttavaa teatteri on, ja että olisi ihanaa herättää niitä samoja tunteita muissa olemalla itse lavalla. Oli meillä ehkä koulussakin näytelmiä, mutta enemmänkin muistan laulaneeni ja tanssineeni. Miniteatteriin menin kolmos-nelosluokkalaisena, ja ensimmäinen roolini oli Tyttö näytelmässä Merikarhun poika. Samassa näytelmässä oli mukana myös mua kolme vuotta nuorempi Markus Virtanen, joka on tällä hetkellä näyttelijänä Jyväskylän Kaupunginteatterissa. Häneen tutustuin silloin ensimmäistä kertaa. Itse taisin olla tuolloin 10-vuotias.”

 Missä muissa teattereissa olet näytellyt? ”Miniteatterissa olin koko nuoruuteni, kaikki vapaa-aika meni siellä niin kuin nykyään Eräs Teatterissa. Hämeenlinnan Kesäteatterissa olin kesät 2001-2003 Perttu Pesän ohjauksessa, ja samoihin aikoihin olin mukana Hämeenlinnan Teatterin suurtuotannossa Täällä Pohjantähden alla. Sitten olen ollut Turengissa Niko Partasen vetämässä harrastajateatterissa kahdessa projektissa."

 Oletko laskenut monessako eri näytelmässä olet vuosien varrella ollut mukana? ”Mulla on itse asiassa kännykässä lista! Välillä tulee puheeksi näytelmät ja roolit, täältä on helppo tsekata.(*laskee) 36! On tässä näköjään ehtinyt kaikenlaista.”

 Mainitse muutama itsellesi jollain tavalla merkityksellinen roolityö tai koko proggis. Yhden taidan tietääkin… ”No todellakin tiedät! Keväällä ´25 Eräs Teatterissa sain tehdä Inishmaanin ramman Helenin roolin, ja siihen liittyi niiiiin paljon tunteita että! Oli upeaa päästä tekemään omaa kaikkienaikojen rakkainta lempinäytelmääni, jonka kävin teini-ikäisenä katsomassa 11 kertaa. (huom! Inishmaanin rampa on minunkin lempinäytelmäni. Se pyöri liki 30 vuotta sitten Hämeenlinnan Kaupunginteatterissa, nimiroolissa Risto Korhonen ja siitä näytelmästä alkoi minun ”teatterikärpäsyyteni”. Kävin sen katsomassa useampaan kertaan, mikä oli tuohon aikaan minulle harvinaista. Tästä näytelmästä puhuimmekin suu vaahdossa haastattelun aikana useampaan otteeseen, minkä tulette huomaamaan.) Kesä 2001 Hämeenlinnan Kesäteatterissa oli myös hieno. Olin 18-vuotias ja ensimmäistä kertaa näyttelemässä ammattilaisten kanssa. Näytelmä oli Mies joka ei osannut sanoa ei, ja roolini oli Mari. Eräs Teatterissa viisi vuotta sitten esitettyä Aivastus-komediaa oli erityisen mukava tehdä, Sauli Suonpää ohjasi sen. Myös musiikki-runojuttujen esittäminen Eräs Teatterissa on ollut valtavan ihanaa, lavalla on niiiin paljon rakkautta ja lämpöä koko esityksen ajan. En osaa edes kunnolla selittää tätä, kaikki olemme todella läsnä ja yhdessä lavalla koko ajan.”

Matvei Ojansuu ja Ansu, Inishmaanin rampa (c) Tommi Kantanen

 Mitenkäs sitten teatteriopinnot, haitko koskaan Nätylle tai TeaKiin? ”Olen hakenut molempiin monta kertaa enkä päässyt, ja se onkin ollut itselleni tosi kova paikka nuorena, kun mulla ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa. Ainoa tie ja haave. En ollut edes harkinnut tekeväni jotain muuta työkseni. Jouduin tekemään tosi paljon töitä päästäkseni pettymyksestä yli. No, töiden puolesta olen sittemmin ajautunut paikasta ja asiasta toiseen, mulla ei ole vieläkään mitään varsinaista urasuunnitelmaa. Mutta että saan tehdä teatteria nyt harrastuspohjalta upealla porukalla todella aktiivisesti ja monipuolisesti, se on ihanaa. On mahdollisuus näytellä, laulaa, tuottaa esityksiä, halutessaan ohjatakin…Vedän teatterilla myös Eräs Klubia, joka on pienimuotoisempaa toimintaa. Sinne kirjoitin juuri joulunäytelmän.”

