Hei te hurmaavat Mike ja Zin!
Siitä on liki 12 vuotta kun astuin jännittynein mielin ensimmäistä kertaa Teatteri Avoimien Ovien avoimista ovista sisään katsomaan juuri ensi-illassa ollutta Juoksuhaudantietä. Lavalla veikeät punanenäiset klovnit, joiden kujeista ja tyylistä minulla ei ollut minkäänlaista aavistusta. Mikäs juttu tämä tämmöinen on? Kari Hotakaisen samanniminen teos oli minulle ennestään tuttu elokuvana, kirjana en muistaakseni ole lukenut sitä vieläkään.
Se oli menoa ja rakkautta ensisilmäyksellä. Mikä vilpitön uteliaisuus, outouskin, kaikki eleet ilmeet äännähdykset. Zinin ote kitarasta ja hypnoottinen laulutyyli, jolla otetaan haltuun niin Bonon elkeet kuin Johnny Cashit ja Neil Youngit. Miken kazoo-pillin sointi ja herkkyys pianon ääressä. Kontakti yleisöön, alkuperäisteoksen pääpiirteet ja kaikki sivupolutkin. Ensikohtaamisemme jälkeen olemme tavanneet Don Quijoten äärellä ja tutuksi ovat tulleet myös Punainen viiva, Keisarin uudet vaatteet ja Aleksis Kiven koko tuotanto pariinkin kertaan. Neljässä eri kaupungissa, viidessä eri teatterissa!
 |
| (c) Tero Ahonen |
Teatteriesityksissä minua usein surettaa se, että lankean johonkin tiettyyn hahmoon, jota en sitten enää koskaan näe esityksen poistuttua ohjelmistosta. Mikä ilo ja onni onkaan ollut kohdata teidät aina uudelleen ja uudelleen eri teosten parissa! Kuin tapaisi vanhan ystävän, pitkänkin paussin jälkeen. Jälleennäkemisen riemua. Harvinaista herkkua on myös nähdä sama esitys yli kymmenen vuoden tauon jälkeen, osittain muuttuneena niin itse esitys kuin katsojakin. Teillä sitä virtaa ja energiaa edelleen riittää, ja marraskuun ankea synkkyys tuntui taas hetken valoisammalta.
Hämmentävää oli muuten se esityksen juoksemisen määrä, kas kun tässä välissä olin nähnyt elokuvan vuodelta 1962, Loneliness of the Long Distance Runner (suomeksi Kaikista kapinallisin), jossa nuori Tom Courtenay pistelee menemään juosten aika paljon ja muistuttaa ihan Ziniä ilman meikkejä! Juoksuhaudantiellä on juostava.
Arvatkaas mitä! Kotiinpäästyäni kaivoin eteisen lipaston laatikosta oranssin kazoo-pillini esiin ja soitin Ring of Firen intron olohuoneessa isännän riemuksi. Hyvin lähti! Soitellaanko joskus yhdessä?
Nähdään taas, ihan missä vaan!
Rakkain terveisin teatterikärpänen ja klovnikuiskaaja Talle
 |
| Zin ja Mike (c) Jouko Siro, 2014 |
~
JUOKSUHAUDANTIE / Red Nose Company
Vierailu Hämeenlinnan Teatterissa 12.11. 2025
Ensi-ilta 24.1. 2014 Teatteri Avoimet Ovet, kesto noin 2h (väliaikoineen)
Näyttämöllä Tuukka Vasama (Mike) ja Timo Ruuskanen (Zin)
Teksti Kari Hotakainen ja työryhmä, ohjaus Otso Kautto
Yhteistuotanto Red Nose Company ja Teatteri Quo Vadis
Kuvat (c) Tero Ahonen ja (c) Jouko Siro
#klovnikuiskaajat #klovnikuiskaus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).