 Oletko jo ohjannut näytelmiä? Entä tehnyt lavasteita tai vastaavaa? ”Oon ohjannut kahdesti, Akkarallin ja lastennäytelmän Kadonnut jalokivi. Tekniikkaan tai puvustukseen en ole puuttunut vielä kertaakaan. Tuottaminen ja lipunmyynti on enemmän mun juttuni. Kuiskaajana oon ollut myös vähän. Ja muuten, olin kuiskaajana myös alle parikymppisenä Kaupunginteatterin Ladies´ Nightissa… Se oli nuorelle neidolle aikamoinen kokemus!”

 Mainitse joku tärkeä oppi, jonka olet vuosien varrella saanut. ”Legendaarinen näyttelijä Matti Nurminen sanoi mulle muinoin, että ”Mieti jotain muuta uraa!” Matin lausetta oon kantanut lapsesta asti mukanani - enkä ottanut opikseni!”

 Mitkä asiat sinua teatterissa kiehtoo katsojana ja silloin kun olet itse lavalla? Onko ne samat asiat vaiko ei? ”Mä luulen, että mua kiehtoo samat asiat. Teatterissa yhdistyy leikki ja näytelmän herättämät tunteet ja se, että katsojat ja näyttelijät ovat samassa tunnetilassa yhdessä. Toki ihmiset kokevat asioita eri tavoin ja se riippuu produktiostakin, että pääseekö kaikki samaan ”tilaan”, mutta parhaimmillaan niin käy. Juuri tämän takia rakastan nimenomaan teatteria ja teatterissa tapahtuvaa näyttelemistä. Vaikka olisit yksin katsomossa etkä ottaisi kontaktia kehenkään, olet silti yhdessä muiden kanssa ja osa jotain suurempaa. Opintojen aikana muistan lukeneeni jonkun tutkimuksen, jossa kerrottiin, että katsojien sydämet alkaa lyödä samaan tahtiin! Lavalla ollessani mulle on tärkeintä tunnereaktion aiheuttaminen katsojassa. Se on teatterin taikaa. Harjoituksissa ensi-illan lähestyessä tuntuu usein siltä, että jokin asia ei toimi, mutta kaikki loksahtaa kohdilleen kun koeyleisö saapuu. Teatteri tarvitsee katsojia, jotta muodostuu se yhteinen hetki ja esitys tavallaan herää eloon vasta yleisön myötä.”

 Onko sinulla omia ”esikuvia”, joita erityisesti arvostat tai ihailet? ”Meryl Streep on mulle ulkomaisista semmoinen, jota ihailen valtavan paljon. Ihan pikkutytöstä alkaen oon ihaillut Johanna Reiliniä, hänen tapansa olla ja tehdä on tehnyt muhun ison vaikutuksen aina. Johannassa ja Merylissä on paljon samaa.”

 Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä/kanssanäyttelijä, jos saisit valita ihan kenet tahansa? ”Musta tuntuu siltä, että mulla on ihan hassuja vastauksia kun vastailen pelkkiä tuttuja, mutta musta olisi ihana näytellä meidän Miniteatterin porukan kanssa vielä yhdessä näin aikuisena. Suonpään Sauli, Virtasen Mikko ja Markus, Seppälän Suvi…Olis ihanaa tehdä heidän kanssaan jokin yhteinen projekti vielä. Toisena vastaan Ola Tuomisen. Kesällä 2001 näyteltiin yhdessä, Ola oli hevonen siinä Mies joka ei osannut sanoa ei. Hänestä tuli voimahahmo mun koko loppuelämän ajaksi. Aina välillä, jos mulla on vaikeaa, mä ajattelen Olaa halaamassa mua hevosena näyttämöllä.”

Mies joka ei osannut sanoa ei (c) Terho Aalto

 Entä kenen kanssa haluaisit laulaa dueton? ”Olavi Uusivirran kanssa laulaisin Sinisen huvimajan. Ai että!”

 Mitä laulaisit minun kanssani kenties karaokessa? ”Mikäs irkkubiisi tähän otettaisi… Hei Juicen biisi En oo käyny Irlannissa!”

 Tuota en ole kuullutkaan, mutta taatusti tulisi hieno duetto! Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”Musiikki inspiroi. Mä kuuntelen tosi paljon musiikkia, ja mulla syntyy päässä paljon näytelmiä ja muuta, mikä ei koskaan pääse paperille asti. Mä näen musiikin kautta kaikenlaisia kuvia, että mitä kaikkea näyttämöllä voisi tapahtua. Mun päässäni on olemassa esimerkiksi musikaali Olavi Uusivirran biiseistä. Eräs Klubin joulunäytelmät lapsille perustuu täysin joululauluihin. Siellä Tonttu Torvinen ja Petteri Punakuono tapaa, ja on Jänöjussin mäenlaskua ja Nisse-polkkaa.”

 Sitten laulettiinkin pätkä Nisse-polkkaa, kun kerran tuli mainituksi.

 Onko käynyt näyttämöllä mitään legendaarista sählinkiä? ”Onhan noita väärään aikaan näyttämölle saapumisia ja muita sattunut. Koukussa-farssin ensi-illassa rikoin loppupuolella oven, mutta sehän meni oikeastaan ihan käsikirjoituksen mukaan, vaikka ei kuulunutkaan näytelmään!”

 Kerrohan Koukussa-farssista hiukan lisää! Sehän oli ensi-illassa marraskuun alussa ja minäkin olin katsomassa, ja mahtavasti koko syksy loppuunmyytynä jo ennen ensi-iltaa.”Se on kyllä hieno juttu. Tatu Siivonen on ohjannut meitä tosi upeasti, ja kaikki on ollut todella erilaista mitä oon tehnyt aikaisemmin. Todella teknistä. Harjoituksissa on treenattu tarkkaan kaikki ovet ja puhelimet ja kaikki pienet yksityiskohdat. Rytmin pitää pysyä koko ajan, ja esimerkiksi yksikään ovi ei saa aueta tai sulkeutua repliikin päälle. Aluksi tuntui jopa vähän vaikealta ja kovin tekniseltä, mutta kyllä se sitten lähti toimimaan. Tosi mielenkiintoista on ollut ja siinä on mukavasti haastetta, joutuu olemaan koko ajan hereillä ja valppaana. Koko syksy on loppuunvarattu, mutta peruutuspaikkoja sinne saattaa tulla. Ja tammikuussahan on vielä muutama lisänäytös.”

Koukussa (c) Heikki Löflund

 Kerro joku oikein hyvä muisto. Voi liittyä myös muuhun kuin teatteriin. ”Katselin juuri videoita, joita poikani oli kuvannut Aivastus-näytelmän harjoituksista puhelimellani. Hän oli kuvannut musiikkikappaleita, mutta lauloi itse niin kovaa päälle, että videolta ei meinannut muuta kuuluakaan. Hänellä oli silloin vielä kirkas lapsen ääni, nyt se on jo äänenmurroksen myötä muuttunut matalaksi. Se oli ihana muisto. ”

 Jos sinun elämästäsi tehtäisiin näytelmä, mikä olisi tyylilaji ja kuka olisi sinun roolissasi? ”Nyt lyö kyllä ihan tyhjää… Töistäni tuli sanottua, että olen ajatunut paikasta toiseen ja muutenkin tuntuu siltä, että mun koko elämäni on ollut ajautumista. Paljon on tapahtunut kaikenlaista ja koko ajan olen tehnyt jotain, joku projekti päällä. 6-vuotiaana tein nukketeatteriesityksiä ja leikkimökissä olen pitänyt koulua. Kyllä mulla oli näyttelijyys päämääränä nuorempana, mutta sen jälkeen kaikki on vain tapahtunut vailla isompia suunnitelmia. En tiedä mikä musta tulee isona. Mutta hei, elämäni näytelmä voisikin olla nukketeatteriesitys ja minun roolissani olisi nukke! Marionettinukke, joka olisi nuorempana enemmän muiden ohjailtavana ja sitten se katkaisisi narut ja ryhtyisi itse tekemään! Viimeinenkin naru katkeaisi tässä neljänkympin korvilla, ja sitten se lähtisi lentoon kunnolla! Ja vihdoinkin ihan kaikki olisi mahdollista, joo!”

 Jos sinulla olisi supersankaripuoli, mikä olisi supervoimasi ja hahmosi nimi? ”Sehän varmasti olisi jotenkin tekemisissä organisoinnin kanssa, musta tuntuu että nyt jo otan erilaisia asioita hoitaakseni. Mä teen nopeasti ja useita asioita samanaikaisesti. Olisin ehkä Jokapaikan-Ansu?”

 Jos ihminen vetäytyisi talviunille ja heräisi keväällä, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan viihdykkeeksi tai evääksi? ”Mulla olisi ehdottomasti kuulokkeet ja jotain, mitä niiden kautta voisi kuunnella. Musiikkia ehdottomasti. Joku virtalähdekin tietysti. Mä haluaisin oppia soittamaan jotain soitinta, joten siellähän mulla olisi aikaa kerrankin opetella. Pianoa osaan soittaa, mutta sitä en viitsisi talvipesään ottaa. Tinapilli! Sen opettelisin. Evääksi ottaisin suklaata.”

 Ja sitten luetellaan kaikki karkit, jotka mainitaan Inishmaanin rammassa. Mintios. Yalla-Mallows. Chocky-top Drops. Fripple-Frapples.

 Jos voisit aikakoneella palata menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen uteliaisuuttasi katsomaan, tai ihmettelemään tietyn aikakauden menoa, minne matkaisit? Et voi kuitenkaan muuttaa historian kulkua tai estää jotain tapahtumasta. ”Keskiajalle! Johonkin päin Eurooppaa ihan vain katsomaan elämänmenoa. Tai hei Irlantiin! Keskiajan Irlantiin.”

 Mikä olisi sinun vaalilauseesi tai markkinointilauseesi, tai elämäkerran nimi? Lyhyt ja napakka sanapari? ”Apua en mä keksi kyllä mitään!"

 No miten olisi "Vanha vettukorva" ? (*Suora viittaus jälleen Inishmaanin rampaan. Siinä kaikki oli vettupäitä tai vettukorvia. Päiviä ennen haastattelua oli ohimennen puhetta, että se sanapari pitää saada johonkin kohtaan mukaan, ja tässä se nyt tuli...) "Hahah, sinäpä sen sanoit! Vanha vettukorva, tietysti!"

"Kaksi vanhaa vettukorvaa" :) 

Naurua.

 Terveisiä katsojille? ”Antakaa kaikkien tunteiden tulla! Olkaa rohkeasti herkkiä ja antautukaa teatterin aikaansaamille tunnetiloille, mitä ikinä ne sitten ovatkaan.”

 Mitä haluaisit kysyä minulta? ”Mikä olisi sinun unelmiesi rooli?”

 Häräntappoaseen Kerttu, siinä olisi asennetta. Toinen suosikkini olisi Samuel Beckettin Leikin loppu -näytelmän Nell. Näin sen näytelmän keväällä Kansallisteatterissa ja päätin silloin, että tuon roolin haluaisin tehdä, jos joskus olisin jossain näytelmässä mukana. Voisin myös esittää Karhuherra Paddingtonia tai Uppo-Nallea tai vastaavaa. Uppo-Talle! Voisin olla myös jossain lastennäytelmässä jokin kummallinen otus, joka ei puhuisi mitään. Puuhailisi vaan kaikenlaista ja tepastelisi pitkin näyttämöä.

 Mitä projekteja sinulla on seuraavaksi luvassa teatterin parissa, joulunäytelmien lisäksi? ”Pari projektia on harkinnassa ja suunnitelmissa, mutta niistä en vielä tässä vaiheessa uskalla puhua, ennen kuin ne varmistuvat. Eräs Teatterin lavalla minut nähdään varmasti jatkossakin.”

Bernard Pivot`n kymmenen kysymystä :

1. Mistä sanasta pidät eniten? - Halaus

2. Mistä sanasta pidät vähiten? - Viha

3. Mikä sytyttää sinut? - Musiikki

4. Mikä sammuttaa intohimosi? - Epäystävällisyys

5. Suosikkikirosanasi? - Vettu!

6. Mitä ääntä rakastat? - Lapseni ääntä

7. Mitä ääntä inhoat? - Poraamista

8. Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Joku nepalilainen munkki?

9. Missä ammatissa et haluaisi olla? - Aivokirurgi

10. Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut taivaan porteille? - Apua! Tää ei nyt vielä ollut vastaus. ”Nyt saat näytellä niin paljon kuin haluat!”

Lumikki/Miniteatteri (c) Jussi Myllyniemi